Äkkikuolema Brysselissä

New York Times -lehden sunnuntainumeron matkailuosastossa on usein ”36/48 tuntia X:ssä” artikkeli, jossa annetaan menovinkkejä kaupunkilomille, mikäli käytettävissä on vain viikonloppu.
Viimeisimmässä numerossa aiheena oli 36 tuntia Euroopan pääkaupungissa Brysselissä. Artikkelissa mainittiin useita uusia paikkoja alkaen uudesta suklaakaupasta Brysselin Grand Place-aukiolla.
Mainittiin artikkelissa vanha tuttukin, ”A la mort subite” eli äkkikuolema-pubi, jossa on ollut tarjolla voileipiä lounasaikaan ja kaikenlaisia oluita kirsikka- ja vadelmaoluista alkaen.
Nimensä tuo vuonna 1928 ovensa avannut, nyt Vossenin perheen neljännen sukupolven johtama kahvila-baari on saanut lounasaikaan pelatusta korttipelistä, jossa viimeisessä pelissä tuli äkkikuolema, jotta korttia pelanneet Belgian keskuspankin virkailijat ehtivät takaisin työpaikalleen.
Käydessäni ensimmäisiä kertoja ”Äkkikuolemassa” siellä ei suomen kieltä kuullut, kun sekä silloinen EC (josta ei olisi koskaan tullut EU, jos silloista suomen kielen puhtautta vaalinutta kielitoimistoa olisi kuunneltu) ja NATO olivat kauhistuksia, jotka piti kiertää kaukaa.
1990-luvun alkupuolella pubissa sai jo varoa suomenkielisiä puheitaan, sillä silloin jo Suomi oli menossa Eurooppaan ja Brysselin koneet alkoivat täyttyä suomalaisista vaikuttajista. Mikä ei estä turistejakaan pistäytymässä haistelemassa aitoa brysseliläistä tunnelmaa ja maistelemassa eri olutlaatuja.
Ja jos simpukoita haluaa, Grand Placelta ei ole kaukana Chez Vincent, joka on vuodesta 1905 lähtien tarjoillut ruokalistallaan muiden ruokalajien ohella myös erinomaisesti valmistettuja simpukoita.