Edellisessä merkinnässä mainittu Lapin Kansan juttu osoittautuikin parivaljakon alkusoitoksi, sillä aiheesta oli paljon laajempi juttu sunnuntain Kainuun Sanomissa.
Siellä Mäki ja Snellman kehuvat sekarotuisia, rekisteröimättömiä ja kiihkomielisen rekikoiraporukan suosimia alaskanhuskeja, jotka ovat niin terveitä, niin terveitä koiria.
Kumpikaan ei puhunut koirien luonteista. Toivottavasti ovat parantuneet siitä, kun viimeksi sellaisiin törmäsin Helsinki-Vantaan lentokentällä. Suomi oli tuolloin vielä karanteenirajan takana ja kaikkia maahantuotavia koiria piti olla vastassa virkaeläinlääkäri, joka leimasi lupalaput ja antoi luvan koiran maahan tuontiin.
Tämä eläinlääkäri oli helpottunut nähtyään, että Lontoon koneesta tuleekin laiskaletkeä bassetti – oli nimittäin sormet verillä tarkastanut Alaskasta asti raijattuja alaskanhuskeja, jotka olivat sen verran hurjia, ettei niitä meinannut boksista saada ulos. Hulluja koiria, totesi.
Mäen ja Snellmanin visioiden mukaan me ”pelastamme” rodut risteyttämällä niitä keskenään ja rekisteröimällä sitten siihen rotuun, mitä koira lähinnä muistuttaa, jos mitään. Saman tien voimme unohtaa koko osallistumisen kansainvälisen koiranjalostusliiton eli FCI:n harrastus-, koe- näyttely- ja muuhun toimintaan ja pyöriä täällä omassa lintukodossa ”terveiden” rekkujemme kanssa sen jälkeen, kun rotukoirat on leimattu sairaiksi antamalla osin vääristynyttä kuvaa tilanteesta.
Kun cavalierkingcharlesinspanielit leimattiin sairaaksi ja saatiin jopa joku tiedemieskin uskomaan, että joka toinen koira rodussa on sairas, suunnitelmiin kuului "pelastaa" rotu risteyttämällä se luppakorvaisen perhoskoiran eli phalenen kanssa. Nyt näistä suunnitelmista ei ole kuulunut, kun taidettiin hoksata, etteivät jotkut Hollannin tilastot ole päteviä maailmanlaajuisesti.
Lisää ulostuloja on odotettavissa, sillä eläkeläisprofessori iloitsee, miten Katariina Mäkeä on yritetty Kennelliitossa hiljentää pitkään, mutta nyt hän on onneksi tärkeässä asemassa. Niinhän maallikko voisi luulla, mutta Kennelliitossa on luottamusmiespäätöksenteko, jossa politiikan, päämäärät ja liiton toiminnan tarkoituksen kyllä sanelevat luottamusmiehet eli Kennelliiton hallitus ja valtuusto eivätkä palkkalistoilla olevat konttorin työntekijät. Jos haluavat - ja nyt on kurinpalautuksen paikka.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Jos rekikoiraihmiset ovat mielestäsi kiihkomielisiä niin mitenhän luonnehtisit näyttelykoiraihmisiä? Kyllä siellä kehän laidalla näkee huomattavasti kiihkeämpiä kommentteja kuin rekikoirakilpailuissa, joissa ainoa mikä laittaa koirat paremmuusjärjestykseen on kello, eikä siinä jää paljon arvuuttelun varaa. Toisekseen sinäkin koiraihmisenä varmasti ymmärrät, että on epäasiallista antaa tuollaista "lausuntoa" alaskanhuskeista, perustuen yhteen kokemukseen. Ja kun vielä ottaa huomioon, että tuo kokemus on tapahtunut koirille täysin luonnottomassa paikassa, heillä on ollut pitkä lento takana, niin sellaisen jälkeen on moni ihminenenkin todella ärtynyt... Jos kennelliitto ei näe mitään muuta toimintatapaa eikä mallia kuin omansa, ilman vaihtoehtoja, ollaan kyllä umpikujassa. Aina pitäisi miettiä MIKSI tehdään niin kuin tehdään! Miksi ollaan ajauduttu siihen, että meillä on rotuja, joissa on erottavana tekijänä pelkästään väri (useita esimerkkejä löytyy!). Miksei koiria voisi erotella toisistaaan pelkästään käyttötarkoituksen mukaan: palveluskoirat, seurakoirat, rekikoirat, metsästyskoirat: ajavat, ylöshaukkuvat, pysäyttävät, noutavat jne. On ihmisten turhamaisuutta tämä rotujen kirjo! Ei siinä paljon ole koiria ajateltu, niiden terveyttä ja tulevaisuutta. Älkää nyt ihmeessä Mäkeä ampuko sen takia, että hän esittää muun kenneliiton väen kanssa eriävän mielipiteen, ja ottaa asiat eri näkökulmasta esille. Tokihan se sotii kennelliiton arjalaisia periaatteita vastaan, puhdasrotuisuus kun on liiton mielestä ainoa hyve, meni syteen tai saveen. Liitto ei enää tänä päivänä kannusta paljoakaan esim alkuperäisten käyttötarkoitusten vaalimista, vaan aina etusijalla on ulkonäkö. On kuitenkin olemassa tässäkin maassa ihmisiä, jotka haluavat nimenomaan tehdä ja harrastaa koiriensa kanssa, ei vain juosta näyttelykehässä siinä toivossa, että tuomarilla sattuisi olemaan tänään jotain hyvää sanottavaa sessestään.
VastaaPoistaKaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että kaltaisessasi asemassa olevan ihmisen tulisi suoltaa ilmoille hieman enemmän mietittyjä lauseita. Jos heti alkusoitossa tuomitset tietyn lajin harrastajat kiihkomielisiksi, ei keskustelu voi kovin pitkälle johtaa. Tulepa käymään kerran katsomassa rekikoirakisoja, niin ehkä saat oikean käsityksen eikä tarvi elää luuloissa.
Hyvin kirjoitettu Sanna!
PoistaIhan kaikkiin rotuihin pätee tämä että voitaisiin jalostaa käyttötarkoitusta, luonnetta ja terveyttä; olisi vaikka pieniä ajokoiria ja suuria ajokoiria, keskikokoisia noutajia ja syliin mahtuvia pitkäkarvaisia seurakoiria jne. Nyt vain rämmitään kaventuvan geenipoolin suossa ja loppua ei näy...
Mitä TAVALLINEN koiranomistaja haluaa, mikä on tärkeintä? Suurimmalle osalle ihmisistä tärkeintä on, että Rekku on lähtökohtaisesti terve, luonteeltaan tarkoitukseensa sopiva ja ilostuttaa omistajiaan olemassa olollaan aiheuttamatta järkyttäviä kustannuksia ainakin 10 vuoden verran. TÄHÄN pitäisi jokaisen kasvattajan keskittyä korvien asennon tai turkin värityksen sijaan.
Hyvä Sanna. Mieleestäni kyllä monesti alaskanhuskyn sosiaalisuus on parempi kuin monen puhdasrotuisen koiran. Ja mitä kiihkomielisiin rekikoiraihmisiin tulee niin kyllä tässäkin asiassa fanaattisimmat kiihkoilijat taitavat löytyä rotufanaatikkojen puolelta...
VastaaPoistaJuha Laine
Siis Kirsti ei edes ole törmännyt yhteenkään alaskanhuskyyn, vaan eläinlääkäriin, jolla ollut ongelmia maahantuotujen koirien kanssa. Ja tästä Kirsti voi päätellä, että alaskanhuskyt ovat kaikki luonnevikaisia? Tälläkin hetkellä Suomessa saa rekisteröidä pentueita KÄYTTÖkoira roduista, ilman että sukutaulussa on yhtäkään koiraa, jolla käyttötuloksia... Onneksi sentään MVA-titteliin vaaditaan niitäkin. Ja minkä takia tässä nyt hyökätään rekikoiraharrastajien kimppuun, kun ko. koirat olivat vain esimerkkinä?
VastaaPoistaVeera Virkki
Tässä melkeinpä kaipaisi jonkinlaista todistusaineistoa sille, millä tavalla rekikoiraporukat ovat kiihkomielisiä kun kirjoittaja on tämän luokan vaikuttaja Kennelliitossa. Vai pitääkö tämä avautuminen ymmärtääkin niin, ettei käyttökoirille - varsinkaan rekikoirille - ja niiden harrastajille ole tilaa Kennelliitossa?
VastaaPoistaTuuli Salmi
Kiihkomielisiäpä hyvinkin............... miksiköhän suurin osa rekikoirina työkäytössä olevista koirista on nimenomaan alaskanhuskyjä.......
