sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Luontoa kaupungissa

Harvemmin kotikaupungissaan käppäilee kamera kainalossa kuin turisti ikään, mutta nyt olisi pitänyt.
Nimittäin Helsingin keskustassa Ylioppilastalon edessä oli äsken joukko ihmisiä, paikallisia ja turisteja, tuijottelemassa yläilmoihin Mannerheimintien toiselle puolelle Forumin kortteliin. Minäkin pysähdyin ihmettelemään, ja kukas muu siellä istui Hufvudstadsbladetin talon yläkerrosten tasanteella kuin paikallinen kuuluisuus.
Sieltä tämä nähtävyys, huuhkaja, tarkkaili pääkadun liikennettä upeita sulkiaan pöyhistellen ja välillä siipiään levitellen. Ja mikäs oli istuskellessa, kun sää oli keväisen lämmin ja aurinko oli vasta laskemassa länteen.
Tämä huuhkaja on saanut viime viikkoina lehdissä paljon palstatilaa, sillä sillä on ollut pesä Forumin korttelissa ja pesässä kolme poikasta. Nyt nämä poikaset ovat tehneet ensimmäisiä lentoharjoituksiaan, jotka eivät ole aina päättyneet onnellisesti. Toinen poikanen putosi kadulle raitiovaunukiskoille, josta Pelastuslaitoksen pojat kävivät poimimassa sen ja nostivat pesään. Toinen taas putosi neonkyltin päälle, noukittiin jälleen talteen ja vietiin pesään turvaan.
(Meillähän on Pelastuslaitoksella aivan oma eläinpelastusyksikkö, Pulu-1, joka hoitelee kaupungin eläinpelastustehtävät asiantuntemuksella. Kaivopuiston näyttelyssäkin Pulun pojat ovat olleet esittelemässä toimintaansa ja hoitelemassa ensiapua.)
Ei tuo huuhkaja aivan vaaraton ole kaupungin nelijalkaisille. Muutama päivä sitten kerrottiin, miten se syöksyi läheisellä Narikkatorilla omistajansa kanssa liikkuneen mittelspitzin kimppuun hakien ilmeisesti saalista poikastensa ruokkimiseksi. Koiralle ei onneksi käynyt kuinkaan.
Kaivarin näyttelytiimin Puppu Schauman on hänkin kertonut, miten perheen chihuahuat ovat olleet tarkassa vartioinnissa kotipihalla Helsingin Jollaksessa ulkoillessaan, etteivät lähiseudun huuhkajat käy kimppuun…
Tuota Forumin huuhkajaa ei kuitenkaan pidä sekoittaa vielä kuuluisampaan lajitoveriinsa eli Töölössä Olympiastadionin tienoilla asustavaan Bubiin, josta on tullut jalkapallojoukkueen maskotti, onhan se pelotellut vierailevia jalkapallojoukkueita.
Töölön puistoissa ja muualla kaupungin alueella asustelee myös kiusaksi asti kaneja. Meidän kulmilla taas on nähty rusakoita, ja niitä on iltahämärissä myös Kaivarissa ja Merisataman rannassa, joten ei meiltä luontoa puutu.
Ja tuolla Merisataman rannassa oli tänäänkin hieno kävellä: aurinko paistoi ja tuntui kuin olisi lopultakin toivoa kevään tulosta, vaikka meri onkin vielä kylmä. Huomiseksi on luvattu vielä parempaa säätä, joten eivätköhän askeleet vie jälleen päiväkahville siihen suuntaan!

