Kennelliiton vastine pohjoisen lehtien artikkeliin

Kennelliiton hallituksen puheenjohtaja Helena Suni on toimittanut sairaita rotukoiria koskeneeseen kohujuttuun vastineen/oikaisun, joka on julkaistu Pohjolan Sanomissa loppuviikolla. Kannattaa käydä lukemassa liiton sivuilta tästä linkistä.

Tuota kovin yksityiskohtaista vastinetta lukiessa joutuu kysymään: kenelle vastine oli tarkoitettu, sille suurelle yleisölle, joka oli lukenut alkuperäisen artikkelin ja vetänyt omat johtopäätöksensä, vai Kennelliiton päättäjille, kasvattajille ja jäsenille, jotka kyselevät, millaista julkikuvaa niin rotukoirista kuin meidän liittomme toiminnan tarkoituksestakin annetaan ja kuka meillä lausuntoja esittää.
Ei ainakaan ensin mainituille, sillä tavallinen lehden lukija ei enää lähes kaksi viikkoa alkuperäisen jutun jälkeen vaivaudu lukemaan noinkin yksityiskohtaista ja fakkitermejä sisältävää selostusta siitä, mitä jalostusasiantuntija Katariina Mäki sanoi ja mitä ei sanonut – kun oli jäänyt alun alkaen sanomatta, että Kennelliitto edistää puhdasrotuisten koirien harrastusta, kasvatusta ja käyttöä ja on tehnyt paljon töitä näiden terveyden hyväksi.
Nyt löytyi syylliseksi toimittaja, joka ei ollut huomioinut korjauksia tekstiin. Mistä lienee korjaukset tulleet, kun jutun ilmestymisen jälkeen asioiden kulusta liikkui niin monta erilaista versiota!
Olen itse toiminut pitkään molemmilla puolilla aitaa, sekä viestin lähettäjänä että vastaanottajana. En muista koskaan isompia ongelmia syntyneen, jos muotoili viestinsä kuulijakunnan (ja kuulijalle välittävän tahon) mukaan ja piti huolta, että vastaanottaja ymmärsi, mistä on kysymys.
Kanssakäymisissä lehdistön kanssa on hyvä aina harkita, milloin pienet virheellisyydet tekstissä kannattaa sivuuttaa ja milloin hätyytellä toimituksen esimiehiä – ettei käy niin kuin on käynyt ennenkin, jolloin minullekin tuli terveisiä valtakunnallisen sähköisen viestimen uutistoimituksesta, että voisivat olla soittelematta mokomissa asioissa.
Kun koira-aiheilla ei ole valtakunnassa kovin korkeaa uutisarvoa, saattaa hyvin olla, että seuraavalla kerralla, vaikka on ihan oikeaa asiaa uutisoitavana, toimituksessa päätellään, ettei noiden kiusankappaleiden kanssa viitsitä olla missään tekemisissä.

