Paneelikeskustelu eläinlääkäreiden koulutuspäivillä

Suomen Eläinlääkäripraktikot ry on järjestänyt tänä viikonloppuna kolmipäiväisen koulutustilaisuuden Espoon Dipolissa.
Pieneläinjaoston teemana tänä vuonna olivat lyhytkalloisten rotujen hengitysvaikeudet ja näillä roduilla tavattavat hengitystien tukkeumat (ns. BAOS eli brachycephalic airway obstruction syndrome) ja niiden korjaaminen. Aiheesta oli luennoimassa professori Gerhard Oechtering Leipzigin yliopistosta.
Minua oli pyydetty osallistumaan lauantai-iltapäivällä järjestettyyn paneelikeskusteluun mm. professori Marjatta Snellmanin ja Hasse Lehtisen kanssa. Tarkoituksena oli käsitellä näiden lyhytkalloisten rotujen tilannetta myös rotujärjestön ja kasvattajien ja ulkomuototuomareiden näkökulmasta.
Omalta osaltani tein selväksi, että voin puhua useita lyhytkalloisia rotuja edustavan rotujärjestön eli Suomen Kääpiökoirayhdistyksen nimissä sekä ulkomuototuomarina, mutta mielipiteet olivat omiani eivätkä esimerkiksi Kennelliiton hallituksen kantoja.
Alkupuheenvuorossani yritin alleviivata, että:
* rotumääritelmissä ei ole suurempaa vikaa, vaan vika on rotumääritelmien tulkinnoissa, jos suositaan epäterveitä piirteitä
* Tanskassa on ollut jo vuosia näyttelyissä arvosteleville tuomareille jaettava lista koiran terveyteen vaikuttavista ulkomuotoliioitteluista, Ruotsissa tämä lista tehtiin vuoden 2008 lopulla ja koko vuosi 2009 on näyttelyissä täytetty tiettyjen rotujen osalta kaavakkeita, joissa listataan näitä liioitteluja
* Suomessa samanlainen lista tuli käyttöön tämän vuoden alussa, mutta se ei tuonut mitään uutta suomalaisten tuomareiden arvosteluun, koska olemme aina rankaisseet rankallakin kädellä koiria, joilla näitä terveyttä haittaavia ongelmia on ilmennyt (liian raskaat nenävekit mopseilla tai pekingeeseillä, pieni kirsu, ahtaat sieraimet, röhisevä hengitys jne.) ja tätä on korostettu myös tuomarikoulutuksissa.
* Kokonaisuudessaan tilanne Pohjoismaissa on negatiivisesta julkisuudesta huolimatta huomattavasti parempi kuin monissa muissa Euroopan maissa.
Keskustelun aikana kerroin myös skitsofrenisestä tilanteesta, joka meillä vallitsee joidenkin muotirotujen osalta: toisaalta jalostusasiantuntijat kehottavat laajentamaan rodun jalostuspohjaa ja pitämään vaikkapa puolet rodun koirista jalostuskäytön piirissä, kun taas joissain roduissa jopa 30% vuoden aikana rekisteröidyistä koirista on lähtöisin Itä-Euroopan pentutehtailta, missä ei taatusti ole kiinnitetty huomiota terveysseikkoihin. Näin kysymys on: laajennetaanko rodun geenipohjaa tuottamalla sutta ja sekundaa, joka sitten päätyy eläinlääkäreiden vastaanotoille? Oma vastaukseni oli ei.
Yritin myös alleviivata, että eläinlääkäreiden tulee hyödyntää auktoriteetin asemaansa yksityiseen koiranomistajaan nähden. Eli jos koiralle on tehty vaikkapa hengityksen parantamiseksi leikkaus, omistajalle tulee kertoa, että koiraa ei saa käyttää jalostukseen, koska hän saattaa uskoa eläinlääkäriä enemmän kuin esimerkiksi rodun omaa rotuyhdistystä.
Tai jos koira hoitotoimenpiteistä huolimatta kärsii, eläinlääkärin velvollisuutena on kertoa koiran omistajalle, että eläinrakkain toimenpide on koiran lopettaminen eikä sen kärsimysten pitkittäminen.
Keskustelu oli rakentavaa ja aika kului nopeasti. En edes ehtinyt esittää mukaan ottamiani Englannin pieneläinpraktikkojen yhdistyksen tieteellisen toimikunnan ja Englannin kennelklubin näistä lyhytkalloisista koirista teettämiä terveystutkimuksia tai äskettäin julkaistua tutkimusta, jonka perusteella pekingeesi on itse asiassa mainettaan terveempi rotu.
Itse paneelikeskustelun ja sitä seuranneiden käytäväkeskustelujen perusteella olimme kaikki yksimielisiä siitä, että meidän täytyy lisätä tiedotusta ja kuluttajavalistusta, joka tavoittaa koiran ostoa suunnittelevat ennen kuin ongelmia syntyy. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta varoja riittävän kattavaan viestintäkampanjaan tulee toki löytyä.
Jälkihuomiona: Monet eläinlääkärit olivat lukeneet Koiramme-lehden ulkomailta ”pelastettujen” koirien ongelmia koskeneen artikkelin ja toivoivat, että tietoa saataisiin levitettyä myös järjestäytyneiden koiraharrastajien piirin ulkopuolelle. Toinen huomio: Yleisöstä valtaosa oli nuoria naisia, joten näyttää siltä, että varsinkin pieneläinpraktiikan puolella eläinlääkärikunta naisistuu huimaa vauhtia!