Ehdin jo elätellä toiveita, ettei tänä talvena nähtäisi viime talven tapaista lumikaaosta, kun vielä jouluna oli lämpöasteita ja vettä tihuutteli.
Turha toivo. Illansuussa kotikadun ajoväylä oli kaventunut puoleen, molemmin puolin katuja oli lumikinosten keskelle parkkeerattuja autoja ja lumiautot ja kauhakuormurit tukkivat kadun. Siinä sitten autot peruuttelivat korttelin verran etsiessään kiertoteitä.
Kasarmitorin laidalla ei tiennyt, kummasta tuli enemmän lunta, taivaalta vai entisen radiotalon katolta nyt kun jalkakäytäviä on lumivaaran vuoksi suljettu ja lumen luojilla tuntuu olevan korkea sesonki.
***
Kääpiökoirayhdistys piti tiistai-iltana järjestäytymiskokouksensa ja suunnitteli tulevan vuoden ohjelmaa. Tärkeimpänä listalla on heti keväällä tuleva yhdistystoiminnan seminaari, jonne kutsutaan kaikkien jäsenyhdistysten ja alajaostojen puheenjohtajat, sihteerit ja rahastonhoitajat.
Tarkoitus on käsitellä kenneltoiminnan organisaatiota, yhdistyslakia, yhdistysten taloudenhoitoa sekä muita hyvään yhdistystoimintaan liittyviä asioita.
Yhdistyslaki, kirjanpitolaki ja yhdistysten säännöt kuulostavat monesta liian monimutkaisilta ja tylsiltä, mutta totuus on, että monilta riidoilta ja väärinkäsityksiltä säästyttäisiin, jos edes yhdistysten hallituksissa toimivat vaivautuisivat tutkimaan yhdistyslakia ja oman yhdistyksen sääntöjä. Jos nämä asiat ovat kunnossa, sitten voi keskittyä siihen varsinaiseen yhdistystoimintaan, jota varten yhdistys on alun alkaen perustettukin.
***
Tiistai-illan kokouksen asialistalla oli myös vakuutusyhtiöille annettavien koirien hinta-arvioiden vahvistaminen.
SKKY ei ole käyttänyt Kennelliiton sinänsä erinomaista Omakoira-palvelun vakuutusarvotaulukkoa siitä yksinkertaisesta syystä, että mielestämme se ei ole riittävän monipuolinen.
Meillä koiran perusarvo määrittelemisessä otetaan huomioon koiran vanhempien näyttely- ja terveystulokset, eli jos näyttelyissä ei ole käyty eikä terveystutkimuksia tehty, myös pennun arvo on alhaisempi kuin korkeasti palkittujen ja tutkittujen vanhempien jälkeläisten arvo. Tähän lisätään vielä sata euroa, jos pennulle on tehty polveutumisen varmistava DNA-tutkimus.
Sitä kyllä siunailtiin, miten monessa suositussa rodussa kasvattajat ovat hinnoittelemassa pentunsa tavallisten ostajien saavuttamattomiin – ja samalla lisäävät harmaata kauppaa, kun ostajat hakeutuvat epämääräisten tuontikoirien tai ”paperittomien” koirien ostajiksi.
Miten esimerkiksi nuoret, opiskelijat ja uransa alkuvaiheessa olevat hankkivat rekisteröidyn rotukoiran, kun opintolainaa on ja työpaikkakin saattaa olla pätkätyöpaikka, jos pennun hinta pyörii 2000 euron paikkeilla?
Huimin kuulemani esimerkki oli purentavikainen pomeranian-pentu, josta oli pyydetty 2000 euroa (ja narttupennun hinta oli 3000 euroa). Ei se ole hullu, joka pyytää, vaan se maksaa, mutta silti kasvattajien kannattaisi joskus mennä itseensä ja miettiä, onko tämä järkevää.
keskiviikko, 25. tammikuuta 2012
maanantai, 23. tammikuuta 2012
Vaalien jälkitunnelmissa
”Niinhän siinä kävi kuin me olimme suunnitelleet”, totesi tuttava, joka soitti presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen tuloksen selvittyä.
Analyytikot tutkivat nyt, miten vaaleissa taktikoitiin, ja ainakin minä tunnustan taktikoinnin, kun mietin sopivaa ehdokasta toiselle kierrokselle. Loppuviikosta kyllä harmitti, kun olin käynyt äänestämässä ennakkoon, vaikka olin vaalipäivänä kotona – vaaliuurnilla käynnistä kun on tullut oma traditionsa.
