tiistai 18. syyskuuta 2012

Polviin ammuttu

Olin jo kirjoittanut päässäni täksi päiväksi niin harmittoman blogikirjoituksen, että siitä riemastuisivat korkeintaan kiinalaiset valkosipulinviljelijät.
Se jäi nyt toiseen kertaan, kun iltapäivällä soi puhelin ja käskettiin lukemaan seuraavassa linkissä oleva Lapin Kansan juttu meidän rotukoiriemme tilasta.

Vanhat tutut, eli eläkkeellä oleva professori Marjatta Snellman ja tämä kokonaisvaltaisen koiranjalostuksen ”asiantuntija” Katariina Mäkihän ne siellä pyörittelevät mieliteemojaan.
Jutun johdannon mukaan ”poimuileva tulehtunut nahka, pullottavat silmät, jatkuva tukehtumisen tunne, liian suuri turkki, raskaan ruhon alla pettävät nivelet, luonnehäiriöt, pentuna nopeaan kuolemaan johtava pikkuaivojen ataksia, epilepsia, sokeritauti, tappava sydänvika ja paljon paljon muuta. Uljaat ja upeat rotukoirat riutuvat sairauksiensa alla.”
Pelastuskin heillä on: koiramaailma pelastuu ainoastaan sekoittamalla koirarotuja, eli tuottamalla sekarotuisia rakkikoiria. Eli jälleen ammuttiin täyslaidallinen, mutta nyt tähdättiin polviin, että tekee mahdollisimman paljon kipeää.
Molemmat leidit ovat istuneet Kennelliiton Jalostustieteellisessä toimikunnassa ja sen työryhmissä jo vuosia, joten heillä on ollut mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon ja tuoda omia viisaita ehdotuksiaan hyväksyttäviksi.
Sen sijaan molemmilla on levy juuttunut samaan uraan, ja ilosanomaansa he julistavat Kennelliiton ja noiden pahamaineisten rotukoirien kasvattajien ja –harrastajien rahoilla.
Kirjoitin viime marraskuussa ”Professori kiittää” – blogissa, miten Snellman vastaa koiraharrastajilta saamiinsa apurahoihin, matkastipendeihin, kunnianosoituksiin ja muuhun paapomiseen likaamalla omaa pesää sen kuin kerkiää.
Tämän vuoden puolella hänelle on rahoitettu matkoja Birminghamiin Englantiin ja Tukholmaan Ruotsin kennelklubin järjestämään suureen koirien terveyttä koskevaan kongressiin, ja muitakin ulkomaanmatkoja taitaa olla suunnitteilla. (Mitä lienee Tukholmassa keskusteltu, kun matkaraporttia en ole nähnyt, vaikka sen tulisi olla itsestään selvyys, kun muiden rahoilla matkustetaan.)

Mäen kohdalla tilanne on ongelmallisempi. Aiemmin hän on ollut Kennelliiton Jalostustieteellisen toimikunnan palkaton luottamusmiesjäsen ja siinä hänellä on ollut tietty vapaus omiin mielipiteisiin.
Nyt tilanne on toinen. Keskikesällä ilmoitettiin, että hänet on palkattu Kennelliiton toimistoon jalostusasiantuntijaksi syyskuun alusta lähtien. Hänen yhtenä tehtävänään oli avustaa meitä maallikoita, Kennelliiton kansainvälisissä työryhmissä toimivia edustajia. Varsinainen avustaja, jos mielipiteet ja käsitys suomalaisen koiranjalostuksen tilasta on se, mikä hänellä ja professorilla on.
Todellisuus kun on kovin toisennäköinen: muualla maailmassa arvostetaan sitä, miten paljon Suomessa ja naapurimaassa Ruotsissa on tehty terveiden rotukoirien jalostamiseksi, miten paljon tietoa meillä on kerättynä vuosikymmeniltä erilaisin terveystutkimuksin (joista osa taitaa lihottaa vain eläinlääkäreiden kukkaroita), ja miten meille ollaan kaavailemassa eräänlaisten esimerkkimaiden roolia kansainvälisessä kentässä.
Näin ainakin niiden kaavailujen mukaan, joita sekä kattojärjestömme FCI että pohjoismaisten kennelliittojen yhteistyöelin PKU pohtivat omissa (suomalaisen vetämissä) työryhmissään.
Professorin ja Mäen matkoista ja konferenssiosallistumisista olen esittänyt eriävän mielipiteeni hallituksen pöytäkirjaan. Mäen nimitykseen Kennelliiton virkaan en voinut puuttua, sillä se tuli ilmoitusluontoisena asiana, koska Kennelliiton sääntöjen mukaan hallituksen nimitysvaltaan kuuluvat vain osastopäällikkötason tai sitä ylemmät virkailijat, nekin toiminnanjohtajan esityksestä. Muut työntekijät palkkaa toiminnanjohtaja, joten meikäläisillä ei ole sanansijaa.
Kun en kuulu hallituksen sisäpiiriin, jonka kanssa asioista edes keskusteltaisiin, en tiedä, miten laajoja konsultaatioita nimityksen tiimoilta käytiin. Tuntuu kuitenkin oudolta, ellei hallituksen puheenjohtajan Helena Sunin ja Jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtajan Kirsi Sainion mielipidettä olisi kuultu ennen kuin päätettiin, kuka virkaan oli pätevin ja sopivin.