Kohdeyleisö tällä oikaisulla taisivat olla kyllä Kennelliiton päättäjät valtuustosta ja hallituksesta alkaen. Sitä ennen oli tullut jos jonkinlaista kyseisen jalostusasiantuntijan ja professorin lausuntoja tukevaa sähköpostia, onhan meillä kasvamassa uusi sukupolvi kasvattajia, jotka ovat saaneet oppinsa jalostusneuvojien kursseilla, missä tätä ”kokonaisvaltaisen koiranjalostuksen” ideologiaa on markkinoitu jo usean vuoden ajan.
Minut ehdittiin leimata syntipukiksi kasvattajien keskuudessa syntyneeseen närkästykseen unohtaen, että jos viesti sisältää huonoja uutisia, ei viestintuojaa ammuta, vaan tykitetään viestin alkuperää.
Kyllä sanomalehdessä julkaistu juttu tulee tietoon myös oman levikkialueen ulkopuolella ilman, että sen julkistamiseen tarvitaan parhaimmillaan muutaman tuhannen päiväkävijän blogi.
Tuon Kokonaisvaltaisen koiranjalostuksen tuki HETI ry:n puheenjohtaja ja Opaskoirakoulun johtaja ehti myös ilmoittamaan laajalti, ettei minulla ole pätevyyttä arvioida jalostusasiantuntija Katariina Mäen pätevyyttä. Ei olekaan, eikä tarvitse ollakaan, sillä ei minua tai muita päättäjiä ole valittu rotujärjestön puheenjohtajaksi, Kennelliiton valtuustoon tai Kennelliiton hallitukseen näin kapeaan tehtävään.
Meidät on valittu katsomaan, että henkilö on paitsi pätevä (johon saadaan tarvittaessa asiantuntijalausunnot) myös sopiva tehtävään silloin, jos meillä on päätösvaltaa asiassa (nyt ei ollut). Meidän tehtävämme on myös katsoa, että Kennelliiton toiminnan tarkoitus toteutuu myös viestinnässä, jossa siinäkin pitää olla omat pelisääntönsä.
En voi kuvitella, että jossakin isossa yhtiössä kapea-alainen asiantuntija edes päästetään kertomaan yhtiön johdon ohi yhtiön visioista tai tulevaisuuden näkymistä.
Ei kännykänkuorien suunnittelija anna Nokialta nimellään lausuntoja yhtiön tilasta. Jos jotain lausuu, sen lausuu hyvin tarkkaan rajattuna tuosta kännykän kuoren uudesta designista, ei mistään muusta.
Näillä meidän jalostuksen asiantuntijoillamme on ollut viime vuosina hyvin outo tapa edistää rotukoirien harrastusta, ja yhtä outo on käsitys yhdistysdemokratiasta. Jos jokin ajatus (kuten alkuperäisessä muodossaan ollut onneton jalostusstrategia) on torjuttu, sen jälkeen ”asiantuntijat” ovat ottaneet käyttöön tiedotusvälineet, joissa on nostettu otsikoihin sairaat rotukoirat.
Professori Snellmanin lausunnoista olen puhunut täällä aikaisemminkin. Vapaana vaikuttajana hän on oikeutettu mielipiteisiinsä, vaikka niistä osa onkin urbaanilegendaa. Luotan kuitenkin siihen, että jossain vaiheessa lehdistökin alkaa käyttää lähdekritiikkiä ja ottaa professorin lausunnoista tarkemmin selvää.
Kennelliiton työntekijöiltä ja johtavilla luottamushenkilöiltä sen sijaan pitää voida odottaa koko liiton ja sen jäsenten pitkäntähtäyksen edun huomioimista lausunnoissa. Ei se käy, että meillä kerätään irtopisteitä ja kohotetaan omaa profiilia julkisuudessa mässäilemällä sairailla rotukoirilla, kun totuus on hieman toisenlainen.
Eikä sekään käy, että meillä hyväksytään (yleensä kiireellisenä asiana tieteellisin termein säestettynä ilman kunnon periaatteellista keskustelua) erirotuisten koirien risteytyksiä noudattamatta kansainvälisiä pelisääntöjä.
Me olemme jäsenenä kansainvälisessä koiranjalostuksen kattojärjestössä FCI:ssä. Sen perusperiaatteisiin kuuluu, että kukin maa hoitaa omien kansallisten rotujensa asiat rotumääritelmistä lähtien. Emme me anna ruotsalaisten sekaantua suomenpystykorvan jalostukseen, eikä meidän pidä sekaantua saksalaisen rodun asioihin ilman Saksan suostumusta.
Jos sekaannumme, huomaamme ennen pitkää, että tähän saakka vahva asemamme kansainvälisessä kentässä on murentunut. Silläkin on hintansa, vaikka hanke on ehkä hetkellisesti korottanut esittäjän omaa profiilia. Kunnianhimo ja estoton pyrky hienoihin tehtäviin voivat olla vaarallinen yhdistelmä, ellei niille aseteta rajoja.
Yhtä vaarallista on unohtaa alempana siteerattu Kennelliiton sääntöjen määrittelemä liiton toiminnan tarkoitus.