Kävin myös tutkimassa oman äänestysalueen tulokset. Äänestysprosentti, joka on yleensä meillä hyvin korkea, oli nyt 84,4%. Eniten ääniä keräsi Niinistö, 40,9%, mutta Haavisto oli vain karvan verran perässä 40,6% osuudellaan. Biaudet oli kolmantena 6,2%, seuraavina Lipponen ja Väyrynen 3,4% osuudella kumpikin. Arhinmäki sai 2,7%, Soini 1,8% ja Essayah 0,97%.
Taisi muuten Haavistokin huomata, että koiranomistajien riveissä on suuri potentiaalinen äänestäjäkunta, kun ehti vielä lauantaina avaamaan uuden hallin, jossa koirat kisasivat agility-kilpailuissa. Niinistöhän on saanut ylimääräistä mainosta bostoninterrieri Lennullaan.
Toisen kierroksen hyviä puolia ainakin on, että ilmaista kahvia on tarjolla päiväkävelyjen yhteydessä, kun tuohon kulman taakse oli avattu viime viikolla uusi Café Niinistö. En ehtinyt launtaina maistamaan, kun olivat sulkeneet jo ovensa, mutta tulevalla viikolla ajattelin pistäytyä. Jollei muuta niin ainakin tarkistamassa, onko kunnon kahvia.
Kennelharrastuksen aktiivien kannattaa kuitenkin olla tarkkana äänestyksen kanssa, sillä vaalipäivänä satoja aktiiveja on mukana Kennelliiton järjestämässä Koira-Expossa Vantaalla. Eli pitkämatkalaiset eivät ehdi vaaliuurnille, vaan pitää äänestää ennakkoon.
Analyytikot tutkivat nyt, miten vaaleissa taktikoitiin, ja ainakin minä tunnustan taktikoinnin, kun mietin sopivaa ehdokasta toiselle kierrokselle. Loppuviikosta kyllä harmitti, kun olin käynyt äänestämässä ennakkoon, vaikka olin vaalipäivänä kotona – vaaliuurnilla käynnistä kun on tullut oma traditionsa.
Kävin myös tutkimassa oman äänestysalueen tulokset. Äänestysprosentti, joka on yleensä meillä hyvin korkea, oli nyt 84,4%. Eniten ääniä keräsi Niinistö, 40,9%, mutta Haavisto oli vain karvan verran perässä 40,6% osuudellaan. Biaudet oli kolmantena 6,2%, seuraavina Lipponen ja Väyrynen 3,4% osuudella kumpikin. Arhinmäki sai 2,7%, Soini 1,8% ja Essayah 0,97%.
Taisi muuten Haavistokin huomata, että koiranomistajien riveissä on suuri potentiaalinen äänestäjäkunta, kun ehti vielä lauantaina avaamaan uuden hallin, jossa koirat kisasivat agility-kilpailuissa. Niinistöhän on saanut ylimääräistä mainosta bostoninterrieri Lennullaan.
Toisen kierroksen hyviä puolia ainakin on, että ilmaista kahvia on tarjolla päiväkävelyjen yhteydessä, kun tuohon kulman taakse oli avattu viime viikolla uusi Café Niinistö. En ehtinyt launtaina maistamaan, kun olivat sulkeneet jo ovensa, mutta tulevalla viikolla ajattelin pistäytyä. Jollei muuta niin ainakin tarkistamassa, onko kunnon kahvia.
Kennelharrastuksen aktiivien kannattaa kuitenkin olla tarkkana äänestyksen kanssa, sillä vaalipäivänä satoja aktiiveja on mukana Kennelliiton järjestämässä Koira-Expossa Vantaalla. Eli pitkämatkalaiset eivät ehdi vaaliuurnille, vaan pitää äänestää ennakkoon.
keskiviikko, 18. tammikuuta 2012
Äänestetty on!
Nyt on kansalaisvelvollisuus täytetty eli äänestetty jo ennakkoon presidentinvaaleissa.
Yleensä olen käynyt äänestämässä varsinaisena vaalipäivänä, mutta tiistaina olin matkalla palaveriin Espalle Strindbergin kahvilaan, joten piipahdin samalla matkalla kaupungintalolla äänestämässä – kun ei tiedä, millainen sää on vaalipäivänä ja kun meidän äänestyspaikkamme on siirtynyt tuosta kulman takaa Tehtaankadun koululta Ratakadulle Norssiin.
Väkeä kaupungintalolla oli tasaista virtaa, mutta toimitus sujui nopsasti. Liimaputkikin oli varattu ruskeiden kirjekuorien sulkemista varten.
Väkeä näytti olevan myös Espalla Café Niinistössä, mutta ehdokas oli paikalla vain jo viime vaaleista tuttuna pahvi-Saulina.
Näissä vaaleissa monet kuuluvat kertovan avoimesti, ketä ovat äänestäneet tai aikovat äänestää. Omaa kantaani en aio tässä vaiheessa paljastaa muuta kuin toteamalla, että oman puolueen ehdokasta en äänestänyt.
Ehdokkaat vakuuttavat yhteen ääneen, miten paljon säpinää vaalikentillä on ollut, mutta itse olen kaipaillut enemmän tuoreita kannanottoja ja innostusta – sellaista kuin oli viime vaaleissa. Lieneekö niin, että galluppeja johtava Niinistö on katsonut parhaaksi olla erityisen varovainen kannanotoissaan, ettei ääniä katoaisi.
Paavo Väyrynen on yllättänyt hyvällä mainostoimistollaan, mutta riittääköhän se toiselle kierrokselle, kun niin monet muistavat jalasmökit ja vanhat suhmuroinnit?
Toinen Paavo, Lipponen, on vakuuttanut asiaosaamisella nimenomaan presidentin toimivaltaan kuuluvissa kysymyksissä, mutta karvahattu-look taitaa kuulua jo menneisyyteen. Haavistosta taas sanotaan, että fiksu mies, mutta kun on vihreä ja muutakin painolastia on kai oltu havaitsevinaan.
Ja sitten meillä on ehdokkaat, jotka lienevät lähteneet kisaan velvollisuuden tunnosta petaamaan asemia puolueelleen tai seuraaviin vaaleihin, oli sitten kunnallisvaalit tai eurovaalit.
Tärkeintä nyt on, että sunnuntaina mennään vaaliuurnille. Jos ehdokkaat eivät miellytä, aina voi äänestää vaikka Aku Ankkaa tai jättää tyhjän vaalilipun. Niin minäkin tein vuosia sitten, kun en hyväksynyt Kekkosen miltei automaattiseksi odotettua valintaa.
***
Meille tenniksen ystäville on taas koittanut kulta-aika, kun Australian avoimet ovat alkaneet. Jos jaksaa, otteluita voi seurata aamukahdesta myöhään iltapäivään (kun iltaottelut Melbournessa saattavat päättyä vasta puolen yön jälkeen sikäläistä aikaa).
Itse päädyin siihen vaihtoehtoon, ettei kannata seurata aamuyön ja aikaisen aamun otteluita, joista kuitenkin tulee uusintoja myöhemmin päivällä ja illalla. Ja onneksi on sekä Eurosport että Eurosport kakkonen - kun nämä suomenkieliset selostajat tuolla ykköskanavalla ovat niin onnettomia ettei heitä kestä kuunnella! Tulee ikävä Hessu ja Jari Hedmania. Eiköhän lukija länsirannikolta ole samaa mieltä.
Yleensä olen käynyt äänestämässä varsinaisena vaalipäivänä, mutta tiistaina olin matkalla palaveriin Espalle Strindbergin kahvilaan, joten piipahdin samalla matkalla kaupungintalolla äänestämässä – kun ei tiedä, millainen sää on vaalipäivänä ja kun meidän äänestyspaikkamme on siirtynyt tuosta kulman takaa Tehtaankadun koululta Ratakadulle Norssiin.
Väkeä kaupungintalolla oli tasaista virtaa, mutta toimitus sujui nopsasti. Liimaputkikin oli varattu ruskeiden kirjekuorien sulkemista varten.
Väkeä näytti olevan myös Espalla Café Niinistössä, mutta ehdokas oli paikalla vain jo viime vaaleista tuttuna pahvi-Saulina.
Näissä vaaleissa monet kuuluvat kertovan avoimesti, ketä ovat äänestäneet tai aikovat äänestää. Omaa kantaani en aio tässä vaiheessa paljastaa muuta kuin toteamalla, että oman puolueen ehdokasta en äänestänyt.
Ehdokkaat vakuuttavat yhteen ääneen, miten paljon säpinää vaalikentillä on ollut, mutta itse olen kaipaillut enemmän tuoreita kannanottoja ja innostusta – sellaista kuin oli viime vaaleissa. Lieneekö niin, että galluppeja johtava Niinistö on katsonut parhaaksi olla erityisen varovainen kannanotoissaan, ettei ääniä katoaisi.
Paavo Väyrynen on yllättänyt hyvällä mainostoimistollaan, mutta riittääköhän se toiselle kierrokselle, kun niin monet muistavat jalasmökit ja vanhat suhmuroinnit?
Toinen Paavo, Lipponen, on vakuuttanut asiaosaamisella nimenomaan presidentin toimivaltaan kuuluvissa kysymyksissä, mutta karvahattu-look taitaa kuulua jo menneisyyteen. Haavistosta taas sanotaan, että fiksu mies, mutta kun on vihreä ja muutakin painolastia on kai oltu havaitsevinaan.
Ja sitten meillä on ehdokkaat, jotka lienevät lähteneet kisaan velvollisuuden tunnosta petaamaan asemia puolueelleen tai seuraaviin vaaleihin, oli sitten kunnallisvaalit tai eurovaalit.
Tärkeintä nyt on, että sunnuntaina mennään vaaliuurnille. Jos ehdokkaat eivät miellytä, aina voi äänestää vaikka Aku Ankkaa tai jättää tyhjän vaalilipun. Niin minäkin tein vuosia sitten, kun en hyväksynyt Kekkosen miltei automaattiseksi odotettua valintaa.
***
Meille tenniksen ystäville on taas koittanut kulta-aika, kun Australian avoimet ovat alkaneet. Jos jaksaa, otteluita voi seurata aamukahdesta myöhään iltapäivään (kun iltaottelut Melbournessa saattavat päättyä vasta puolen yön jälkeen sikäläistä aikaa).
Itse päädyin siihen vaihtoehtoon, ettei kannata seurata aamuyön ja aikaisen aamun otteluita, joista kuitenkin tulee uusintoja myöhemmin päivällä ja illalla. Ja onneksi on sekä Eurosport että Eurosport kakkonen - kun nämä suomenkieliset selostajat tuolla ykköskanavalla ovat niin onnettomia ettei heitä kestä kuunnella! Tulee ikävä Hessu ja Jari Hedmania. Eiköhän lukija länsirannikolta ole samaa mieltä.
tiistai, 17. tammikuuta 2012
Viki Hakiainen poissa
Viime viikolla tuli tieto, että Kennelliiton ja Kääpiökoirayhdistyksen kunniajäsen Viki Hakiainen on kuollut 83-vuotiaana.
Viki teki pitkän, monikymmenvuotisen päivätyön niin Kennelliiton kuin eri rotujärjestöjen ja kennelpiirienkin näyttelytoiminnan kehittämisessä. Tuskin moni Messukeskuksen kehien laidalla istuva edes tietää, että nekin penkit Viki hankki aikanaan pilkkahintaan Kennelliitolle Suomen Messuilta.
Maaseudun näyttelyissä hän hoiteli alkuvuosina suvereenisti niin kehäjärjestelyt, ryhmäkilpailut kuin tuomareiden majoitukset ja ruokailutkin, kun järjestäjät eivät aina ymmärtäneet, että tuomareillakin piti olla yösija ja ruokaakin piti saada.
Messukeskuksen ajoilta meidän harrastuksessamme pyörii aikamoinen joukko ”Vikin miehiä”, jotka olivat aikanaan opiskelemassa häneltä näyttelyn järjestämisoppeja. Ja hyvässä koulussa olivatkin.
Itse tutustuin Vikiin joskus 1980-luvun taitteessa, jolloin istuimme silloisen Suomen Seura- ja Kääpiökoirayhdistyksen hallituksessa ja kävimme myös järjestämässä Dragsvikin näyttelyitä. Avulias Viki oli ja Handelsgilletissä pidettyjen hallitusten kokousten jälkeen hänellä oli tapana ajaa aikamoinen rundi, kun hän kuskasi Hasse Lehtisen, Kari Järvisen ja minut kotiin.
Vikin suhdeverkko oli myös aikamoinen, eikä hän epäröinyt ottaa yhteyttä korkeisiin tahoihin silloin kun tarvittiin.
Heti sotien jälkeen hän marssi sisäministeri Yrjö Leinon puheille ja sai estettyä inkerinsuomalaisen perheensä palauttamisen Neuvostoliittoon. Messukeskuksen sopimukset hän neuvotteli Suomen Messujen toimitusjohtajan kanssa.
