lauantai 27. marraskuuta 2010

Arktista Arkadianmäen kupeessa

Jos on ollut Kaivarin kulmilla hyytävän kylmää, sitä se oli torstai-iltana Arkadianmäen kupeessakin: pakkasta kymmenkunta astetta ja kostea, läpitunkeva tuuli, eli tyypillinen alkutalven sää, jonka rinnalla Kajaanin tammikuun pakkasetkin tuntuvat miltei siedettäviltä.
Liikkeelle oli kuitenkin lähdettävä, sillä torstai-iltana oli Kääpiökoirayhdistyksen syyskokous. Se pidettiin perinteisellä Ostrobotnialla Jääkärihuoneessa, jossa on aikanaan perustettu jääkäriliike. Siksi huoneesta löytyy myös paljon jääkäriliikkeen historiaa maalauksissa, reliefeissä ja veistoksissa.
Syyskokous sujui yksimielisesti, nopsaan ja rauhallisesti, oltiinhan ”oman väen” kesken. Kennelliiton vippejä ei kokouksessa näkynyt, sillä heillä taisi olla kiireitä toisaalla päätellen nyt perjantaina parilta Kennelliiton jäseneltä saamastani puhelusta.
Viime syksynähän kokoukseen saapui Kennelliiton hallituksen varapuheenjohtaja mukanaan taustajoukkoja, joiden piti panna rotujärjestön hallinto uuteen uskoon. Keikaus ei onnistunut, joten suurin uho taisi kadota yhtä nopeasti kuin se syntyikin.
Mukana sekä ennen syyskokousta pidetyssä hallituksen kokouksessa että itse syyskokouksessa oli monia, jotka olivat olleet mukana viime viikonlopun Kennelliiton kokouksissa ja jotka ihmettelivät kokousmeininkiä.
Paikalla oli myös Kennelliiton yleiskokouksen ”äänikuningatar”, eli suurimmalla äänimäärällä ns. vapailta listoilta liiton valtuustoon seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi valittu Leena Parviainen. Samoin paikalla oli Havannalaisten Marjo Heikka, joka saa nyt istua kolme vuotta valtuustossa ilman äänioikeutta sen jälkeen, kun Havannalaiset ry oli saanut yleiskokousta edeltävänä päivänä rotujärjestöoikeudet. Vaikka Marjolla ei ole äänioikeutta, hänellä on toki puheoikeus, ja jos häntä yhtään tunnen monen vuoden takaa, ei hän myöskään jätä puheoikeuttaan käyttämättä.
Kylmän talven keskellä sydäntä lämmittivät Marjon tuomat Havannalaiset ry:n kiitoskukat, joilla yhdistys halusi kiittää meitä monivuotisesta hyvästä yhteistyöstä. Uskon, että sama yhteistyö jatkuu myös Havannalaisten itsenäistymisen jälkeen.
PS. Nyt perjantaina oli niin kylmä, etten edes uskaltautunut kuntosalille, mutta lauantaina on yritettävä – kunhan löydän kunnon talvikamppeet vaatehuoneen perältä, sillä säätiedotus lupaa yhä kamalampaa säätä!

tiistai 23. marraskuuta 2010

Järjestödemokratiaa Kennelliiton tapaan

Talvi tuli toden teolla Kaivarin kulmille viime viikonloppuna: lunta, tuulta ja kylmää. Se tuli kuin huomaamatta, sillä olin harjoittamassa kolmen päivän ajan järjestödemokratiaa Kennelliiton tapaan Espoon Hanasaaressa. Lähtö oli aamulla aamuhämärissä, ja kotiin ehdin vasta iltapimeällä.
Tuo ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus, jonka vihkivät aikaan presidentti Kekkonen ja Ruotsin kuningas, on erinomainen kokouspaikka. Siellä yöpyneet ja sen ruokapalveluista riippuvaiset valittivat kuitenkin, että parin päivän ruokailujen jälkeen ei voinut kuin todeta, että kysymyksessä ei ole ravintolapalveluiltaan mikään gourmet-paikka, kun samoja buffet-ruokia tarjottiin päivästä toiseen ja sunnuntain aamiaisellekin oli kerätty edellispäivien jämät.

