Kesäkissat ja –koirat

Eläinsuojeluyhdistykset ovat varoittaneet varmaan jo vuosikymmeniä kesäkissoista: älä ota kissanpentua kesäksi lasten iloksi, jos aiot hylätä sen lomien loputtua.
Jos joku luulee, että eläinsuojeluasiat ja ns. vihreät arvot ovat saavuttaneet enemmän jalansijaa, erehtyy. Nyt meille näyttää olevan syntymässä kesäkoiraongelma.
Koirankasvattajat ovat kertoneet, miten tänä kesänä yhä useammin perhe tulee ostamaan koiranpennun ja lähtee ikionnellisena hyväluontoinen, terve ja reipas koiranpentu kainalossa. Parin viikon päästä soi puhelin: perheeseen on ilmaantunut allergiaa, ja pentu joudutaan palauttamaan kasvattajalle, kun sitä ei voida pitää.
Yhdessä tapauksessa pentu oli jo käynyt tällä kahden viikon koeajalla ja palautettu kasvattajalle, joka hoiti pennun vatsan kuntoon sen jälkeen, kun pentu oli ulostanut pari päivää punaisia ja keltaisia muovin kappaleita. Ruokavalioon oli näemmäs kuulunut myös ilmapalloja.
Kasvattaja löysi pennulle uuden, nyt toisen kodin. Kaikki hyvin, mutta pentu tuotiin toistamiseen takaisin – kun ostajaperheen avioliitto oli ajautunut avioeroon parissa viikossa.
Taisi käydä niin, että otettiin pentu kokeeksi ja todettiin, että siitähän on vaivaa: terve koiranpentu syö, pissaa ja kakkaa ja leikkii ja tekee jopa pahojaan, ellei sitä opeteta tavoille.
Asusteeksi hankitun kääpiökoiran kohdalla ei edes mietitä, että koiralle pitäisi tehdä jotain muutakin kuin kääriä se merkkivaatteisiin ja kantaa kainalossa. Hölmistynyt oli ollut sekin kasvattaja, jolle chihuahua-pentu palautui puolen vuoden ikäisenä huonon luonteen vuoksi, kun koiralle ei oltu vaivauduttu opettamaan edes alkeellisia käytöstapoja. Pomona se sai räyhätä ja purra kaikkia eteentulijoita – ja chihuahua voi olla melkoinen Napoleon, ellei sille aseteta rajoja.
Kennelliitossa on tulossa internetiin koiranomistajan peruskurssi. Sekä liitto että kennelpiirit ovat järjestäneet monenlaisia, koiran ostajalle suunnattuja luentoja, joten tietoa pitäisi olla saatavana. Silti olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että meikäläiset kuluttajat käyttävät paljon enemmän aikaa taulutelevisio- ja pesukonekauppoja harkitessaan kuin koiraa ostaessaan – vaikka koira vaatii pienempikokoisten rotujen kohdalla sitoutumista seuraaviksi 15 vuodeksi.
Missä lienee ollut hyväuskoisten ostajien järki siinä vaiheessa, kun he ostivat internetin kautta etelän maista koiran, maksoivat tukun euroja ja saivat vielä satojen eurojen maksuvaatimuksen koiran matkakuluista Suomeen. Koiraa ei koskaan kuulunut. Poliisi tutkii asiaa.
Tai mitä sanotte Kääpiökoirayhdistykselle äskettäin tulleesta ”matkastipenditiedustelusta”: Suomalainen opiskelijatyttö oli lomaillut Espanjassa, tavannut huonoissa olosuhteissa olleita koiranpentuja, hoitanut yhden rokotukset ja eläinlääkärikulut ja yritti tuoda koiraa paluulennolla Suomeen, mutta lennolle ei mahtunut. Nyt pitäisi lähteä hakemaan koiraa eri lennolla, mutta rahat eivät riittäneet.
Arvatkaapa, heruiko stipendiä! Todettiin, että eläinsuojelutapaukset pitää hoitaa paikan päällä, eikä niitä saa tuoda Suomeen hoidettavaksi.

Jos kasvattajilla on ongelmia näiden ”kesäkoirien” kanssa, ei koirien myyminen hyviin koteihin ole muutenkaan mutkatonta. Näistä paperittomia tehtailevista luomuviljelijöistä (joita meilläkin valitettavasti riittää) poiketen kasvattajat ovat usein liian hienotunteisia. Koira myydään osamaksulla, mutta ostajan henkilöllisyyttä ei tarkisteta, joten parhaassa tapauksessa näppärä koiranostaja on myynyt koiran jo seuraavalla viikolla eteenpäin ilman papereita, mutta hyvällä voitolla.
Ja varovainenkin saa myyntitilanteessa olla, ettei myyjän ja ostajan välille katsota syntyneen suullista kauppasopimusta– jos on sattunut ostajan käytyä saamaan selville seikkoja, joiden vuoksi ko. ostajalle ei elävää olentoa missään tapauksessa saisi myydä. Pahimmassa tapauksessa käräjillehän siitä joutuu, joten ei se ruusuista koirankasvattajan tie ole.