Itse sain Vikiltä aikamoiset haukut muutama vuosi sitten, kun olin mennyt omin päin ostamaan uuden television, jonka toimituksessa oli sitten häikkää. Viki kun tunsi suuren elektroniikkaketjun johtajan ja olisi voinut hankkia kunnon rabatinkin!
Venäjäntoy-rotu oli parinkymmenen vuoden ajan Vikin suuri intohimo. Kun rotu piti saada FCI:n hyväksymäksi, Viki soitteli FCI:n rotumääritelmätoimikunnan ranskalaiselle puheenjohtajalle. Ranskaa hän ei puhunut, mutta yhteiseksi kieleksi löytyi venäjä.
Venäjäntoy taitaa olla muuten ainoa rotu, jonka suomenkielinen nimi on ratkaistu Kennelliiton valtuustossa saakka. Kennelliitto oli kääntänyt russkij toy –nimen venäjänkääpiökoiraksi, mikä ei Vikin mielestä ollut oikein, kun ”toy” ei ole mikään kääpiökoira vaan lelu.
Monta puhelua asiasta soitettiin, ja Kääpiökoirayhdistys katsoi velvollisuudekseen tehdä asiasta valtuustoaloitteen. Viki oli puhuttanut valtuuston jäseniä, ja niinpä olin valtuustossa yhteisessä rintamassa Suomen Pystykorvajärjestön Antti Aarnion ja silloisen kansanedustajan Seppo Lahtelan kanssa aloitetta kannattamassa. Kun vielä Leena Parviainen piti esitelmän venäjänkielisestä termistöstä, aloitehan meni läpi.
Mikä osoittaa, mitä sinnikkyydellä ja peräänantamattomuudella saadaan aikaan. Siksi Vikillä oli paljon ystäviä, kuten tämä Vikin 80-vuotispäiviltä otettu kuva osoittaa.
Viki teki pitkän, monikymmenvuotisen päivätyön niin Kennelliiton kuin eri rotujärjestöjen ja kennelpiirienkin näyttelytoiminnan kehittämisessä. Tuskin moni Messukeskuksen kehien laidalla istuva edes tietää, että nekin penkit Viki hankki aikanaan pilkkahintaan Kennelliitolle Suomen Messuilta.
Maaseudun näyttelyissä hän hoiteli alkuvuosina suvereenisti niin kehäjärjestelyt, ryhmäkilpailut kuin tuomareiden majoitukset ja ruokailutkin, kun järjestäjät eivät aina ymmärtäneet, että tuomareillakin piti olla yösija ja ruokaakin piti saada.
Messukeskuksen ajoilta meidän harrastuksessamme pyörii aikamoinen joukko ”Vikin miehiä”, jotka olivat aikanaan opiskelemassa häneltä näyttelyn järjestämisoppeja. Ja hyvässä koulussa olivatkin.
Itse tutustuin Vikiin joskus 1980-luvun taitteessa, jolloin istuimme silloisen Suomen Seura- ja Kääpiökoirayhdistyksen hallituksessa ja kävimme myös järjestämässä Dragsvikin näyttelyitä. Avulias Viki oli ja Handelsgilletissä pidettyjen hallitusten kokousten jälkeen hänellä oli tapana ajaa aikamoinen rundi, kun hän kuskasi Hasse Lehtisen, Kari Järvisen ja minut kotiin.
Vikin suhdeverkko oli myös aikamoinen, eikä hän epäröinyt ottaa yhteyttä korkeisiin tahoihin silloin kun tarvittiin.
Heti sotien jälkeen hän marssi sisäministeri Yrjö Leinon puheille ja sai estettyä inkerinsuomalaisen perheensä palauttamisen Neuvostoliittoon. Messukeskuksen sopimukset hän neuvotteli Suomen Messujen toimitusjohtajan kanssa.
Itse sain Vikiltä aikamoiset haukut muutama vuosi sitten, kun olin mennyt omin päin ostamaan uuden television, jonka toimituksessa oli sitten häikkää. Viki kun tunsi suuren elektroniikkaketjun johtajan ja olisi voinut hankkia kunnon rabatinkin!
Venäjäntoy-rotu oli parinkymmenen vuoden ajan Vikin suuri intohimo. Kun rotu piti saada FCI:n hyväksymäksi, Viki soitteli FCI:n rotumääritelmätoimikunnan ranskalaiselle puheenjohtajalle. Ranskaa hän ei puhunut, mutta yhteiseksi kieleksi löytyi venäjä.
Venäjäntoy taitaa olla muuten ainoa rotu, jonka suomenkielinen nimi on ratkaistu Kennelliiton valtuustossa saakka. Kennelliitto oli kääntänyt russkij toy –nimen venäjänkääpiökoiraksi, mikä ei Vikin mielestä ollut oikein, kun ”toy” ei ole mikään kääpiökoira vaan lelu.
Monta puhelua asiasta soitettiin, ja Kääpiökoirayhdistys katsoi velvollisuudekseen tehdä asiasta valtuustoaloitteen. Viki oli puhuttanut valtuuston jäseniä, ja niinpä olin valtuustossa yhteisessä rintamassa Suomen Pystykorvajärjestön Antti Aarnion ja silloisen kansanedustajan Seppo Lahtelan kanssa aloitetta kannattamassa. Kun vielä Leena Parviainen piti esitelmän venäjänkielisestä termistöstä, aloitehan meni läpi.
Mikä osoittaa, mitä sinnikkyydellä ja peräänantamattomuudella saadaan aikaan. Siksi Vikillä oli paljon ystäviä, kuten tämä Vikin 80-vuotispäiviltä otettu kuva osoittaa.
sunnuntai, 15. tammikuuta 2012
Kirkkonummen retretti
Joskus saa kiittää onneaan, ettei ole luvannut mitään menoja. Kuten nyt sunnuntaina, kun pakkasen ja viiman keskellä voi käpertyä vällyihin, lukea hyvää kirjaa ja katsoa viime yön NHL:n matseja.
Perjantaina ja lauantaina eivät asiat olleetkaan niin hyvin, kun päädyin kahdeksi päiväksi Kirkkonummen perukoille metsän keskelle Aavarantaan Kennelliiton hallituksen retrettiin, jota myös toiminnansuunnittelupäiviksi kutsuttiin.
Siinä sitten kipiteltiin pytingistä toiseen lumituiskussa ja pakkasessa, kun palaverit ja ruokailut pidettiin eri rakennuksissa. Varoakin piti, että pysyi pystyssä, kun polut olivat jäisiä ja petollisen lumen peittämiä.
En ole tunnetusti tällaisten retrettien ystävä (kuka tänä päivänä lienee, paitsi ne, jotka ovat samaa mieltä entisen presidentin Manu Koiviston kanssa – hänhän jonkun virkamieslakon aikana muutti teatraalisesti pressanlinnasta Kalastajatorpalle tokaisten, että kyllä tämä aina kotiolot voittaa).
Näinä taloudellisesti epävarmoina aikoina monet yritykset viestivät säästäväisyydestään karsimalla erilaisia edustus- ja yritystoiminnan menojaan, ja aika monessa paikassa palaverit ja neuvottelut on pyritty järjestämään omissa tiloissa tehokkaalla asiaohjelmalla. Kun monet työntekijätkin mieluiten tekevät työnsä tehokkaasti ja nauttivat sitten ihan omasta vapaa-ajastaan.
Eipä silti, kyllä toiminnansuunnittelupäivillä asiaakin oli, vaikka konkreettisia aikatauluja ei löytykään lukkoon, ja olihan päivällisten menu ruokajuomineen suunniteltu huolella.
Puhuttiin mm. Kennelliiton sääntöuudistuksesta, ja mukana olivat nykyisen sääntötyöryhmän jäsenet Mika Leppinen, Ralf Lundell ja Lauri Tervonen.
Olen ollut mukana jollakin tavalla kahdessa edellisessä sääntöuudistuksessa, ensin 1990-luvulla Tervosen vetämässä organisaatiotoimikunnassa ja sitten muutama vuosi sitten vetämässä jonkin aikaa nykyistä laajempaa sääntötyöryhmää.
Edellisestä ponnistuksesta minulla oli tallella vielä muutamia ehdotuksia, joille aika ei ollut silloin kypsä, joten toivon, että nyt niitä saadaan aikaan.
Esimerkiksi vaalivaliokunnan aikaansaaminen niin, että ehdokasasettelu hallitukseen ja muihin virkoihin saadaan avoimemmaksi ja koko Kennelliiton tarpeita paremmin palvelevaksi.
Toinen tärkeä kysymys on demokratian toteutuminen näinkin isossa liitossa ja sen päätöksentekoelimissä, sillä nyt esimerkiksi rotujärjestöllä on yhtä suuri painoarvo (yksi ääni valtuustossa) riippumatta sen koosta tai sen edustamien rotujen lukumäärästä. Samoin alueellisten kennelpiirien edustajat saavat käyttöönsä yhtä monta ääntä riippumatta siitä, miten monta Kennelliiton jäsentä piirin alueella asuu.
