Vastakohtien Venäjä

Olin viikonvaihteessa käymässä Venäjällä ensimmäistä kertaa elämässäni. Muutaman päivän kokemus Moskovassa vahvisti suurelta osalta ennakkokäsityksiäni, jotka perustuivat perheen piirissä sukupolvelta toiselle siirtyneeseen suusanalliseen historiaan sekä maailmanpolitiikan harrastamiseen.
Olen myös seurannut sivusta vuosikausia parin sadan metrin päässä olevan Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän massiivisen lähetystön ja sen virallisten edustajien toimia.
Neuvostoaikana lähetystöä vartioivat ulkopuolella suomalaiset poliisit, kunnes kommunistivallan kaaduttua lähetystön parin asuntolan asukkaita koirineen alkoi näkyä myös naapurustossa. Nythän venäjästä on tullut lähes kolmas kotimainen kieli Helsingin keskustan tavarataloissa erityisesti joulun ja uuden vuoden aikaan.
Helsingin kaupungin aikanaan Neuvostoliitolle myymältä kätilöopiston tontiltakin ovat siellä varastoidut Ladat kadonneet jo aika päiviä, ja niin on myös kadonnut vuosia lähetystön ulkopuolella sunnuntai-iltapäivisin päivystänyt mielenosoittaja, vanha, venäjänkielistä kylttiä kantanut nainen.
Neuvostoaikana jonotin nöyränä konsulaatissa viisumia meksikolaisille vieraille, ja viisumin saanti varmistui vasta pari tuntia ennen Leningradin risteilylaivan lähtöä. Nyt katsoin viisaimmaksi järjestää viisumin matkatoimiston kautta, ja järjestyihän se, joskaan ei vieressä olevasta lähetystöstä vaan Turusta, koska passi oli kulunut ja hiirenkorvilla.
Viikonlopun kokemukset voi summata toteamalla, että Venäjä on edelleenkin suurten vastakohtien maa: yhdistelmä vanhaa ja uutta.
Perjantai-iltana ohjelmassa oli upeasti uusitussa Stanislavski-Nemirovitsh-Dantshenkon musiikkiteatterissa Aleksandr Ostrovskin satuun ja Pjotr Tshaikovskin musiikkiin perustuva baletti Lumikki (The Snow Maiden), jonka koreografia on Vladimir Burmeisterin. Esitys oli hieno, eikä väliajalla nautittu samppanjakaan ollut pahitteeksi. Sen sijaan kylmä tuli värjötellessä ulkona paluukyytiä odottaessa, sillä liikenne oli kuin pahimpaan ruuhka-aikaan, kun kaikki näyttivät olevan omilla autoillaan liikkeellä.
Myös lauantai-iltana seurasi välähdys Moskovasta, joka on tuskin jokaisen venäläisen ulottuvilla: ylellinen illallinen hienosti entisöidyn ”Yar”-ravintolan peilisalissa. Vilaus muusta asiakaskunnasta osoitti, että paikka oli kaupungin menestyvien ja muodikkaiden suosiossa.
Maanantaiaamuna ennen lentokentälle lähtöä BBC:n World Service raportoi Moskovan keskustassa tapahtuneista itsemurhapommi-iskuista. Perillä lentokentällä Finnairin käyttämän nuhruisen vanhan terminaalin upottavin valkoisin sohvin kalustetussa business loungessa hiljaisia ja järkyttyneitä ihmisiä kerääntyi television ääreen, kun Venäjän televisio välitti ensimmäiset kuvat pommi-iskuista.
Kotona selvisi, että iskuissa oli kuollut nelisenkymmentä ihmistä ja lukuisia loukkaantunut. Eli Venäjä maksaa kovaa hintaa suurvaltapolitiikastaan, olivat iskun tekijät sitten Tshetsheniasta tai muualta maan levottomilta äärialueilta.