Rauhallinen juhannus

Monet suomalaiset koiraharrastajat ovat viettäneet juhannusta Tanskassa, jossa on käynnissä nelipäiväinen FCI:n Maailmanvoittaja-näyttely.
Näyttely anottiin ja myönnettiin alun perin Kööpenhaminaan, mutta Tanskan kennelklubi päättikin sitten siirtää näyttelyn Herningiin, jossa on tilavat messuhallit, mutta hotellitilanne ei ole edes kehuttava.
Tästä syystä katsoin viisaimmaksi pysytellä Kaivarin kulmilla seuraten Wimbledonin tenniskisoja televisiosta. Suomen Jarkko Nieminen sai kätellä kuningatar Elisabethia, mutta hänen esityksensä Wimbledonin keskuskentällä oli kaikkea muuta kuin kehuttava. Taitaa olla ATP-kiertueen huonoin syöttö, eivätkä muutkaan taidot riitä kilpailemaan parhaimmiston kanssa.
Huippumenestystä ei ole toistaiseksi tullut myöskään Herningistä. Rotukohtaisissa tuloksissa tilanne parani lauantaina, ja erityisen iloinen olin todetessani, miten monessa Suomen Kääpiökoirayhdistyksen rodussa suomalaiset lähes putsasivat pöydän.
Juhannus Kaivarin kulmilla on sujunut rauhallisesti: kaduilla on vähän liikennettä ja kadun varsilta löytyy kerrankin myös parkkipaikkoja.
Osasyynä rauhalliseen juhannukseen lienee ollut juhannusaaton sää, kun vettä tihuutteli ja välillä ropisikin. Juhannuspäivänä on ollut aurinkoista, mutta tuulista ja viileää.
Juhannusaattona Daragoj-beagleistään tunnettu Eeva Resko tuli käymään miehensä Sepon kanssa. Selasimme hänen beagle-kuviaan, kun hänestä on tulossa laaja haastattelu amerikkalaiseen Beagle Annualiin.
Eevan kohdalla pätee sama mikä pätee liian usein muihinkin menestyneisiin suomalaisiin: harva on profeetta omalla maallaan. Monet nuoremman polven harrastajat hänen oman rotunsa ulkopuolella tuskin tietävät hänestä, mutta maailmalla hän on omassa rodussaan auktoriteetti, jota kuunnellaan ja jonka kasvatustyötä arvostetaan.
Suunnitelmiin kuului myös mennä ulos syömään, mutta se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Yllätyksekseni jopa kulmakunnan kantapaikka, Sikala eli Sea Horse oli kiinni. Kierros autolla lähikortteleissa osoitti, että ovet olivat kiinni myös kaikkialla muualla.
Niin sitten päädyimme Kaivarin rantaan Ursulan kahvilaan, jossa oli ruokatarjoilu jo loppunut, mutta saatiin voileipiä. Ja voitiin ihailla sateen suojassa Suomenlinnaan ja Särkänlinnaan avautuvaa merimaisemaa ja seurata, miten pieni juhannuskoivulla koristettu paatti kuljetti liikennettä rannasta pursiseuralle. Ja miten rannassa valkoposkihanhet pikkupoikasineen parveilivat nurmikolla. Hauskoja katsoa, mutta siivottomia!