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Tuloskierros

Vaalit tulivat ja menivät. Kansa on puhunut ja pulinat pois, kuten Johannes Virolainen aikanaan tokaisi.
Silti monelle tulos tuli shokkina, kun oli jo ehditty tuudittautua ajatukseen, että Suomi on EU-jäsenyyden myötä avautunut ja kansainvälistynyt, ja asenteet ovat pikku hiljaa muuttuneet suvaitsevammiksi. Jo vaalikampanjan aikana ilmenneet ylilyönnit kuitenkin antoivat aiheen olettaa, että asenneilmasto ja otteet sen mukana ovat koventuneet. Tuskin lopputulos kuitenkaan on niin hälyttävä kuin mitä monet ulkomaiset tiedotusvälineet ovat ehtineet ounastella.
Joku ehti jo kommentoida, että muu Suomi muistutti vaaleilla, että Kehä III:n ulkopuolellakin on elämää.
Siksi kävinkin katsomassa tarkemmin, miten omalla äänestysalueellani oli äänestetty, ja miten poikettiin valtakunnasta keskimäärin.
Äänestysprosentti oli 83,7, mikä on reilusti keskiarvon yläpuolella, vaikka joku alue Helsingissä pani vieläkin paremmaksi.
Suurimmat puolueet olivat kokoomus (37,3%), vihreät (21,4%) ja ruotsalaiset (15,8%).  Vasemmistoliitto kiri demareiden ohi 0,1 prosenttiyksiköllä kahdeksaan prosenttiin, persut saivat 4,7% ja keskusta 3,0%.
Kymmenen kärkikin oli hieman erilainen kuin joillakin toisilla äänestysalueilla, eli: Ben Zyskowics ja Jan Vapaavuori (kok), Pekka Haavisto (vihr), Jörn Donner (rkp), Paavo Arhinmäki (vas), Osmo Soininvaara (vihr), Astrid Thors ja Marcus Rantala (rkp), Lasse Männistö ja Jaana Pelkonen (kok). Istuva pääministeri Mari Kiviniemi löytyi sijalta 19, eli ainakaan näillä kulmilla HIFK:n paidan pukeminen ylle ei auttanut.

***
Maanantai-iltana voitiin sitten jännittää jääkiekon SM-finaaleja, kun mestaruus oli katkolla HIFK:lle Espoossa pelatussa neljännessä pelissä. Tulihan se mestaruus, nyt ensimmäistä kertaa 13 vuoteen, ja tunnelma Espoon jäähallissa oli niin punainen, että olisi luullut kotihallissa pelattavan! Havis Amandakin sai Hifkin paidan päälleen, ja tiistaina on kuulemma ne oikeat mestaruusjuhlat. Mahtaa olla menoa kaupungilla.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Vaaliuurnille

Tänään on sitten se päivä, jolloin jokaisen kunnon kansalaisen on suunnistettava vaaliuurnille.
Itse ajattelin käydä äänestämässä iltapäiväkävelyllä samalla reissulla, kun piipahdan tekemässä ruokaostoksia Stokkalla. Meillähän Ullanlinnan äänestyspaikka muuttui tänä vuonna tuosta kulman takaa Tehtaankadun koululta vähän pitemmän kävelymatkan päähän Norssiin.
Ennakkoon olen äänestänyt muistaakseni vain kerran - silloinkin vain, kun satuin olemaan äänestyspäivänä Ranskassa. Ne oli ne vaalit, joista tuli Ranskaan asti kesken päivällisen tekstiviestiä Tony Halmeen äänivyörystä.
En ole jättänyt äänestämistä vaalipäivään siksi, etten tietäisi, ketä äänestää, vaan siksi, että haluan haistella tunnelmia ja katsoa, miten vilkasta on.  (Unettavinta taisi olla joku kesä sitten Euroopan Parlamentin vaaleissa, jolloin vaaliuurnilla kävi väkeä todella verkkaan.)
Huvikseni kokeilin kuitenkin Hesarin vaalikoneesta, kuka ehdokas minulle sopisi.  Neljänä ensimmäisenä tarjottiin Ruotsalaisen kansanpuolueen ehdokkaita, joista nuorin oli 18-vuotias, ja viidentenä henkilöä, jota aion todellisuudessa äänestää.
Kun en ole koskaan halunnut kuulua nukkuvien puolueeseen, marssin kerran hamassa muinaisuudessa kahden bassettini kanssa vaaliuurnille ja piirsin äänestyslippuun Aku Ankan nimen. Kysymyksessä olivat presidentinvaalit, joissa ei ollut valinnanvaraa, joten ajattelin protestoida.
En tiedä, miten ympäri maata suhtaudutaan koirien tuomiseen äänestyspaikoille. Monet vaalit kävin äänestämässä ulkoiluttaessani sunnuntaiaamuna koiriani, kunnes sitten pari vaalia sitten minulta yritettiin estää sisäänpääsy – äänestyspaikka kun oli voimistelusali ja joku innokas vaalivirkailija oli keksinyt, että koululaiset voivat saada allergiaoireita. Sitä ei ollut miettinyt, miten paljon eläinten karvoja, hilsettä ja muita allergian aiheuttajia äänestäjät vaatteissaan tuovat. Tästä on tehty oikein tutkimus, ja siksi Helsingin kaupunki kelpuuttaa koirat kaupungin busseihin ja ratikoihin, ja vielä ilmaiseksi.
Protestoinnin jälkeen sain täyttää kansalaisvelvollisuuteni, koirat mukanani.
Nyt sunnuntai-iltana sitten seurataan vaalitulosta. Luojan kiitos lätkäfinaali on katkolla HIFK:lle vasta maanantai-iltana eikä sunnuntaina, koska silloin olisi ollut sukkuloimista televisiokanavien välillä. Eikä koskaan tiedä, vaikka innostuisin lähtemään vaalivalvojaisiin Pankkisalille tuohon vähän matkan päähän Unioninkadulle.
Päivän aikana ajattelin vielä osallistua Hesarin Unto Hämäläisen Perässähiihtäjän blogin vaaliveikkaukseen.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Ulkopolitiikkaa viikonloppuna

Viime viikonloppu Kaivarin kulmilla oli hyvin hiljainen – kuka oli vaalikentillä, kuka koiranäyttelyssä ja kuka ulkomaanmatkoilla.
Yritin tavoitella sunnuntaina Kennelliiton johtoa, mutta yllättäen kävikin ilmi, että heitä oli Brysselissä ”keskustelemassa eurooppalaisista koira-asioista". Toivottavasti aurinko paistoi Grand Placen terasseilla ja simpukat maistuivat Chez Vincent’issa.
Omalta osaltani viikonloppu kului seuraten aina niin upeaa golfin Masters-turnausta Augustasta Georgiasta. Azaleat kukkivat ja väriloisto oli muutenkin huikaiseva, puhumattakaan jännittävästä viimeisestä kierroksesta sunnuntai-iltana. Sekaan mahtui myös NHL:n viimeisiä runkosarjan pelejä, ja ilokseni sain huomata, että New York Rangers eteni kuin etenekin pudotuspeleihin.

***
Edellisenä sunnuntaina sen sijaan järjestyi vakiosunnuntailounas – missäs muualla kuin kulmakunnan Sikalassa.
Keskustelu pyöri pitkälti arabimaailman myllerryksessä ja Lähi-idän ja Libyan tilanteessa. Sitä ihmeteltiin, miten Suomi oli kiireesti ehtinyt kieltäytyä osallistumasta YK:n mandaatilla toteutettuun Libya-operaation jo ennen kuin pyyntöä oli tullut.
Sen seurauksena Suomi ei saanut kutsua siihen pöytään, jossa koalitioon osallistuvien maiden ulkoministerit keskustelivat operaation toteutuksesta Lontoossa. Ruotsin Carl Bildt oli kyllä mukana, mutta ruotsalaiset ovat muutenkin aktiivisempia kansainvälisissä asioissa ja hyväksyvät myös sen vastuun, mikä yhteisistä hankkeista on kannettava. (Sivun mennen sanoen sama näyttää olevan suuntaus myös kansainvälisessä kennelpolitiikassa.)
Minusta tuntuu, että meidän korkeimman ulkopoliittisen johtomme suhtautumisessa on painolastia menneisyydestä, vaikka kaikki tietävät, että Euroopassa Libyan kaltaisen operaation sotilaallinen puoli voidaan hoitaa vain NATO:n kautta, sillä sillä on ainoana toimiva komento- ja viestintäjärjestelmä.
Tuolla lounaalla tuli mieleeni lähinnä kauhistusta lähentelevä asenne, kun olin viemässä nykyistä presidenttiä (silloista vasemmistolaista demarikansanedustajaa) ensimmäistä kertaa EU:n komission lounasvieraaksi ja – kauhistusten kauhistus – NATO:on. Toivottavasti nämä epäluulot hälvenevät ajan myötä!
Samoin lounaalla kerroin, miten tutunnäköisiä maisemia televisiouutisissa on näkynyt, kun olen käynyt useissa Italian (ja NATO:n) lentotukikohdissa, joista käsin lentokieltoalueen valvontaa hoidetaan. Tässä kuva visiitistä Avianon lentotukikohtaan Venetsian pohjoispuolella ajalta, jolloin NATO pommitti Bosniaa.


