Katoavaa kaupunkikulttuuria

Kehä I:n sisäpuolella on virinnyt vastarintaliike Helsingin Sanomien kerrottua laajassa uutisessaan, että Pohjoisespalla sijaitseva Strindbergin kahvila terasseineen ja yläkerran ravintoloineen joutuu lopettamaan toimintansa syksyllä vuokrasopimuksen irtisanomisen vuoksi.
Tilalle halutaan kansainvälisiä luksusmyymälöitä (viimeisimmän tiedon mukaan Marimekko, jota en kyllä millään ilveellä pitäisi luksuksena tai edes kansainvälisenä), jotta Kämp Gallerian ostoskeskukseen saataisiin houkuteltua enemmän väkeä.
Vastapäätä Strindbergiä on jo kansainvälinen gorilloiden vartioima Louis Vuittonin luksusmyymälä, jossa näyttäisi käyvän vähemmän asiakkaita kuin Kämp Gallerian merkkimyymälöissä.
Toinen syy lienee, että viereisen hotelli Kämpin ravintoloihin ja terassille halutaan enemmän asiakkaita, Kämp kun ei ole uudelleenavaamisensa jälkeen saavuttanut samanlaista hohtoa kuin joskus kulta-aikoinaan. Sotavuosina hotelli oli sentään täällä olleiden ulkomaisten kirjeenvaihtajien päämaja. Sodan jälkeen siellä kokoontui kaupungin kerma, ja pidettiin siellä myös SKKY:n edeltäjän Suomen Kennelklubin Liitto-osaston hallituksen kokouksia.
Strindbergin kahvilasta ehti tulla osa kaupungin kulttuurihistoriaa, vaikka se toimi Espalla vain 17 vuotta. Se oli ensimmäinen tuulahdus eurooppalaisesta kahvila-, terassi- ja bistrokulttuurista aikana, jolloin Suomi alkoi avautua Eurooppaan ja Helsinki alkoi karistaa tylsän itäeurooppalaisen kaupungin ilmettään.
Kevään tulon tiesi, kun Strindbergin terassi avattiin. Se tuli tunnetuksi kansanedustaja Ben Zyskowiczin kesämökkinä. Terassilta voi seurata maailmanmenoa: ohikiirehtiviä ministereitä, valtion virkamiehiä ja myös harhailevia turisteja.
Kun ennen ei haluttu paljastaa uutisen tai juorun lähdettä, todettiin, että ”Snellmanin kahvikojussa kauppatorilla kerrotaan..." mikä muuttui pian muotoon ”Strindbergillä kerrotaan...” Kyllä siellä pääministeri Anneli Jäätteenmäen erokin oli tiedossa ennen kuin päätös oli julkistettu.
Strindbergin takapöydissä tehtiin myös kennelpolitiikkaa ennen valtuuston kokouksia, vaikka niistä palavereista ei paljon huudeltu.
Ulkomaisia vieraita vietiin yläkerran ravintolaan syömään skandinaavista ruokaa, ja leffan jälkeen siellä voi nauttia lasillisen viiniä upottavilla sohvilla istuen.
Nyt voin tunnustaa, että järjestin kerran bassettuomareiksi aikoville erikoiskoulutuksen Strindbergin kahvilassa. Kennelliitolle en kyllä uskaltanut kertoa koulutusilmoituksessa koulutuksen pitopaikkaa. Joko koulutus oli hyvä tai kokelaat erinomaisia, koska molemmat selvittivät myöhemmin arvostelukokeensa hyvin arvosanoin.
Mutta maailma muuttuu, emmekä näytä mahtavan sille yhtään mitään.