Kauan odotettu kuukauden kirjalähetys saapui viimeinkin. Viiveestä oli varoitettu, koska muutama viikko sitten USA:n itärannikolla tuivertaneet lumimyrskyt haittasivat postin kulkua.
Mitä sitten paketissa oli?
Ensinnäkin Kati Martonin jo vuonna 1982 ilmestynyt ja vuonna 1995 uusittuna painoksena julkaistu elämäkerta ruotsalaisesta diplomaatista Raoul Wallenbergistä, joka pelasti toisen maailmansodan aikana Budapestissa 100000 juutalaista natsien keskitysleireiltä ja katosi sitten itse Neuvostoliiton gulagiin.
Kirjan alussa Kati Marton ihmettelee, miksi Wallenbergien suvun päämies, Marcus Wallenberg, ei pyytänyt hyvää ystäväänsä Urho Kekkosta ottamaan esille Raoul Wallenbergin tapausta kaverinsa Neuvostoliiton päämiehen Leonid Brezhnevin kanssa… Taisi olla suomettumisesta kyse tässäkin.
Toiseksi The New Yorker –lehden reportterin Peter Hesslerin kirja ”Country Driving; A Journey through China from Farm to Factory”, jossa hän kertoo seitsemän vuoden aikana 10000 kilometrin automatkoistaan Kiinassa. Niille, jotka nauttivat hyvästä kirjoittamisesta, New Yorker on ”must”.
Ja kolmanneksi Lynne Olsonin kirja ”Citizens of London” amerikkalaisista, jotka olivat Britannian rinnalla taivuttelemassa Yhdysvaltoja liittymään toiseen maailmansotaan natsi-Saksaa vastaan. Päähenkilöinä ovat Yhdysvaltain Lontoon suurlähettiläs John Gilbert Winant, presidentti Rooseveltin Lend-Lease-ohjelmaa Lontoossa ohjaillut monimiljonääri Averell Harriman ja CBS-yhtiön Euroopan kirjeenvaihtaja Edward R. Murrow (josta George Clooney teki muutama vuosi sitten elokuvan otsikolla ”Good Night and Good Luck” ja jonka presidentti Kennedy nimitti johtamaan U.S. Information Agencya, samaa virastoa, jonka palkkalistoilla olin myöhemmin itse parikymmentä vuotta).
Kirjassa on tietysti tärkeässä osassa Britannian pääministeri Winston Churchill, jolle ei ollut outoa ottaa vastaan ministereitä ja muita tärkeitä vieraita makuuhuoneessaan. Hänen toimistonsa oli usein hänen sänkynsä, jossa hän istui viskilasi kädessään, kanarialintu päänsä päällä ja keskikokoinen musta villakoiransa Rufus vierellään.
Tietenkin kirjassa sivutaan myös kenraali Dwight Eisenhoweria, joka johti liittoutuneiden maihinnousua Euroopassa. Hänkin oli koiraihminen. Hänellä oli bokseri, joka joutui viettämään Englantiin tullessaan kuuden kuukauden karanteenin Lontoon eteläpuolella Hackbridgen karanteenikennelissä – samassa, jossa minunkin villakoirani kärsi karanteeninsa muutama vuosikymmen myöhemmin muuttaessani Englantiin. Ja tietenkin kennelin johto muisti mainita tästä kuuluisasta asiakkaasta…
Eli mielenkiintoisia lukuhetkiä on odotettavissa.
maanantai 15. maaliskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti