Kyllä se kesti…

… ja loppui vasta, kun kello Suomessa oli jo aamuneljän tietämissä. Nimittäin Andy Murrayn ja Novak Djokovicin välinen USA:n avoimien loppuottelu, joka jouduttiin siirtämään maanantaiksi jo viidettä kertaa peräkkäin huonon sään takia.
Sitkeästi sinnittelin aamuun asti, mutta täytyy tunnustaa, että pitkät pallorallit taisivat ottaa katsojankin voimille, kun huomasin torkahtaneeni sohvalla joskus toisen erän lopulla ja kolmannen alussa.
Ottelun loppupuolella varsinkin viidenteen erään siirryttäessä jännitin, kestääkö skotin kantti – näissä isoissa otteluissa kun yleensä voitto ratkeaa korvien välissä. Kesti se, ja nyt britit saivat ensimmäisen Grand Slam-voittajan sitten vuoden 1936 ja legendaarisen Fred Perryn.
Djokovic ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini arrogantin ja cry baby-asenteensa vuoksi. Tunnustetaan kyllä, että hän pelasi viime vuoden erinomaisesti ja näyttäisi myös kypsyneen pelaajana niistä ajoista vuodesta 2008, jolloin voitti ensimmäisen Grand Slaminsa eli Australian avoimet. Silloin oli kundin pää niin pullollaan, että en voinut kuin hikerrellä käsiäni, kun viimeistä kauttaan pelannut valovoimainen Venäjän tataari, Marat Safin, kukisti hänet Wimbledonin keskuskentällä suoraan kolmessa erässä jo toisella kierroksella.
Djokovicissa ja hänen perheessään ja kannattajajoukoissaan näkyy sellaista kiihkomielistä (kansalliskiihkoista?) uhoa, jota on vaikea ymmärtää varsinkin kun vertaa viileään brittiin. Lienekö selityksenä erilainen historia ja kulttuuritausta.
Koiristakin sen näkee: siinä missä Djokovic tepastelee Monte Carlossa Pierreksi nimetyn valkoisen kääpiövillakoiransa kanssa (Saksassa kasvatettu, mutta sielultaan serbi, sanoo Djokovic), Andy Murrayn borderterrierit Rusty ja Maggie Mayhem metsästelevät lintuja ja oravia Lontoon puistoissa ja tekevät sen verran muutakin pahaa kuin normaalikoirat yleensä tekevät…

Viimeinen kesäpäivä?
Oliko tänään viimeinen kesäpäivä? Vaikka kuinka toivoisi näiden säiden jatkuvan, on kai uskottava, että syksy on tulossa.
Mutta olihan tänään hieno sää, joten mikä oli turistien tepastella. Paljon heitä oli liikkeellä niin Kauppatorin kuin Senaatintorinkin kieppeillä.
Kun kukka-asetelmissa oli vielä kaunis väriloisto ja meri miltei tyyni, ei voinut kuin todeta, että kyllä meidän ydinkeskustaamme kauniine rakennuksineen kelpaa vieraille esitellä.