VastaaPoistaEn kyllä tunne tätä Kirsti Lummelampea, mutta Kaanun tunnen. Samoin eläinjalostuksen, alaskanhuksyt ja toimittajat. Tässä tapauksessa toimittaja oli kirjoittanut ihan jotakin muuta kuin mitä Kaanu oli kennelliiton nimissä vastannut kysymyksiin sähköpostitse. Onneksi alkuperäiset vastaukset ovat hyvässä tallessa, joten toivottavasti toimittajan aiheuttama sotku selviää. Kaanun virhe oli se ettei hän pyytänyt artikkelia luettavaksi ennen sen julkaisua.
VastaaPoistaArvostan kovasti sitä, että kennelliitossa on vihdoinkin jalostusagronomi hommissa nyt ja tulevaisuudessa. Töitä riittää ja ongelmista pitää pystyä puhumaan avoimesti. Eläinten hyvinvointia ei rakenneta vaikenemalla asioista. Eläinjalostajien koulutukseen kuuluu hyvin vahvasti perinnöllisten ongelmien esiin nostaminen - niitä kun ei voi karsia pois ennen kuin ne tunnustaa. Useimmiten eläinjalostus onkin enemmän karsintaa - jos on varaa valita eläimiä, eläinmateriaalin tilanne on hyvä! Tämä tosiasioiden tunnistaminen ja niistä puhuminen on meille valjakkokoirien kanssa työskenteleville arkipäivää. Täydellistä alaskanhuskya ei ole vielä syntynyt, mutta kuitenkin monta sydäntenmurskaajaa, jotka saavat ajajan liikuttumaan kisoissa kyyneliin huikeilla kyvyillään.
Kaanu ei ylistänyt alaskanhuskyja vaan toimittaja. Kaanu oli ottanut alaskanhuskyt vain esimerkiksi erilaisesta jalostustavoitteesta, johon laaja koiraväki ei ole tottunut. Ravihevosten risteyttämistä paremman suorituskyvyn toivossa tuskin kukaan ihmettelee tänä päivänä. Toisaalta kuitenkin pitää muistaa, että myös alaskanhuskyja kasvattavien etu on, että rekisteröidyt koirat ovat mahdollisimman terveitä. Risteytyskoiria kun on mahdoton tehdä ilman "puhdasrotuisia" linjoja. Perinnölliset sairaudet ovatkin ihan samoja rekisteröidyillä ja risteytyskoirilla. Alaskanhuskyjen terveempi maine tulee todennäköisesti tiukempien valintakriteerien kautta. Toisin kuin suuri koirayleisö ehkä kuvittelee, alaskanhuskyjen jalostusvalinta ja -suunnittelu on tarkkaan harkittua ja sukutaulut löytyvät vuosia taaksepäin. Huonoluonteisia koiria, koiria joiden rakenne ei sovellu tai kestä, sairaita koiria - kaikkia löytyy alaskanhuskysta. Mutta niitä ei käytetä jalostukseen, ne karsitaan siitoksesta, koska ongelma uskalletaan tunnustaa.
Valjakkourheilijat eivät ole kiihkoilijoita, mutta asialleen omistautuneita ja määrätietoisia kyllä.
Ystävällisin terveisin,
Jalostusagronomi, tutkija & alluilla Suomen maajoukkueessa kilpaileva valjakkoajaja
Riitta Kempe
Mahtaakohan nyt Kirsti Lummelampi muistaa mistä koirista oli kyse, sillä niihin aikoihin ei vielä Suomeen "raijattu Alaskasta asti alaskanhuskeja"??? Suomeen tuotiin Pohjois-Amerikasta karanteenin aikana eli ennen kevättä 1988 alaskanhuskyt Trooper (Pekka P.), Pike (Terhikki A.), Jetson (Hannu H.), Blackie (Hannu H.), Amos (Matti K.) ja Thunder (Matti K.). Neljä ensiksi mainitsemaani tuotiin Zero-kennelistä New Yorkin pohjoisosista ja kaksi viimeksi mainittua Beland-kennelistä Minnesotasta. Amos ja Blackie olivat kyllä syntyneet Alaskassa. Lisäksi Suomessa kävi karanteenissa ah-nartut Freya ja Cheyenne, jotka tuotiin Minnesotasta ja jatkoivat matkaansa Kiirunaan.
VastaaPoista