Kesälauantai kaupungissa

Mikä onkaan hienompaa kuin viettää kesälauantai kaupungissa ilman kiireistä ohjelmaa!
Tänään oli aurinkoista, vaikka tuuli oli viileää. Tähtitorninmäen lenkillä voi haistella kukkivien sireenien ja hevoskastanjoiden tuoksua.
Iltapäiväksi olin varautunut katsomaan Ranskan avoimien tenniskisojen naisten finaalia, joka oli tänä vuonna mielenkiintoisempi kuin vuosikausiin, kun nuo voimatenniksen harrastajat kuten Williamsin sisarukset ja Maria Sharapova olivat (onneksi) hävinneet jo aiemmilla kierroksilla.
Voittajaksi selviytyi massakentillä kasvanut värikäs italialainen Francesca Schiavone, jonka peli oli rohkeaa ja ennen kaikkea taktisesti älykästä. Tuskin sunnuntain miesten finaali Ruotsin Robin Söderlingin ja Espanjan Rafa Nadalin välillä on yhtä kiehtova, kun molemmat ovat vähän tylsiä ja mielikuvituksettomia.
Joku kyseli, miten voin olla innostunut tuollaisesta pallon pomputtelusta. Vastaushan on, että asia kuin asia tulee kiinnostavaksi, jos siihen pääsee jotenkuten sisään.
Olin itse ”sunnuntaipelaaja”, joka ei taidoillaan vakuuttanut, mutta sai reipasta liikuntaa ihan huomaamatta.
Tennistunteja kyllä otin Espanjassa ja sitten kotona Helsingissä. Haagassa asuessani pelasin kesäisin hotelli Haagan kentällä jonkun kerran viikossa. Henkilökunta sanoi tienneensä kesän tulleen, kun basset houndini ilmaantuivat makaamaan kentän laidalle (ja kuten tunnettua, laiskat bassetit eivät pienestä innostu eivätkä ainakaan vaivaudu juoksemaan pallon perässä).
Talvella kävin kerran-pari viikossa pelaamassa Meilahden hallissa lounastunnilla, joka matkoineen kaikkineen venyi yleensä pariin tuntiin, kun virallinen lounasaika oli puoli tuntia. Usein tilasin kuljetukseen virka-auton kuljettajana sittemmin Kanadaan muuttanut Esa, joka oli erinomainen pelikumppani. Takaisin toimistoon livahdettiin sitten takaovesta.
Kerran komenteluuni kyllästynyt lehdistöosaston kirjanpainaja meni valittamaan suurelle johtajalle ylipitkistä lounastunneistamme, kun hän puolestaan olisi halunnut komennella autonkuljettajaa.
Valitus loppui lyhyeen suuren johtajan todettua, että minun tapaisten työntekijöiden kohdalla ei päivän työaikaa voinut laskea minuuteissa, koska minä kuitenkin illalla kotona kylvyssä maatessani ajattelin työasioita ja suunnittelin tulevia ohjelmia! Arvatkaapa, hivelikö noin valistunut asenne?
Työtahti on noista ajoista muuttunut useimmissa työpaikoissa, joissa jokaisen on oltava tekevinään jotain koko päivän ja vielä illalla kotona. Joskus saattaisi olla hyvä seurata Iso-Britannian edesmenneen pääministeri Harold Macmillanin esimerkkiä: hänellä oli nimittäin tapana karistaa Lontoon pölyt ja häipyä Skotlantiin kalaan lehdistön ja muiden päättäjien tavoittamattomiin. Jäi aikaa ajatteluun, mitä voi suositella muillekin.
Oma tenniksen peluuni on jäänyt vuosia sitten, mutta edelleenkin irrottaudun pitämällä puhelinta äänettömällä ja lankapuhelimessa vastaajaa päällä ja tekemällä aivan muita asioita kuin miettimällä esimerkiksi näitä koira-asioita!