Perjantaina kului koko päivä Kennelliiton hallituksen kokouksessa. Ei mitään uutta auringon alla, sanoisin, sillä paperia oli taas kilokaupalla ja esityslista suurimmaksi osaksi täynnä rutiiniasioita, joista riittää keskusteltavaa koko päiväksi. Joskus kyllä miettii, ovatko kaikki esille otettavat asiat suuren, yli 140 000 jäsenen liiton ja noin 10 miljoonan euron vuosittaista liikevaihtoa pyörittävän konsernin hallituksen käsittelyn arvoisia, kun erilaisten hiekkalaatikkoleikkien ohella olettaisi hallituksella olevan isompiakin asioita käsiteltävänä.
Toisaalta, jos lista on täynnä ja aika saadaan täytettyä, nuo isot asiat voidaankin sitten päättää jossain muualla.

Lauantaina oli vuorossa Kennelliiton ”vanhan” valtuuston kolmivuotiskauden viimeinen kokous. Sille näytti olleen tarkkaan puheenvuoroista alkaen valmisteltu koreografia, ja niinhän siinä kävi, että niihin kaikkein tärkeimpiin asioihin kuten liiton talousarvioon päästiin pureutumaan vasta 6-7 tunnin kokoustamisen jälkeen.
Korjattua talousarviota ei esitetty, vaikkakin jo Kennelliiton rekisteröintimaksuja päätettäessä kävi selväksi, että tulopuolelta putoaa pois noin 80 000 euron tulot. Valtuusto nimittäin hyväksyi äänin 76-21 esitykseni, jonka mukaan toimitusmaksut sisältyvät rekisteröintimaksuun. Näin joko pentueen tai vain yhden tuontikoiran rekisteröivä säästää nykyisen 7,20 euron ”toimitusmaksun”, joka on useimmissa tapauksissa ylittänyt rekisteritodistusten postimaksun ja joka on aiheuttanut paljon närää kasvattajien keskuudessa. Toivottavasti nyt ei keksitä jollain muulla nimikkeellä olevaa maksua, joka lisätään rekisteröintimaksuihin. Kennelliiton toimintaan tuolla päätöksellä ei liene vaikutusta, kun menopuolella riittää varmasti karsittavaa.
Kokouksen loppupuolella sentään saatiin aikaan vähän keskustelua, kun valtuustolle oli lähetetty väärä paperi liitteeksi uusiin ajokoesääntöihin.
Nolointa koko kokouksessa oli Kennelliiton kunniajäseniksi esitettyjen henkilöiden kohtelu. Näiden nimet olivat aikaisemmasta poiketen livahtaneet itse esityslistaan, joten kaikki ne, joilla oli jotain hampaankolossa ehdotettuja kunniajäseniä vastaan, voivat jo etukäteen varustautua vastustamaan ehdokkuutta. Myöskään kunniajäsenten esittelyyn ei oltu varauduttu.
Nyt sitten kävi niin, että yksi valtuustoedustaja ilmoitti vastustavansa yhden ehdotetun henkilön kutsumista kunniajäseneksi, mikä riitti kaatamaan hankkeen.
Itse en voi ymmärtää, miten vanhat kaunat ja erimielisyydet voidaan vetää esille, kun kysymyksessä on kuitenkin rotujärjestön ehdottama, vuosikymmenet harrastuksessa aktiivisesti toiminut ja nyt jo aktiivipalveluksen jättänyt Kennelliiton jäsen.

Sunnuntaina oli vuorossa Kennelliiton joka kolmas vuosi pidettävä yleiskokous. Paikalla oli jäsenyhdistysten edustajia, Kennelliiton kunniajäseniä ja myös uudempia jäseniä, jotka tulivat katsomaan, miten järjestödemokratia toimii ja saamaan vastauksia heitä askarruttaneisiin kysymyksiin.
Moni tuli kertomaan minulle, miten pettyneitä he olivat. Aamulla tarjottiin kuppi kahvia ja piparkakku näille pitkämatkalaisillekin, ja itse kokouksessa he saivat todeta, että suurin osa valtuuston jäsenistä on jo valittu kennelpiirien ja rotujärjestöjen kokouksissa, joten valinta yleiskokouksessa oli pelkkä muodollisuus. (Ja jos joku kysyy minulta, ketä valittiin, en voi vastata, koska ehdokaslistaa ei jaettu kokousosanottajille, vaan se vilautettiin seinälle heijastettuna niin nopeasti, ettei kukaan ehtinyt tehdä muistiinpanoja.)
Yleiskokousedustajien tehtäväksi jäikin sitten vain valita 12 edustajaa valtuustoon ns. vapailta listoilta. Sitten odoteltiin, että ääntenlaskijat saavat työnsä valmiiksi. Odotusajaksi ei oltu järjestetty ohjelmaa, vaikka paikalla olijoilla olisi ollut varmasti halua kuulla Kennelliiton ajankohtaisista asioista ja mahdollisesti esittää kysymyksiäkin. Pettyneitä osanottajia oli enemmänkin.