Lentotukikohdassa oli niin tutkakoneita, F-16-hävittäjiä kuin Hornetejakin, joiden hankkimista Suomen ilmavoimille Kennelliiton kunniajäsen, silloinen puolustusministeri Elisabeth Rehn oli valmistelemassa. Joku myyjäpuolen vääränleuka kyllä veisteli, että ”jos te haluatte puolustaa Suomea, ostatte Hornetit, mutta jos haluatte Karjalan takaisin, ostatte F-16-hävittäjät”. No, Hornetit hankittiin.
Vierelläni kuvassa poseeraa muuten USA:n armeijan eversti Jon Lentz, jonka perheestä tuli myöhemmin kasvattamani lhasa apson omistajia. Tuo lhasa apso, Ryder, päätyi lopulta Washingtoniin ja eli siellä pitkän ja hyvän elämän.

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Kesällä Kaivariin

Helsingin kaupungin rakennusvirastolta tuli tänään ihan virallinen päätös, jolla Helsingin sydämessä meren äärellä oleva Kaivopuisto vuokrataan Kääpiökoirayhdistyksen elokuun viimeisen sunnuntain erkkarille jo 11. kertaa.
Vuonna 2009 olimme Kaivarin remontin vuoksi evakossa Kansallisoopperan ja Finlandia-talon välimaastossa ydinkeskustassa Hesperian puistossa, mutta viime vuonna palattiin entistä ehompaan Kaivariin.
Kaupungin päätöksenteossa on oma byrokratiansa, mutta kaupungin virkamiesten suhtautuminen meidän yhdistykseemme ja koiriin yleensä on ollut upeaa. Me olemme puolestamme saaneet kiitosta, koska Kaivari on aina jätetty samanlaiseen kuntoon kuin missä sen saimme – kiitos kaikkien niiden koiranomistajien ja näyttelyvieraiden, jotka ovat huolehtineet puiston siisteydestä.
Toivottavasti tänä vuonna skarpataan entisestäänkin, sillä viime vuonna joidenkin piknikeillään olleiden telttojen jäljiltä jäi aikamoinen sotku. Jos on ”maksava asiakas”, se ei suinkaan tarkoita, että halpoihin ilmoittautumismaksuihin voidaan sisällyttää siivouskuluja, eikä rakkaudesta harrastukseen työskentelevien vapaaehtoisten voi olettaa korjaavan näiden ”asiakkaiden” jälkiä.
Nyt kun virallinen päätös on tullut ja voidaan julkistaa, näyttelyn tiedot ilmestyvät internetiin parin päivän kuluessa osoitteeseen www.toydogs.net ja netti-ilmoittautuminen voidaan avata. Tuomariluettelohan on ollut nähtävinä jo jonkin aikaa – eikä siinä pitäisi olla häpeämistä, sillä niin monelle rodulle on varattu kääpiökoiriin erikoistuneet tuomarit, joista osaa nähdään jo lauantaina Tervakosken kansainvälisessä näyttelyssä.
Joten tervetuloa Kaivariin 28.8.2011!

