torstai 21. heinäkuuta 2011

Leppoisa kesälounas terassilla

Päivällä lämpömittari oli kivunnut jo yli 25 asteen. Vaikka Kaivarin kulmilla puhalsi viilentävä merituuli, ilma oli kosteaa ja tuoksui sateelta ja ukkoselta.
Niinpä päätimme sovinnolla siirtää kuukausilounaan kulmakunnan Sikalasta Etelärantaan Havis Kitchenin terassille. Paistettu siika rakuunakastikkeessa oli hyvää, ja vielä parempia olivat tuoreet mansikat mansikkajäädykkeen ja vaniljakastikkeen kanssa.
Kun yksi seurueen jäsenistä tarjosi alkuun lasin samppanjaa, ruokajuomaksi nautimme sopivan viileää chablis’ta ja terassilla oli varjoisaa, mikäpä oli istuskellessa ja nautiskellessa, kun vielä kahvin ajaksi voimme siirtyä mukaville sohville.
Ravut eivät olleet ehtineet vielä lounaspöytään, mutta eiköhän niitä illalla jo saa kaupungin ykkösravintoloista. Päätimme kuitenkin siirtää rapujen maistelemisen seuraavalle kuukausilounaalle, kun saksiniekkojen hintakin on toivottavasti laskenut.
Ihailin yhden herrasmiesosanottajan turkoosinsinisiä kesäfarkkuja ja ihmettelin, mistä moisia löytyy. Ei kuulemma löydykään, mutta tekstiilivärejä löytyy, joten farkut oli värjätty persoonalliseen tyyliin.
Olisivat sopineet hyvin lähiseudun juppiherrasmiehen turkoosinsinisen avo-Bemarin väreihin! (Tämä herrahan on muutaman kerran herättänyt koko kulmakunnan huomiota parkkeeratessaan autoaan, jonka murtohälyttimet ovat pärähtäneet soimaan.)
Lounaalla ihmeteltiin Brysselissä meneillään olevaa euromaiden johtajien kokousta ja rahoituskriisiä. Yleinen mielipide tuntui olevan, että Suomi voi uhota vakuuksistaan niin paljon kuin haluaa, mutta jos ratkaisua ei löydy, myös Suomen talous kärsii.
Käsiteltiin myös Britanniassa jo pari viikkoa kestänyttä kuohuntaa Rupert Murdochin omistamien sensaatiolehtien ja valtaapitävien suhteista. Kuohunnan aikanahan Murdoch lakkautti 168 vuotta ilmestyneen News of the World-lehden. BBC näytti lehden taipaleelta arkistofilmiä siltä ajalta, kun lehti siirtyi Murdochin omistukseen.
Kuvissa oli vanha arvokas herrasmies, joka näytti hyvin tutulta. Hän oli Stafford Somerfield, joka joutui hyvin pian törmäyskurssille Murdochin kanssa ja joutui eroamaan. Sen jälkeen hän vaikutti kuolemaansa asti Dog World-lehden päätoimittajana ja kustantajana.
Koko skandaali on herättänyt Britanniassa keskustelun sekä median, politiikan että poliisin johtohenkilöiden etiikasta. Kun lounaalla oli mukana myös koiraharrastajia, tietenkin käytiin läpi viime aikojen kommervenkkejä ja mietittiin, millaiset eettiset käyttäytymisnormit meilläkin pitäisi olla.
Noista kommervenkeistä voisikin kirjoittaa vähän samanlaisen paljastusjutun kuin mitä nuo brittitabloidit ovat harrastaneet, mutta nautittakoon nyt kesästä ja myös ukkosista.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Lukukoira Börje

Tiedättekö mikä on lukukoira?
En minäkään tiennyt ennen kuin luin Maltankoira-lehdestä lukukoira Börjesta, joka on käynyt tänä kesänä Leppävaaran kauppakeskus Sellon kirjastossa auttamassa lukuvaikeuksista kärsiviä lapsia ja nuoria.
Lukukoiraharrastus on lähtenyt USA:sta ja levinnyt mm. Britanniaan. Englanninkielinen termi on R.E.A.D. (”Reading Education Assistance Dogs”). Lukukoiran koulutuksen saaneet koirat ovat USA:ssa saaneet jo useissa osavaltioissa virallisen avustajakoiran aseman.
Ideana on, että lapset (ja myös lukuvaikeuksista kärsivät aikuiset) voivat lukea koiralle, joka kuuntelee, mutta ei korjaa heidän ääntämistään eikä muutenkaan arvostele. Koirat ovatkin ihanteellisia lukukavereita, koska ne rauhoittavat lukijaa ja alentavat verenpainetta.
Tämä Börje on viime marraskuussa Los Angelesin Beverly Hillsissä Kaliforniassa syntynyt maltankoira, joka muutti keväällä emäntänsä kanssa Suomeen. Sellon kirjastossa se on ollut lukukoirana kesäkuun alusta.
Nyt heinäkuussa on pidetty taukoa, mutta lukusessiot jatkuvat jälleen elokuussa.
Maltankoira-lehdessä Börjen emäntä kertoo koiran pitävän myös lukijoiden rapsutuksesta lukuun ottamatta niitä aikoja, jotka se lepää omassa kassissaan.
Börjen kokemuksista voi lukea sen omasta blogista osoitteesta http://lukukoira.blogspot.com
Hienoa toimintaa!

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Tour de France ja Mondiale 2011

Taivaat aukenivat vähän aikaa sitten ja olin kuulevinani ukkosen jyrähdyksen, joten viime päivien upea sää taitaa olla tältä erää ohi. Oli kai liian hyvää kestääkseen.
Ehdinkin viettää monena päivänä usean tunnin Merisataman rannassa nauttien merituulesta ja hyvistä kirjoista.
Kun on heinäkuu ja sää hemmottelee, silloin on mukava lukea Provencesta. Niinpä kaivoin kirjahyllystä esiin Peter Maylen Encore Provence’n miettien mielessäni, millaista on nauttia pitkästä kesälounaasta, hyvistä viineistä ja iltapäivän siestasta…
Ehdin myös lukea viime vuonna kuolleen lakimies-kirjailija Louis Auchinclossin A Voice from Old New York; A Memoir of My Youth, jossa siinäkin kerrotaan myös kesänvietosta, nyt Long Islandilla ja Mainen rannikolla. Auchincloss, joka muuten oli väärän koivun kautta Jackie Onassiksen sukulainen, ehti kirjoittaa yli 60 kirjaa, mutta näyttää olevan suhteellisen tuntematon suomalaiselle lukijakunnalle.
Iltapäivisin kiirehdin sitten kotiin katsomaan ”Le Tour’ia”, eli Ranskan ympäriajoa, jonka ensimmäistä yhdeksää päivää ei voi väittää tylsäksi, niin paljon on kolaroitu. Kolminkertainen voittaja Alberto Contador ei ole vakuuttanut. Moni tuskin pahastuisi, jos hän ei voittaisi, sillä urheilun välimiestuomioistuin käsittelee vasta Tourin jälkeen hänen doping-epäilyksensä. Kaikki kun eivät usko, että hän sai viime vuonna kiellettyjä aineita Espanjasta tuodusta pihvilihasta!
Parina iltana seurasin internetistä Pariisin Maailmannäyttelyn ryhmäkilpailuja. Kovin oli amatöörimäisesti tuotettu ohjelma, kun valaistus ei riittänyt ja ääni kaikui. Voittajistakaan ei saanut selvää, ellei tuntenut koiria ja esittäjiä.
”Oliko se BIS vihreäkenkäisen?” kysyi tuttava, kun kerroin BIS-sijoituksista. Tällä hän tarkoitti italialaista amerikanakitoja esittävää handleria. Voin vain todeta, että italialaiselta tietojen perusteella vaikutti, mutta monen tuntema vihreäkenkäinen handleri se ei ollut.

***

Meidän Pariisissa FCI:n yleiskokouksessa olleiden edustajiemme raportointi kokouksen päätöksistä rajoittui lyhyeen tiedotteeseen, joten tiedon saannissa on joutunut turvautumaan muihin lähteisiin.
Näiden tietojen mukaan vuoden 2015 Maailmannäyttelyn järjestäminen on myönnetty Italialle. Seuraavana vuonna 2016 koiraharrastajat suuntaavat Moskovaan. Automatkat Venäjän pääkaupunkiin voivat olla haasteellisia, mutta toki se on parempi vaihtoehto kuin vastaehdokkaana ollut Ecuador.
Ensi vuoden MV-näyttely pidetään Salzburgissa Itävallassa. Seuraavana vuonna kilpaillaan Budapestissa Unkarissa ja vuonna 2014 Helsingissä.
Yleiskokouksesta tulleiden tietojen mukaan Kirsi Sainio Suomesta valittiin FCI:n tieteelliseen toimikuntaan, vaikka hän ei ollut Kennelliiton hallituksen nimeämä virallinen ehdokas. Äänestystä ei tarvittu Saksan ilmoitettua, ettei sen ehdokkaana ollut, istuva toimikunnan jäsen ollut enää käytettävissä. Aiemmin toimikunnassa on ollut Suomesta jäsenenä Juhani Hirvensalo.
Joka tapauksessa parhaat onnittelut Kirsille valinnasta. Toivottavasti hän muistaa uudessa tehtävässä diplomatian ja demokraattisen päätöksenteon tärkeyden – ja huomaa, etteivät asiat meillä Suomessa ole niin huonosti kuin monessa muussa FCI-maassa, vaan pikemminkin päinvastoin.
FCI:n hallituksen piiristä puolestaan kuuluu, että hallituksen varapuheenjohtajaksi on valittu aikaisemmin kasöörinä toiminut Puerto Ricon Rafael de Santiago ja rahastonhoitajan tehtävät on hänen jälkeensä uskottu Slovakian Stefan Stefikille.

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Väliaikatietoja FCI:stä

FCI:n yleiskokouksesta Pariisista tulleet tiedot kertovat, että tuon kansainvälisen koiranjalostusliiton hallitukseen on valittu ensimmäisellä äänestyskierroksella Suomen Kari Järvinen ja Puerto Ricon Rafael de Santiago, molemmat uudelleen.
Toisella kierroksella valittiin uudelleen Slovakian Stefan Stefik. Uutena hallitukseen tuli Alankomaiden kennelklubin puheenjohtaja Gerald Jipping, joka valittiin kesken kauden eronneen Saksan Christofer Habigin tilalle.
Puheenjohtajavaalissa istuva puheenjohtaja, sveitsiläinen Hans Müller valittiin jatkokaudelle 32 äänellä vastaehdokkaan Kari Järvisen saatua 25 ääntä.
Toisin sanoen vanhojen herrojen valtakausi FCI:ssä jatkuu. Müller on valittu ensimmäisen kerran FCI:n hallitukseen vuonna 1983, kun taas Järvinen valittiin vuonna 1995 ja de Santiago ja Stefik vuonna 1999 – FCI:ssä kun ei hallituskausia ole rajattu.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Samettisäätä ja Chablis’ta

Viikonlopun sää on ollut kuin samettia, joten mikäpä on nauttiessa ulkona hyvän kirjan kanssa merituulen vilvoittaessa.
Tällaiseen säähän sopii kuin valettu kevyt kesälounas: tuoretta ranskalaista patonkia, ardennenpatéta, sinihomejuustoa omenaviipaleiden ja rypäleiden kera sekä tietenkin lasi tai pari sopivan viileää chablis’ta. Sitten voikin valmistautua katsomaan Wimbledonin finaaleja ja lauantaina alkanutta kolmiviikkoista Tour de France’a eli Ranskan ympäriajoa.
Katsoin ansainneeni vapaan viikonlopun, kun viikon aikana tuli urakoitua ihan yllin kyllin.
Kiireisintä oli perjantaina. Ensin olin aamulla frisöörillä. Väärinkäsitysten välttämiseksi kerrottakoon kysymyksessä olleen ihan rutiinivisiitin eikä kaunistautumista Pariisia varten, sillä minua ei kelpuutettu mukaan Kennelliiton johdon ja toimiston ryhmämatkalle. No, turistimatkaa en kaivannutkaan, sillä niin monta kertaa olen ollut Pariisissa sekä työ- että lomamatkoilla.
Frisöörin jälkeen oli rahdattava kolme kassia Kaivarin koiranäyttelyn esitteitä postiin. Painavia olivat kassit, kun niissä oli yli 800 kirjettä. Onneksi avuttomaksi heittäytyminen auttaa: ensin naapuri kantoi kassit alakertaan, ja sofööri kantoi ne Kasarmitorilla postiin.
Sitten kiiruhdin Stokkalle viikonlopun ruokaostoksille. Ale-ostoksille en ehtinyt, kun piti ehtiä kotiin ennen Wimbledonin miesten välieräotteluiden alkua. Alakerrassa törmäsin kuitenkin yhteen Kennelliiton matkalaiseen, joka oli ostanut vaatteita matkaansa varten. Hyvä niin, ettei oteta esimerkkiä tasavallan presidentin pukeutumisesta edustustehtävissään.
Noita Kaivarin esitteitä ja liitekirjeitä olen laittanut kirjekuoriin seuratessani Wimbledonin otteluita. Viimeiset tarrat sain kirjeisiin jo keskiviikkona miesten puolivälierien aikana varsinkin kun Rafael Nadalin ja mäyräkoiraomistajana tunnetun amerikkalaisen Mardy Fishin ottelu oli niin tylsä, ettei sitä kovin tarkkaan jaksanut katsoa. Kuten tunnettua, postitushommat eivät vaadi kovin kummoista aivotoimintaa, joten niitä voi tehdä muun ohella.
Wimbledon on muuten juhlinut tänä vuonna 125-vuotisjuhlaansa, ja siksi katsomossa on ollut joka kerran kuninkaallisia alkaen Williamista ja Katesta, jotka ehtivät sinne ennen Kanadan matkaansa. Muitakin kuuluisuuksia on näkynyt näyttelijä-ohjaaja Robert Redfordista, USA:n entisestä ulkoministeristä Condoleezza Ricesta ja golflegendoista Jack Nicklauksesta ja Greg Normanista alkaen.
Lauantaina olin ihan tyytyväinen, että naisten finaalin voittajaksi selviytyi kirkuvan Maria Sharapovan sijasta uusi nimi, tshekki Petra Kvitova. Muuten, ensimmäinen vasenkätinen naisten voittaja sitten yhdeksänkertaisen mestarin Martina Navratilovan (joka on syntyjään thsekki, mutta USA:n kansalainen). Nyt sunnuntaina odotan Rafael Nadalin voittavan – lähinnä siitä syystä, että en voi sietää tuota arroganttia serbia, Novak Djokovic’ia.

***
Viikon aikana sain myös sovittua Englannin kennelklubin kanssa vuodelta 1900 olevan maalauksen käyttöoikeudesta SKKY:n lehden kuvitukseen. Kaikki eivät ehkä tiedä kennelklubilla olevan laajan taidekokoelman sekä 70000 valokuvaa sisältävän valokuva-arkiston, joita voi katsoa myös internetistä osoitteessa www.dogimages.org.uk.