Sunnuntain viimeinen ohjelmanumero oli uuden valtuuston järjestäytymiskokous. Nyt oli sitten päätetty poiketa traditiosta, eli kokousta ei avannutkaan perinteiseen tapaan valtuuston ikäpresidentti, eli pisimpään valtuuston jäsenenä ollut edustaja, vaan Kennelliiton hallituksen puheenjohtaja. Asiasta oli väännetty kättä jo edellisestä illasta alkaen, joten tärkeä oli tämäkin asia!
Valtuuston ikäpresidentin, eli 35 vuotta valtuuston jäsenenä olleen Kari Järvisen annettiin kuitenkin sanoa omalta paikaltaan pari sanaa. Hän ilmoitti, ettei ollut enää käytettävissä valtuuston puheenjohtajana tai varapuheenjohtajana, joten rivakasti Seppo Lahtelan johdolla edennyt kokous valitsi puheenjohtajana jatkamaan Eeva Anttisen ja uudeksi varapuheenjohtajaksi Kennelliiton entisen lakimiehen ja nykyisen eläinlääkäriliiton toiminnanjohtajan Mika Leppisen, joka on myös Kennelliiton kurinpitolautakunnan jäsen.

***
Kun kokousputki päättyi, totesin, että oli nälkä ja vilu ja suuntasin paikalliseen Sikalaan syömään myöhäistä lounasta. Jälkeenpäin huomasin, että Espanjasta oli yritetty soittaa ja kysellä, miten kokousviikonloppu meni. Väsyneenä en jaksanut kuin katsoa Nelonen Sport Pro:lta, miten Detroit Red Wings päihitti Calgaryn jatkoajalla.
Nyt maanantai on sujunut puoliteholla. Äsken katsoin, miten Rafa Nadal päihitti Andy Roddickin Lontoon O2Areenalla ATP World Tour- finaaleissa, joihin yritin jo kesällä saada lippuja, mutta ne olivat loppuunmyydyt loppuviikon osalta. Ensimmäisiin otteluihinhan en olisi ehtinyt noiden Kennelliiton kokousten takia.

torstai 18. marraskuuta 2010

Rekisteröintimaksut valtuustossa

Kennelliiton ensi lauantaina kokoontuva valtuusto päättää ensi vuoden rekisteröintimaksuista. Valtuuston jäsenille tulleen esityslistan mukaan hallitus esittää valtuustolle hyväksyttäväksi rekisteröintimaksuluokat ja rekisteröintimaksut vuodelle 2011 seuraavasti:
”1. luokka: Rekisteröintimaksu kennelnimen omistavien, kasvattajasitoumuksen allekirjoittaneiden ja Kennelliiton ja rekisteröitävän rodun rotuyhdistyksen jäsenien Kennelliiton hyväksymässä rekisterissä olevien koirien jälkeläisille.
2. luokka: Rekisteröintimaksu tuontikoirille ja koirille, jotka eivät täytä 1. luokan ehtoja.
1. luokka 38€/pentu
2. luokka 68€/pentu
Rekisteröintimaksu sisältää tunnistusmerkintämaksun.
Omakoiran kautta tehdyistä rekisteröinneistä myönnetään 3€ alennus/koira molemmissa maksuluokissa.”
Esityksestä saa sen käsityksen, että hallituksen esitys oli yksimielinen. Sitä se ei ollut.
Esitin hallituksen päätökseen eriävän mielipiteen, koska katsoin, että rekisteröintimaksun pitää sisältää myös toimitusmaksut.
Nythän kasvattaja tai tuontikoiraansa rekisteröivä joutuu maksamaan vaikkapa vain yhden tai kahden pennun pentueen rekisteröinnistä yli seitsemän euron toimitusmaksun. Tämä on koettu kohtuuttomaksi varsinkin, kun se useimmiten ylittää reilusti rekisteritodistusten postitusmaksun, ja kertoipa joku valittaneensa asiasta myös kuluttajaviranomaisille.
Viime vuonna rekisteröintimaksu sisälsi kaikki maksut, myös tunnistusmerkintämaksun ja postikulut sisältävän toimitusmaksun. Uudistus tehtiin samalla, kun siirryttiin aikaisemmista neljästä rekisteröintimaksuluokasta kahteen. Tuolloin joidenkin rekisteröintimaksut nousivat ja toisten alenivat.
Toimitusmaksun sisällyttäminen rekisteröintimaksuun ei romuttanut Kennelliiton taloutta, kun vuoden 2009 ylijäämä oli yli 0,8 miljoonaa euroa. Tänä vuonna pelkkien rekisteröintitulojen odotetaan ylittävän budjetoidut rekisteröintitulot reilusti.
Ei Kennelliiton talous kaadu siihen, että nuo niin monia kasvattajia ärsyttävät toimitusmaksut jätetään pois, kun tarvittaessa voidaan lisätä menokuria.
Kohtuus kaikessa, myös jäseniltä perittävissä maksuissa.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Kihlajaisia ja kuninkaallisten koiria