***
Jääkiekkorintamalta tuli tänä iltana hienoja uutisia ainakin hesalaisten kannalta, kun HIFK eteni lätkän SM-liigan finaaleihin. HIFK on aidosti cool joukkue, jonka peliä on ilo katsoa! Vauhtiakin otteluissa on ollut, ettei ole tarvinnut siunailla, miksi meillä isommissa kaukaloissa peli vaikuttaa niin paljon tahmeammalta kuin NHL-kaukaloissa (missä sikäläinen suosikkijoukkueeni, New Yorkin Madison Square Gardenissa kotipesäänsä pitävä New York Rangers näyttäisi myös etenevän playoffseihin.)
Tässä kohtaa pitää kuitenkin moittia paikallista kaapelikanavaa ja Nelosen uudelleen järjestettyjä urheilukanavia, sillä koskaan ei tiedä, lähetetäänkö NHL-ottelu Sport Pro – ykkösellä vai sillä toisella kanavalla, joka ei kaapeliverkossa näy.
Torstaina on alkamassa golfin legendaarinen Masters-turnaus Augustasta, ja nyt odottelen, näytetäänkö kunkin kierroksen loppuhuipentuma, vai katkeaako lähetys kesken – ja näytetäänkö kunkin päivän kierros niin kuin on luvattu.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Japanin hylätyt koirat

Monet ovat varmaan jo turtuneet järkyttäviin kuviin Japanin maanjäristyksestä ja tsunamista sekä tilapäismajoitukseen joutuneista, kodittomista ja Fukushiman ydinvoimalan vaaravyöhykkeeltä evakuoiduista ihmisistä. Sitä paitsi Japanin tuho on jo siirtynyt etusivujen otsikoista, kun nyt seurataan Libyan ja Syyrian tilannetta Norsunluurannikon sisällissodan ohella.
Silti Japanista on tullut hellyttäviäkin uutisia, kuten muutama päivä sitten helikopterilla pelastetusta koirasta, joka löydettiin merellä ajelehtivan tsunamin tuhoaman talon katolta kolme viikkoa tapahtuneen jälkeen.
Koira, jonka rotu ei ollut tunnistettavissa, sai ensiapua ja kiitokseksi nuoli pelastajaansa kasvoihin.
Hätämajoitukseen ilmeisesti sai tuoda myös koiria, sillä mm. BBC näytti, miten ydinvoimalan vaara-alueelta evakuoidut ihmiset ja heidän tavaransa (myös kuljetuslaatikoissa olevat pienet koirat) tarkastettiin säteilymittareilla.
Isompien koirien kanssa tilanne on lohduton. Viime viikolla ranskalaisen Agence France Press-uutistoimiston toimittaja ja kuvaaja uhmasivat vaara-aluetta ja kävivät tekemässä reportaashia vanhuksista, jotka kieltäytyivät lähtemästä kodeistaan säteilyvaarasta huolimatta.
Ensimmäisenä heitä vastaan autiolla tiellä tuli kolme isokokoista koiraa, jotka niiden omistajat olivat joutuneet hylkäämään. Varsinkin yksi näistä koirista, vanha tiibetinmastiffi, oli lohduton näky.
Useissa luonnonmullituksiin varautuneissa maissa paikalliset eläinsuojeluyhdistykset ja kennelklubit ovat varautuneet huolehtimaan myös lemmikkieläimistä katastrofin uhatessa. Näin esimerkiksi Australian tulvien aikana tai hirmumyrsky Katrinan iskiessä USA:n etelän rannikkovaltioihin.
Myös japanilaiset eläinsuojeluyhdistykset ja Japanin kennelklubi tekevät varmasti parhaansa ylitsevoimaisessa tilanteessa, joten ei ihme, että tämän viikonlopun suuri kansainvälinen koiranäyttely peruutettiin, kun isommat asiat ajavat harrastusten ohi.
Muuten, mitähän meillä tapahtuisi, jos väestöä jouduttaisiin ohjaamaan väestönsuojiin? Miten moni koiranomistaja olisi valmis jättämään lemmikkinsä oman onnensa nojaan, lemmikkieläimiä kun ei tietääkseni saa viedä väestönsuojiin? Ratkaisu olisi varmasti sydäntä särkevä.