Saturaatiopiste alkoi jo olla lähellä Lontoon olympialaisissa, mutta näin päättäjäisiä odottaessa ei voi kuin sanoa, että huikeat oli kisat. Taisi jäädä Sydney toiseksi. Eikä näistä Pekingin kaltaisista propagandakisoista voi puhua samaan hengenvetoon.
Monet tapahtumapaikat olivat uskomattoman upeat alkaen vaikkapa Greenwichistä tai Buckinghamin palatsin edustalta ja Lontoon paraatikadulta, palatsin ja Westminsterin välissä olevalta The Mall’ilta. Ja se yleisöpaljous ja innostus, kun stadion oli täynnä jo aamusta ja kilpailureittejä reunustivat sankat katsojien rivit. Ei ihme, että niin turisti- ja luksusostoskatujen kauppiaat valittivat, etteivät kisaturistit ehtineet ostoksille.
Tähdistä puhuttaessa The New York Timesin urheilutoimittaja selitti eilen Usain Boltin esiintymistä sanomalla, että hän esiintyy areenalla yleisön puolesta, ei yleisön edessä, jolloin yleisö voi samaistua häneen. Jamaikalaisilla on kuulemma sama manageri- ja PR-toimisto kuin brittien legendaksi nousseella Mo Farar’illa, ja kyllä ammattilaisten jälki näkyi.
Entä suomalaiset? Tänään on nyppinyt kuunnellessani hehkutusta keihäänheittäjän pronssimitalista, joka kuulemma oli historiallinen. Historiaa kai se on, että edes joku tulos saatiin, onhan näitä keskenään kaunaisia keihäsmiehiä paapottu jo riittävän kauan.
Naisten purjehduksessa saavuttamat mitalit jäivät pienemmälle hehkutukselle ja jos pressa oli lähettänyt onnittelunsa, siitä ei tehty sen kummempaa numeroa. Kyllä he olisivat hehkutusta ansainneet oikealla voittamisen tahdolla ja asenteella – ja eivätkös he edusta tätä nykyaikaista Suomea, jollaisena me haluamme tulla tunnetuksi maailmalla ilman alemmuuskomplekseja?
Muuten, hieno veto piirtää purjelautailijan purjehdusseuran parkkialueelle hänelle oma tontti!
On tietenkin sääli, että Purjehtijaliitossa on parhaillaan menossa köydenveto tulevaisuuden suunnasta ja olympiajoukkueen päävalmentaja jättää tehtävänsä miltei saman tien, kun jotkut liiton päättäjät haluavat tasapäistää harrastusta, koska eihän meillä saa kukaan olla parempi kuin toinen.
sunnuntai 12. elokuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti