Kennelkokouksia Kaartinkaupungissa

Tiistai-ilta näytti olevan kennelväen kokousilta, ja tällä kertaa noita kokouksia pidettiin Kaartinkaupungissa Kasarmitorin liepeillä, eli ihan Helsingin keskustassa siellä Pääesikunnan tietämillä.
Meillä oli Kaivopuiston näyttelytoimikunnan loppukokous perinteisen Kellarikrouvin yläkerrassa eli Fabianissa. Kovin paljon ei ollut asialistalla, sillä näyttely sujuu vanhalla rutiinilla jokaisen tietäessä oman tonttinsa tehtävät, ja ensi vuosikin alkaa olla paketissa.
Mitä siinä hyvän ruoan ohella naurettiin näitä näytteilleasettajien kotkotuksia, kun jonkun mielestä meidän pitäisi opastaa heille kaikki liikennemerkeistä alkaen, roskat pitäisi kerätä talteen ja toalettiinkaan ei saisi olla yhtään jonoa tai on meidän vikamme, jos hätä tulee housuun. Ja jos ei mene mielen mukaan, uhataan, että ensi vuonna ei tulla, mutta kun poissakaan ei malta olla!
Tänä vuonna näyttelytoimikunta oli Erja Kaartisen avustuksella tehnyt hienon valokuvakirjan, jossa oli tilannekuvia ja välähdyksiä näyttelyn kulisseista. Kiitos siitä!
Heidi Strengin heittäessä minut kotiin Kirran mäen yli vilkaisimme ohikulkiessamme Kasarmikatu 15:ssä olevaa Kaartin maneesia, jonka kerrotaan tulevan myyntiin ja julkiseen käyttöön. Tuo Axel Hampus Dahlströmin suunnittelema, vuonna 1877 valmistunut rakennus oli Suomen kaartin harjoitushallina, minkä jälkeen sitä käytettiin messu-, kokous- ja näyttelytilana aina vuoteen 1935, jolloin Helsingin Messuhalli valmistui. Vuonna 1952 siitä tehtiin autohalli, eli ei ole ollut arvoisessaan käytössä, vaikka onkin suojeltu rakennus ja taitaa olla Kaartinkaupungin vanhin rakennus.
Muistelimme, miten Kaartin maneesissa pidettiin 1930-luvulla puolustusministeri Juho Niukkasen luvalla Kääpiökoirayhdistyksen edeltäjän, Suomen Kennelklubin Liitto-osaston koiranäyttelykin, ja todettiin, että voisi siellä vieläkin pitää talvinäyttelyitä ja muita tapahtumia, mutta kun rahat eivät taida riittää.

Kivenheiton päässä Fabianista pohjoismaiset kennelpäättäjät kuuluivat kokoontuneen illallisilleen G.W. Sundmansin ravintolaan. Ruotsin kennelliitto SKK isännöi, sillä se päättää nyt kolmivuotiskautensa Pohjoismaisen Kennelunionin eli PKU:n puheenjohtajana nuijan siirtyessä seuraavaksi Tanskalle.
Ilokseni kuulin, että nyt PKU:n kokouksessa oli Suomestakin laajempi joukko edustajia, kun paikalla oli vakioedustajan Kari Järvisen ja liiton toiminnanjohtajan lisäksi myös hallituksen ja valtuuston puheenjohtajat.
PKU tekee tärkeää työtä pohjoismaisen yhteistyön eteen, joten sen työvaliokunnan kokouksissa kannattaa olla paikalla, jotta saadaan luotua yhteispohjoismaisia käytäntöjä ja rutiineja yhteisten näyttelysääntöjen lisäksi.