Sateinen kokouspäivä

Kennelliiton hallitus kokoontui torstaina, ja johan kokous kesti: kotoa lähdin ennen puolta kymmentä ja takaisin ehdin vasta kymmentä vaille kahdeksan illalla.
Luettavaa paperia oli kilokaupalla ja siihen hujahtikin melkein koko keskiviikko.
Valtuuston varapuheenjohtaja Mika Leppinen ehti jo kertoa kokouksen aikana Facebookissa esityslista olleen 800 sivua, mikä ei liene kaukana totuudesta.
Paperia, eli selvää faktaa, olisi saanut olla enemmänkin, sillä silloin olisi kokous kenties sujunut nopeammin, kun olisi voinut tutustua materiaaliin jo etukäteen.
Täytyy kuitenkin myöntää, ettei enää loppuillasta hoksottimet toimi niin kuin pitäisi. Tee siinä sitten viisaita päätöksiä!
Moneen asiaan olin varautunut tapani mukaan etukäteen kirjoitetuilla eriävillä mielipiteillä, sillä asiat olivat senkaltaisia, etten niitä voinut missään tapauksessa hyväksyä. Kaikkiin ei eriävää mielipidettä onneksi tarvinnut jättää, sillä joko kompromisseja saatiin aikaan tai sitten joillekin asioille saatiin aikalisä. Näistä lisää myöhemmin, kun aivotoiminta on palautunut edes normaalille tasolle.
Jos minulla oli pitkä kokouspäivä, vielä pitempi se oli pitkämatkalaisilla hallituksen jäsenillä. Ei käynyt kateeksi niitä, joilla oli vielä useamman tunnin ajomatka pimeässä, sateisessa ja myrskyisessä säässä.

***
Kotiin tultua uutisissa kerrottiin Applen perustajan Steve Jobsin kuolleen haimasyöpään. Hänhän oli näitä legendaarisia pioneereja, joka jätti aikanaan yliopisto-opinnot kesken ja loi yhtiön, josta tuli alansa uranuurtaja. Uskomatonta oli myös se nousu, jonka Apple koki hänen johdollaan monen vuoden hiljaiselon jälkeen iPadeillaan ja iPodeillaan.
Applen tietokoneiden ja muiden laitteiden käyttäjät ovat oma rotunsa, joilla on ollut oma kulttuurinsa ja joiden brändiuskollisuutta ei voi kuin ihailla.
Itse aloitin ”tietokoneaikani” tyhmillä Wangin päätteillä niin kauan aikaa sitten, ettei vuosia edes viitsi laskea. Ensimmäinen oma kotikoneeni oli Applen moderni pönttö, joka oli siihen aikaan sekä designiltaan että käyttöominaisuuksiltaan käänteentekevä. Sittemmin siirryin tylsän PC:n käyttöön, mutta tuota Applen pönttöä muistelen edelleenkin kaiholla.

***
Kotona oven avattuani tuoksui ihana ”Millefleur”, eli italialaiset kukansiemenet. Sekin on pitkä juttu se.
Suuntasin nimittäin lähikauppaamme Stokkalle, josta on totuttu löytämään kaikki, mitä tarvitsee. Nyt haussa olivat englantilaiset kuivatut ”potpourri” -kukat, joita voi asettaa ikkunalaudalle ja liinavaatekaappiin tai pölyimurin pölypussiin antamaan hyvää tuoksua – kun parfyymin suihkuttaminen lämpöpatteriin tulee ajan mittaan tyyriiksi.
Ei löytynyt englantilaisia kukkia, joten italialaisiin kukansiemeniin jouduin tyytymään. Hintaakin oli, mutta olihan kukansiemenet pakattu niin hienoon pahvipakkaukseen ja kangaspussiin, ettei ihme, jos voittomarginaalit ovat tuntuvat.
Jatkossa kuivatut kukat joutunee tilaamaan suoraan Englannista, kun Stokkalta ei enää saakaan kaikkea, mitä tarvitsee. Ei sieltä tuttava löytänyt klapeja kaakeliuuniinsakaan, vaan joutui ajamaan kaupungin laidalle hakemaan kassillisen polttopuuta. Kaakeliuuni kuitenkin toimi savuttamatta, joten se oli hyvä asia se.
Eikä Stokkalla saa enää korjattua täytekynäänsä, sen olen omakohtaisesti todennut. Sen joutuu lähettämään Englantiin kynämuseota pyörittävälle vanhalle papalle, mutta hyvin toimii ja halvalla hoituu. Eli näin maailma muuttuu.