Vempaimen vietävänä

”Mikä Kaivopuiston osoite on?” ”Kaivopuisto, Helsinki.” ”Mutta se oikea osoite?” ”Kelpaako Kaivopuisto, 01400 Helsinki?”
Navigaattoreiden avulla autollaan liikkuvathan ne siellä kyselevät. Kai puistolle jossain jonkinlainen katunumerokin on, mutta en ole ehtinyt tehdä niin paljon tutkivaa journalismia, että olisin maanmittauskartoista numeroa hakenut – kun puisto näkyy kartoilla niin isona vihreänä länttinä ja taitaa katujen varsissa opasteitakin olla. Puistossa olevalle soittoruokalalle (jota joskus on pidetty julkimoiden ykkösyökerhona) kyllä löytyy virallinen osoite, eli Iso Puistotie 1.
Navigaattori on varmaan hyvä vempain, mutta kyllä se usein harhaan vie. Monta kertaa olen neuvonut lähiympäristössä pyöriviä turistiautoilijoita, jotka ovat yrittäneet löytää paikallisia nähtävyyksiä – päätyäkseen korttelikaupalla harhaan.
Näin kaupungissa asuvana autottomana taksin käyttö tulee monta kertaa halvemmaksi ja kätevämmäksi kuin oman auton pito (etenkin, jos hyppää silloin tällöin ratikkaan), ja silloin nuo navigaattoreiden ja muiden reittiopasvempaimien ongelmat tulevat usein esille. Navigaattorihan ja taksin reitinohjaushan näyttää ohjaavan isommille väylille, missä menoa hidastavat monet liikennevalot ja muu liikenne.
Sitten ovat taksikuskit, joilta ei enää tänä päivänä taideta vaatia työvoimapulan takia samanlaista paikallistuntemuksen tutkintoa kuin aikaisemmin. Jotkut tunnustavat ihan suoraan, ettei heillä edes ole hajua meidän kulmakunnan kaduista. (Vasta äskettäin hermostuin pahanpäiväisesti ja vaadin kuljettajaa sammuttamaan mittarin, kun itsepäisesti yritti tehdä kilometrin matkasta viiden kilometrin keikkaa!)
Samalla tavalla kuin navigaattoreihin yksi ja toinen turvautuu tänä päivänä muihin vempaimiin, ja ne perustaidot ovat unohtua. Moniko osaa enää päässälaskua? Tai oikeinkirjoitusta, kun sanojenkäsittelyohjelmat korjaavat automaattisesti erikseen kirjoitetut yhdyssanat?

Näitä miettiessäni, kadulla autokyytiä odottaessani törmäsin Villakoirakerhon vanhaan rouvaan. Kyllä, rouvat ovat tulossa sunnuntaina Kaivopuistoon sopivilla eväillä varustettuina. Rouvista vanhin oli lähettänyt terveisiä ja käskenyt kertomaan, miten pettynyt hän oli, kun tuomari ei ole hänen ehdottamansa, joitakin vuosia sitten arvostellut englantilainen herrasmies - jos kilpaileva koira ei ollut kaksinen, silmä voi aina levätä herran komeassa ulkomuodossa, oli rouva tuuminut!
Tällä välin odottelen illaksi kunnon sadetta, sillä se jos mikä rauhoittaisi Taiteiden yön juhlijoita ja näitä pahimpia sikailijoita, joita jo alkuillasta liikuskeli Espan puiston tienoilla.