Luulen, että nytkin tutkitaan niin sähköistä kuin postiäänestystäkin, joka viimemainittu on käytössä monissa järjestöissä, mutta josta on myös huonoja kokemuksia – vaikkapa Tanskasta, jossa sama puheenjohtaja on luotsannut järjestöä jo vuosikymmeniä, kun on rivijäsenille tuttu nimi.
Sellaista henkeä tuntuu myös olevan, että Kennelliiton valtuuston kokoa pitää pienentää, kun eiväthän ne valtuutetut mitään ymmärrä. Olisiko hyödyllisempää miettiä asiaa siltä kannalta, että uudet valtuutetut voivat oppia liiton päätöksentekoa ja tulla myös paremmin sitoutetuiksi liiton arvoihin ja päämääriin?
Tuon retretin aikana puhuttiin myös Kennelliiton ja rotukoirien (huonosta) julkisuuskuvasta, ja siinä hyvänä sparraajana oli Koiramme-lehden päätoimittaja Tapio Eerola. Aiheestakin voi kysyä, miksi me olemme aina puolustuskannalla ja miksi me emme saa tätä myönteistä sanomaamme esille – kun koiramäärä lisääntyy ja kaikesta kielteisestä julkisuudesta huolimatta koirat tänä päivänä ovat terveempiä ja usein elävät vielä paljon pitempään kuin joku vuosikymmen sitten.
Tämä imagon rakentaminen on sekin jännä juttu. Muotisloganeilla taiteilevat kuvittelevat, että riittää, kun on facebookissa ja tekee erilaisia taikatemppuja, mutta kyllä imagon tueksi tarvitaan ihan konkreettisia tekoja, hyviä uutisaiheita ja laadullista, oikeaa toimintaa.
***
Koiranäyttelyt laajana kansan harrastuksena ja laadukkaat suomalaiset koirat olivat näkyvästi esillä perjantaiaamuna Maikkarin eläkeläisille suunnatussa Studio 55-ohjelmassa, jossa Kari Järvinen oli haastateltavana. Hyvä ohjelma ja Sissi-chihuahua käyttäytyi kauniisti, vaikkakin feikkijalokivin koristellun kaulapannan olisi voinut jättää kotiin.
Sen sijaan ihmettelin taas ohjelman oheismateriaaliksi internetiin laitettuja ”asiantuntija-artikkeleita” sairaista koirista, vääristyneestä koiranjalostuksesta ja koiran valinnasta. Niissä professori Marjatta Snellman jälleen pyöritti vanhaa tuttua levyään. Olisikohan aihetta palkita professoria uudella huomionosoituksella? Antoivathan Kennelliitto ja Tapiola hänelle 3000 euroa koirien terveyden edistämisestä kohta sen jälkeen, kun hän oli mollannut rotukoirat iltapäivälehtien palstoilla!
Perjantaina ja lauantaina eivät asiat olleetkaan niin hyvin, kun päädyin kahdeksi päiväksi Kirkkonummen perukoille metsän keskelle Aavarantaan Kennelliiton hallituksen retrettiin, jota myös toiminnansuunnittelupäiviksi kutsuttiin.
Siinä sitten kipiteltiin pytingistä toiseen lumituiskussa ja pakkasessa, kun palaverit ja ruokailut pidettiin eri rakennuksissa. Varoakin piti, että pysyi pystyssä, kun polut olivat jäisiä ja petollisen lumen peittämiä.
En ole tunnetusti tällaisten retrettien ystävä (kuka tänä päivänä lienee, paitsi ne, jotka ovat samaa mieltä entisen presidentin Manu Koiviston kanssa – hänhän jonkun virkamieslakon aikana muutti teatraalisesti pressanlinnasta Kalastajatorpalle tokaisten, että kyllä tämä aina kotiolot voittaa).
Näinä taloudellisesti epävarmoina aikoina monet yritykset viestivät säästäväisyydestään karsimalla erilaisia edustus- ja yritystoiminnan menojaan, ja aika monessa paikassa palaverit ja neuvottelut on pyritty järjestämään omissa tiloissa tehokkaalla asiaohjelmalla. Kun monet työntekijätkin mieluiten tekevät työnsä tehokkaasti ja nauttivat sitten ihan omasta vapaa-ajastaan.
