Epämääräisiä tuonteja

Olen monessa yhteydessä varoittanut harkitsemattomista tuontikoirista tai välikäsien ja erilaisten trokareiden kautta ulkomailta ostetuista koirista, jos ei ole ensikäden tietoa sukutaulujen, rekisterikirjojen tai rokotustodistusten paikkansapitävyydestä tai olosuhteista, joista koira tulee.
Jos meillä Suomessa yritetään olla tarkkoja koirien rekisteritodistuksista, sukutauluista ja koiranpidosta, samaa ei voi sanoa kaikista Itä-Euroopan maista, joissa on vasta viime vuosina päästy rahan makuun.
Sieltähän näytetään myytävän koiria kaikille kyselijöille, kun taas koiran hankkiminen vastuulliselta kasvattajalta ns. vanhoista kennelmaista on yleensä pitkällinen prosessi, kun kasvattaja haluaa varmistua ostajan olosuhteista. Eikä hyvää koiraa myydä jokaiselle vastaantulijalle.
Nyt tuli jälleen uusi esimerkki, jonka pitäisi saada hälytyskellot soimaan kaikilla koiran hankintaa ulkomailta harkitsevilla.
Tässä tapauksessa ilmeni, että viiden Suomeen Puolasta tuodun yorkshirenterrierin sukutaulussa onkin Suomessa toimivan kennelin kennelnimellä oleva, alun perin Tshekin tasavallassa rekisteröity silkkiterrieri, joka sattuu olemaan myös kansainvälinen valio. Sen isä on Suomen Kennelliiton koirarekisteriin merkitty silkkiterrieri, ja silkkiterriereistä sen sukutaulukin muodostuu.
Joko näiden Puolasta tuotujen yorkkien sukutaulut ovat vääriä tai kasvattaja on sekoittanut kahta eri rotua, toisin sanoen koirat ja niiden jälkeläiset, laskujeni mukaan yhteensä 81 kpl, ovat sekarotuisia.
Kennelliiton koirarekisteriohjeen mukaan sekarotuiseksi osoittautuneet koirat poistetaan koirarekisteristä ja myyjä on velvollinen palauttamaan ostajalle kauppahinnan.
Tämän tapauksen tultua ilmi tutkin tuosta Kennelliiton mainiosta jalostustietojärjestelmästä myös muita yorkshirenterrierien Puolan tuonteja, ja paljonhan niitä löytyy.
Tästä nimenomaisesta kennelistä, joiden viiden koiran sukutauluissa esiintyi kahta eri rotua, on tuotu viime vuosina kaikkiaan 59 yorkkia. Toisesta puolalaisesta kennelistä on tuotu 32 koiraa.
Kaikkia ei edes liene rekisteröity. Itsekin tarkistin pari vuotta sitten Hans Lehtisen kanssa yhden sijoituskoiraksi annetun, Puolasta tuodun yorkshirenterrierinartun, jolla oli luppakorvat ja koko ainakin nelinkertainen normaaliyorkkiin verrattuna. Koira muistutti lähinnä epämääräistä walesinterrieriä.
Asiasta kirjoitettiin Kennelliittoon, eikä sen jälkeen tuota koiraa tiettävästi edes yritetty meillä rekisteröidä.
Noita tuontilukuja tarkastellessa herää kysymys, osaavatko lemmikkiä hakevat yksityishenkilöt edes kääntyä jonkun puolalaisen kennelin puoleen ja osaavatko he hoitaa pennun haun ja muut järjestelyt vai onko asialla välittäjä.
Sen jälkeen, kun Baltian ja Itä-Euroopan maat Puola mukaan lukien liittyivät EU:n jäseniksi, koirien tuonti sieltä on ollut kovin vaivatonta. Sitä ennen saattoi rapsahtaa tuomioita eläinten salakuljetuksesta ja/tai eläinsuojelurikkomuksista, kun maahantuontimääräyksiä yritettiin kiertää ja tuontikoiria myytiin turuilla ja toreilla.
Yhdessäkin tapauksessa välittäjät saivat toinen 6 kuukauden 15 päivän ja toinen 4 kuukauden ja 15 päivän ehdollisen vankeusrangaistuksen. Toivoa vain sopii ”välikäsien” nyt muistavan, että jälleenmyyntiin tuotavien koirien on täytettävä kaupallisen tuonnin ehdot.
Muutenkin nämä yorkshirenterrieritilastot ovat lohdutonta luettavaa. Yhden kennelin laskin jalostustietojärjestelmän mukaan tuottaneen vuodesta 2004 alkaen 265 yorkshirenterrieripentua, mutta kovin harvoja omia kasvatteja oli käynyt näyttelyissä – vaikka jokaisen kasvattajan luulisi ylpeilevän näyttelymenestyksestä omilla kasvateillaan eikä tuontikoirilla.