Tämän päivän pääuutisen piti olla EU:n finanssiministerien kokous sekä Irlannin ja euroalueen velkakriisi, mutta näistä aiheista ei ollut tietoakaan BBC:n uutiskanavalla iltapäivän ja illan aikana, kun kanavan uutistarjonnan täytti kuninkaallisten ilmavoimien pelastushelikopteripilottina toimivan kruununperillisen prinssi Williamin kihlaus ja ensi keväänä tai kesällä tapahtuvat häät.
Koiria kuvissa ei pyörinyt (hevosia sitäkin enemmän), mutta eivätköhän nekin ilmaannu kuviin, kun viralliset valokuvat on otettu, sillä niin innokkaita koiraharrastajia Britannian kuninkaallisessa perheessä on.
Kuningatar Victorialla oli aikanaan lauma erirotuisia koiria, joita esitettiin myös näyttelyissä. Nykyinen pomeranian on itse asiassa Victorian peruja, sillä hänen aikanaan muotiin tulivat saksalaisista pommerinpystykorvista kehitetyt pienet koirat, jotka tunnettiin tuolloin Victorian pomeranianien nimellä.
1900-luvun alkupuolella kuningas Edward VII harrasti useita koirarotuja, ja tanskalaissyntyisellä kuningatar Aleksandralla oli vielä useampia koiria japanese chineistä basset houndeihin. Nykyinen kuningatar Elisabeth on tunnettu welsh corgeistaan, jotka tervehtivät vieraita Buckinghamin palatsissa. Myös labradorinnoutajien kokeissa häntä on nähty, ja labradorien kanssa on liikkunut myös prinssi Williamin isä, prinssi Charles, jolla on ollut myös jackrussellinterrieri. Williamin täti, prinsessa Anne, on puolestaan päässyt silloin tällöin lehtien otsikoihin huonosti käyttäytyneiden bullterriereidensä vuoksi.
Ei ihme, että Englannin kennelklubilla on hyvät suhteet kuningasperheeseen. Kuningatar Elisabeth on klubin suojelija. Klubin presidentti on Kentin prinssi Michael, jolla on tapana vierailla Cruftsin näyttelyssä ja muissa tapahtumissa.
Nämä vierailut ovat tietenkin yksityiskohtaisen protokollan sävyttämiä. Niiden taustaa minulle selvitti takavuosina Cruftsin monivuotinen puheenjohtaja Sir Dudley Forwood, jonka pöytänaapuriksi olin päässyt, kun englantilainen tuttava oli järjestänyt minulle kutsun Cruftsin lounaalle.
Sir Dudley, jolla oli vaimonsa kanssa cavalierkingcharlesinspanieleita, oli värikäs persoona, ja värikäs oli hänen taustansakin: nuorena upseerina hänet komennettiin Ranskaan maanpakoon siirtyneen, kruunusta amerikkalaisen Wallis Simpsonin vuoksi luopuneen Edward VIII:n sotilasavustajaksi, joten hän seurasi läheltä Windsorin herttuan arvon saaneen entisen kuninkaan vaiheita. Windsorin herttua ja herttuatar puolestaan olivat innokkaita mopsiharrastajia.
Eli, kun koirat ovat sukuperintöä, eiköhän uudenkin pariskunnan huusholliin ilmaannu ainakin koira tai pari.
PS. Nyt, kun kihlajaiskohu on vähän rauhoittunut, Brysselistäkin on alkanut tihkua lisää uutisia. Ihan mukava nähdä BBC:n kuvissa Suomen valtiovarainministeriä neuvottelemassa myös isompien maiden finanssiministereiden kanssa.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Vaali- ja hallitusohjelmatavoitteita

Poliittiset puolueet pohtivat parhaillaan työryhmissään omia hallitusohjelmatavoitteitaan ja niiden reunaehtoja ensi huhtikuussa pidettävien eduskuntavaalien jälkeisiä hallitusneuvotteluja varten.
Samaa työtä on tehty erilaisissa etujärjestöissä jo hyvän tovin, kun ne määrittelevät omia tavoitteitaan niin eduskuntavaalikampanjoita käynnisteleville puolueille kuin muodostettavan hallituksen hallitusohjelmaa varten.
Kennelliiton tavoitteista saimme lukea perjantain Helsingin Sanomista, jonka ”Hallitusohjelma 2011”- sarjassa Kennelliiton hallituksen puheenjohtaja Helena Suni ja liiton toiminnanjohtaja Pekka Ala-Jaakkola kertoivat, mitkä liiton tavoitteet ovat. Artikkelin voit lukea tästä.
Joku jäsen soitti ja kyseli, mitä muuta ohjelmatavoitteissa on, kun asialistalle löytyisi muitakin kuin artikkelissa mainittuja, koirankasvattajia ja –omistajia, Kennelliiton jäsenyhdistysten toimintaa ja vaikkapa metsästyskoirien käyttöä koskevia asioita.
Jouduin tunnustamaan nolona, että en tiedä, kun en ole nähnyt koko paperia, eikä näitä tavoitteita ole edes käsitelty tai päätetty Kennelliiton hallituksessa, vaikka muistan maininneeni tästäkin asiasta jo kuukausia sitten.
Lieneekö niin, että meillä hallituksen jäsenillä ei katsottu olevan mitään annettavaa näiden tavoitteiden määrittelemiseen, vai katsotaanko nämä asiat niin vähäpätöisiksi, että hallituksen on parempi istua jopa kymmenen tuntia käsittelemässä aivan muita asioita rekisteröintipoikkeusluvista rekisteröintimaksujen kohtuullistamiseen tai rutiinikurinpitoasioihin?
Omalta osaltani en olisi pannut pahakseni, vaikka näiden tavoitteiden muotoilemiseen olisi haettu laajempaa panostusta kentältä vaikkapa valtuustoseminaarin yhteydessä.

***
Kennelliiton yleistä jalostusstrategiaa muokkaamaan nimetty, eri rotujärjestöjä ja roturyhmiä edustava jalostusstrategiatyöryhmäkin kuuluu kokoontuneen ensimmäiseen kokoukseensa viime viikolla.
SKKY:n edustaja työryhmässä, Leena Parviainen, haukkui kokouksen jälkeen minut pystyyn työryhmän työn aikataulusta, kun hänen mukaansa oli kerrottu hallituksen päättäneen, että esityksen tulee olla valmis tammikuussa pidettävään hallituksen strategiapalaveriin mennessä, jotta se voidaan tuoda kevätvaltuustolle päätettäväksi.
Yritin vakuuttaa Leenalle, että ei tällaista ole missään päätetty. Tarkistin asian vielä kokouksen pöytäkirjasta, ja siellä todettiin työryhmän nimeämisen yhteydessä, että työryhmä valmistelee esityksen niin, että se voidaan esitellä lausuntokierroksen jälkeen valtuustoseminaarissa keväällä 2011 (ja tämä päätös oli tehty elokuun lopulla). Tammikuusta tai asian päättämisestä kevätvaltuustossa ei puhuttu mitään.
Työryhmälle taitaa tulla töitä myös joululomaksi, jos esitys todellakin aiotaan käsitellä hallituksessa, lähettää lausuntokierrokselle rotujärjestöille ja tuoda vielä valtuustoon toukokuussa.
Olisikohan viisaampaa tehdä työ harkiten ja huolella, kun isoissa asioissa hätäileminen harvemmin kannattaa, kuten huomattiin edellisen jalostusstrategiaesityksen yhteydessä?

torstai 11. marraskuuta 2010

Kahvilla Arkadianmäellä

Keskiviikkona illansuussa piipahdin eduskuntataloon haistellakseni valtakunnan päättäjien tunnelmia, kun monet kansanedustajat valmistautuvat jo kevättalven eduskuntavaaleja varten.
Istuntosalissa kuulin käytävän kuluvan vuoden lisätalousarvion ja vuoden 2011 talousarvioesitystä täydentävän esityksen lähetekeskustelua, joten ainakaan kaikki kansanedustajat eivät ehtineet nauttimaan uusista hienoista torkkupeitoistaan.
Lehterille keskustelua kuuntelemaan en ehtinyt, vaan kuulostelin kahvikupin ääressä tämänhetkisiä poliittisia tunnelmia ja odotettavissa olevia teemoja.
Arkadianmäellä seurataan tarkasti mielipidemittauksia ja niissä viime aikoina tapahtuneita heilahteluja. Yleinen mielipide näyttäisi kuitenkin olevan, että suuren suosioharppauksen tehneiden perussuomalaisten kannatus ei välttämättä muunnu edustajanpaikoiksi, koska puolueen kannattajat eivät kenties ole niitä kaikkein aktiivisimpia vaaliuurnille menijöitä.
Sellaiset aiheet kuin talous, työllisyys, hyvinvointiyhteiskunnan palvelut, maahanmuutto tai vaikkapa sukupuolineutraali avioliittolaki tullevat esille loppusyksyn ja talven keskusteluissa. Helsinkiläisiä taas puhuttavat kadunkulmissa kyyhöttelevät ulkomaiset kerjäläiset.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka (jollei yksittäisiä NATO-kannanottoja puolesta ja vastaan oteta huomioon) näyttäisi jäävän taka-alalle.
Suomen talouskasvu romahti viime vuonna kahdeksan prosenttia, ja se aukko on jouduttu paikkaamaan lisäämällä valtion velkaa, jota hoidetaan, kun taloudellinen kasvu piristyy. Siksi talouskasvua edistävät toimenpiteet ovat tärkeitä.

***
Osin samanlaiset kotimaiset aiheet hallitsivat myös viime viikolla pidettyjä USA:n välivaaleja, joissa teekutsulaisten nimellä tunnettu, republikaanien suojissa toimiva protestiliike piti hirvittävää mölyä lisääntyvästä valtion velasta ja budjettialijäämistä – ja pärjäsikin suhteellisen hyvin.
Se jäi monelta huomaamatta, että vaikka USA:n valtion velka on kasvanut ja lähentelee jo 100 prosenttia bruttokansantuotteesta, valtion velan hoitokustannusten osuus bruttokansantuotteesta on itse asiassa alempi kuin 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla. Talousasiantuntijat ovatkin varoittaneet, että liialliset menoleikkaukset voivat jarruttaa talouskasvua vuosiksi, eikä talouskasvua tukevia toimia saisi lopettaa juuri silloin, kun niitä tarvitaan eniten.
Washingtoniin ja osavaltioiden virkoihin haluttiin uusia, politiikassa ryvettymättömiä kasvoja, mutta se ainakin tuli selväksi, että miljonääreillä ja liike-elämässä uransa tehneillä ei ollut kysyntää.
Seurasin mielenkiinnolla Kalifornian kuvernöörin vaalia, jossa republikaanien ehdokas, eBay:n toimitusjohtajana uransa tehnyt monimiljardööri Meg Whitman käytti vaalikampanjaansa omaa rahaansa 140 miljoonaa dollaria eli yli 100 miljoonaa euroa – ja hävisi 30 vuotta sitten kuvernöörinä toimineelle veteraanipoliitikolle Jerry Brownille, joka aikanaan tunnettiin ”kuvernööri kuunsäteenä” utopististen ajatustensa, rocklaulajatyttöystävänsä ja boheemin elämäntyylinsä vuoksi. Lieneekö nyt vakiintunut ja rauhoittunut…

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Kaatosadetta ja koulutusta

Tiistai-iltapäiväksi ja illaksi luvattu lumimyräkkä ei toteutunut ainakaan Kaivarin kulmilla – onneksi.
Iltapäivällä tuli muutama lumi- tai räntähiutale, mutta kadut olivat lumettomia. Pasilaan mennessä ihmettelin, miten hyvin ruuhka-ajan liikenne sujui, kun usein aikaisemmin olen tuskaillut liikenneruuhkissa. Kuski valisti minua, että liikenne on ollut koko päivän tavallista rauhallisempaa, eli ilmeisesti monet olivat jättäneet lumimyrskyn pelossa autonsa kotiin.
Pasilassa sentään oli sentin tai parin lumikerros, joka muuttui pian märäksi loskaksi kaatosateen takia.
Tukholmassa sää ilmeisesti oli paljon huonompi, sillä matkalla Pasilaan sain tiedon, että koiria tuomarikoulutukseen luvannut Esa Ruotsalainen istui Arlandan lentokentällä odottamassa kotiin pääsyä. Ensin oli lentokoneessa huomattu vikaa jo kiitoradalla, ja seuraavat lennot eivät lähteneetkään sään takia. Tätä kirjoittaessa en vielä tiedä, mahtuiko hän illan viimeiseen ”juoppojunaan”, joka on Helsingissä puolen yön aikaan, vai joutuiko odottamaan kotimatkaa aamuun.
Onneksi paikalle saatiin esimerkkikoirat viidestä eri saksanpystykorvamuunnoksesta, joista kaksi, keehond ja pomeranian, eivät ole oikeasti saksalaisia rotuja, vaikka Saksa on ne FCI:n mahtimaana ominutkin.
Kirjallista materiaaliakin oli jaossa nippukaupalla, sillä Esa ja toinen pomeranian-harrastaja, Jussi Liimatainen, olivat valmistaneet kuvitettuja rotumääritelmän tulkintoja sekä kleinspitzeistä että pomeranianeista – minkä kiitollisuudella totean, kun usein käy niin, että istun yömyöhään kopioimassa ja tulostamassa koulutusmateriaaleja, ja joskus alkaa kyllästyttää!
Ja usein ylimääräisenä vitsauksena ovat rajalliset konttoritarvikevarastot. Eilen juoksin frisöörireissun ohella ostamassa värikasetteja tulostimeen, kunnes sitten illalla huomasin, että nyt alkavat nitojan niitit olla lopussa!
Kaatosateesta ja loskasta ei pitäisi meikäläisen valittaa, sillä koulutukseen pitkämatkalaisin tuli Oulusta, ja jollakin toisella oli ajomatkaa Jämsään saakka – ja eilenkin olivat olleet pääkaupunkiseudulla. Eli eivät helpolla uusien rotujen arvosteluoikeudetkaan tule.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Pyhäinpäivä Tampereella

Pyhäinpäivän aamuna oli herätys tavallista aikaisemmin, sillä ohjelmassa oli junamatka Tampereelle. Sinne minua oli pyydetty SKKY:n jäsenyhdistyksen syyskokoukseen siltä varalta, että kokouksesta tulisi kinkkinen.
Helsingissä taivas oli harmaa ja vettä tihutti. Matkan varrella aurinkokin pilkisti. Hieman ennen Tamperetta puut olivat valkoisessa huurteessa ja siellä täällä maassa oli lunta, mutta perillä oli sateetonta, mutta tuulista.
Itse kokous saatiin vietyä läpi tunnissa, ja siinä ehdittiin vielä juoda kahvitkin. Päätökset ja valinnat olivat yksimielisiä, joten äänestää ei tarvinnut. Ulkopuolisena puheenjohtajana totesin, että hallitusten olisi hyvä lukea yhdistyksen säännöt ainakin kerran vuodessa – ettei yhdistykseen ole pesiytynyt käytäntöjä, jotka eivät ole aivan sääntöjen mukaisia. Tällaisia ovat mm. jäsenalennukset kasvattajien ilmoittaessa pentueensa kaikki pennunostajat samalla kertaa jäseniksi.
Muutenkin yhdistyksen säännöt on hyvä käydä läpi säännöllisin väliajoin, jotta niitä voidaan päivittää tarvittaessa.
Virallisten kokousasioiden jälkeen minulta kysyttiin Kennelliiton uudesta kasvattajasitoumuksesta, jonka päivitetty sanamuoto on aiheuttanut hämmennystä rivikasvattajien keskuudessa. Pelätään, että sitoumuksessa mainittu tavoite, jonka mukaan kasvattaja kasvattaa terveitä, hyväluonteisia, rotumääritelmän mukaisia pentuja, altistaa kasvattajat joko oikeustoimille pennunostajien puolelta tai Kennelliiton kurinpidollisille toimille.
Vakuutin läsnäolijoille, että kysymyksessä on kasvattajan ilmaisema tahtotila ja päämäärä, sillä tuskin kukaan tahallaan kasvattaa sairaita pentuja.
Jos sairas pentu syntyy – ja sellaista sattuu, kun ollaan elävän eläimen kanssa tekemisissä – eikä pennunostajan kanssa päästä sopuun vaan tämä vie kasvattajan oikeuteen tai kuluttajariitalautakuntaan, siellä nämä tapaukset ratkaistaan tapauskohtaisesti eikä Kennelliiton kasvattajasitoumuksen tekstin perusteella.
Eikä Kennelliitto vie ketään kurinpitolautakuntaan, ellei voida osoittaa, että kasvattaja on toistuvasti piittaamattomuuttaan tai tahallisesti kasvattanut sairaita koiria esimerkiksi käyttämällä jalostukseen koiria, jotka eivät täytä rodun terveysvaatimuksia.
Kun kokous sujui noin nopeasti, huomasin ehtiväni vielä käydä ostamassa evässalaatit ja tiketit iltapäiväjunaan takaisin Helsinkiin.
Täällä oli illalla jo sade lakannut, mutta lämmintä oli vain pari astetta ja ilmassa oli selvästi talven ja kylmän tuntua. Talvea lienee enteillyt talitiainenkin, joka kurkki eilen parvekkeen kaiteelta sisään, sillä talitiaisia ei täällä kovin usein näe.

torstai 4. marraskuuta 2010

Kodittomana kaupungilla

Olo tuntuu kodittomalta, kun yrittää järjestää tapaamisia kaupungilla nyt, kun Strindbergin kahvila on suljettuna remontin vuoksi ensi kevääseen.
Väliaikainen kohtaamispaikka on vielä hakusessa. Kaikkia ei viitsi vaivata kulmakunnan Sikalaan ja Kämp Espalla on vähän liian pröystäilevä - ilmankos prinsessa Victoriakin majoittui Kämpin sijasta meidänkin käyttämäämme hotelli Haveniin.
Tiistai-iltapäivällä kohtauspaikaksi oli sovittu Espan Café Esplanad, kun minua haastateltiin tästä Kaivarin kulmilta –blogista ja yleensä koiraharrastusta koskevista blogeista näitä koskevaa artikkelia varten. Tämä oli kuulemma valittu sen takia, että tässä on asiaa laajemminkin, vaikka useimmilla merkinnöillä on kytköksiä koiraharrastukseen.
Lähes puolitoista tuntia siinä hujahti kuin huomaamatta, kun puhuttiin paitsi blogeista ja sosiaalisesta mediasta myös viestinnästä, tiedottamisesta ja markkinoinnista yleensä, sillä näiden merkitys on lisääntynyt vuosi vuodelta, kun asioiden valmistelu ja päätöksenteko on muuttunut entistä avoimemmaksi ja entisten Hyvä Veli- ja Hyvä Sisar- verkostojen merkitys on vähentynyt.
Ilokseni voin myös todeta, että toimittaja oli lukenut hyvin kotiläksynsä ja perehtynyt hyvin aiheeseensa.
Omalta osaltani jouduin kyllä tunnustamaan, että koirablogit ovat jääneet vähemmälle huomiolle, ja oikeastaan ainoa blogi, jota seuraan kuta kuinkin säännöllisesti, on ulkoministeri Alexander Stubbin blogi.

***
Viime viikolla jouduin myös yllättäen vastaaman puhelinhaastatteluun, kun Koiramme-lehden päätoimittaja Tapio Eerola soitti ja halusi vastausta kysymykseen, olenko ehdokkaana valittaessa Kennelliiton hallituksen puheenjohtajaa nyt marraskuussa. Hän kuulemma haastatteli kaikkia, joiden nimet oli mainittu kentän spekulaatioissa.
Vastasin, että en tiedä, kun Kennelliiton valtuuston jäsenet esittävät puheenjohtajaehdokkaat vasta itse valtuuston kokouksessa, enkä edes tiedä esittääkö kukaan minua.
Jatkokysymykseen, asetunko ehdolle, jos esitetään, vastasin, että tuskinpa kieltäydyn, kun demokratiassa on oltava vaihtoehtoja, mutta aktiivinen pyrkiminen luottamustehtäviin on minulle vierasta.
Jälkijunassa puhelun jälkeen tuli mieleeni, että näitä ”lehdistön” haastatteluja etukäteen markkinoineet olivat varmasti esittäneet hienoja ohjelmajulistuksiaan. Ajattelin kuitenkin, etteiköhän väki tiedä, mitä olen peräänkuuluttanut niin täällä blogissa kuin vuosien ajan puheenjohtajan palstoillanikin: avointa ja ammattimaisesti hoidettu ja johdettua Kennelliittoa, jossa ilman liiallista määräilyä ja byrokratiaa taataan harrastuksen mahdollisuudet kaikille pääkaupungin puudelirouvista pystykorvansa tai ajokoiransa kanssa metsällä liikkuviin ”mettämiehiin”.

***
Englannin kennelklubin Kennel Gazette –lehden marraskuun numerossa on rotuesittelyssä suomenlapinkoira. Tavan mukaan lehti on pyytänyt ulkomuototuomareita nimeämään kaikkien aikojen kolme parasta koiraa.
Mukana on myös suomalainen kasvattajatuomari, ”Toiskan muori” eli Marja Talvitie. Hän nimeää neljä koiraa, jotka ovat POHJ MVA Peski Jiellak, Dagolass Naavanuttu, Lumiturpa Api ja FI MVA Chelville Tapio.