Eipä silti, kyllä toiminnansuunnittelupäivillä asiaakin oli, vaikka konkreettisia aikatauluja ei löytykään lukkoon, ja olihan päivällisten menu ruokajuomineen suunniteltu huolella.
Puhuttiin mm. Kennelliiton sääntöuudistuksesta, ja mukana olivat nykyisen sääntötyöryhmän jäsenet Mika Leppinen, Ralf Lundell ja Lauri Tervonen.
Olen ollut mukana jollakin tavalla kahdessa edellisessä sääntöuudistuksessa, ensin 1990-luvulla Tervosen vetämässä organisaatiotoimikunnassa ja sitten muutama vuosi sitten vetämässä jonkin aikaa nykyistä laajempaa sääntötyöryhmää.
Edellisestä ponnistuksesta minulla oli tallella vielä muutamia ehdotuksia, joille aika ei ollut silloin kypsä, joten toivon, että nyt niitä saadaan aikaan.
Esimerkiksi vaalivaliokunnan aikaansaaminen niin, että ehdokasasettelu hallitukseen ja muihin virkoihin saadaan avoimemmaksi ja koko Kennelliiton tarpeita paremmin palvelevaksi.
Toinen tärkeä kysymys on demokratian toteutuminen näinkin isossa liitossa ja sen päätöksentekoelimissä, sillä nyt esimerkiksi rotujärjestöllä on yhtä suuri painoarvo (yksi ääni valtuustossa) riippumatta sen koosta tai sen edustamien rotujen lukumäärästä. Samoin alueellisten kennelpiirien edustajat saavat käyttöönsä yhtä monta ääntä riippumatta siitä, miten monta Kennelliiton jäsentä piirin alueella asuu.
Luulen, että nytkin tutkitaan niin sähköistä kuin postiäänestystäkin, joka viimemainittu on käytössä monissa järjestöissä, mutta josta on myös huonoja kokemuksia – vaikkapa Tanskasta, jossa sama puheenjohtaja on luotsannut järjestöä jo vuosikymmeniä, kun on rivijäsenille tuttu nimi.
Sellaista henkeä tuntuu myös olevan, että Kennelliiton valtuuston kokoa pitää pienentää, kun eiväthän ne valtuutetut mitään ymmärrä. Olisiko hyödyllisempää miettiä asiaa siltä kannalta, että uudet valtuutetut voivat oppia liiton päätöksentekoa ja tulla myös paremmin sitoutetuiksi liiton arvoihin ja päämääriin?
Tuon retretin aikana puhuttiin myös Kennelliiton ja rotukoirien (huonosta) julkisuuskuvasta, ja siinä hyvänä sparraajana oli Koiramme-lehden päätoimittaja Tapio Eerola. Aiheestakin voi kysyä, miksi me olemme aina puolustuskannalla ja miksi me emme saa tätä myönteistä sanomaamme esille – kun koiramäärä lisääntyy ja kaikesta kielteisestä julkisuudesta huolimatta koirat tänä päivänä ovat terveempiä ja usein elävät vielä paljon pitempään kuin joku vuosikymmen sitten.
Tämä imagon rakentaminen on sekin jännä juttu. Muotisloganeilla taiteilevat kuvittelevat, että riittää, kun on facebookissa ja tekee erilaisia taikatemppuja, mutta kyllä imagon tueksi tarvitaan ihan konkreettisia tekoja, hyviä uutisaiheita ja laadullista, oikeaa toimintaa.
***
Koiranäyttelyt laajana kansan harrastuksena ja laadukkaat suomalaiset koirat olivat näkyvästi esillä perjantaiaamuna Maikkarin eläkeläisille suunnatussa Studio 55-ohjelmassa, jossa Kari Järvinen oli haastateltavana. Hyvä ohjelma ja Sissi-chihuahua käyttäytyi kauniisti, vaikkakin feikkijalokivin koristellun kaulapannan olisi voinut jättää kotiin.
Sen sijaan ihmettelin taas ohjelman oheismateriaaliksi internetiin laitettuja ”asiantuntija-artikkeleita” sairaista koirista, vääristyneestä koiranjalostuksesta ja koiran valinnasta. Niissä professori Marjatta Snellman jälleen pyöritti vanhaa tuttua levyään. Olisikohan aihetta palkita professoria uudella huomionosoituksella? Antoivathan Kennelliitto ja Tapiola hänelle 3000 euroa koirien terveyden edistämisestä kohta sen jälkeen, kun hän oli mollannut rotukoirat iltapäivälehtien palstoilla!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