Tässä tilanteessa vähintä, mitä me voimme odottaa, ovat välittömät toimenpiteet siltä taholta, jolla muodollinen päätösvalta asiassa on.
Ei meillä voi olla julkisuudessa omia ideologiaansa levitteleviä ja omaa tiedotuspolitiikkaansa harjoittavia työntekijöitä, joiden toiminta on Kennelliiton toiminnan tarkoituksen vastaista oman pesän likaamista – etenkin, kun tuo likaaminen tapahtuu vähintäänkin kyseenalaiseen tilanteen analyysiin perustuen.
Vanhan sananlaskun mukaan sen lauluja laulat, jonka leipää syöt, ja sen tulee päteä Kennelliiton ja sen jäsenten nimissä julkisuudessa esiintyviin edusmiehiimme ja -naisiimme. Jos Kennelliiton toiminnan tarkoitus ei ole kaikille selvä, syksyn valtuusto voi marraskuun kokouksessaan selventää asiaa.

5 kommenttia:

  1. Pakko nyt antaa eriävä mielipide. Itse en ole kasvattaja, enkä kasvattajaksi aiokaan, mutta pitkäaikainen koiraharrastaja kuitenkin. Tiettyjen rotujen tilanne - EI siis suinkaan kaikkien - on niin huono globaalisti, että jotain täytyy tehdä, jottei koko rotu häviä maan päältä. Eri asia tietysti on, että halutaanko rodut välttämättä säilyttääkään, mutta yleensä rodun harrastajat haluavat, vaikkeivät muut haluaisikaan (oma havaintoni).

    Niinkuin jalostus muutoinkin, se tulee tehdä suunnitelmallisesti. Jos tavoitteena on aidosti koiran hyvä (luonne, terveys, käytettävyys, rodun ominaisuudet), ei sen kuuluisi perustua niinkään ulkonäköön, miten se nykypäivänä valitettavasti tuntuu olevan.

    Minulla ei ko. henkilöistä, mitkä tuli tässä esille, ja heidän toiminnoistaan tai käytännöistään ole mitään tietoa, mutta ehdottomasti nykyään on jonkinlaista vaihtoehtoa joillekin roduille annettava. Pidetään vaikka niin, että joku kasvattaja menee "vanhan kaavan" mukaan ja joku taas sitten muitten sääntöjen puitteissa rotuja sekoittamalla. Näin sekä kasvattajat, että pentujen ostajat saavat itse valita, kumpaa "linjaa" omilta koiriltaan haluavat. Mielestäni huomattavasti järkevämpi erotus kuin mm. sakemannien turkkien pituus...

    Tulevaisuus sitten näyttäisi, miten käy. Jalostuksellakaan kun ei aina saavuteta juuri niitä asioita, mitä toivotaan. Luonto voi yllättää kummassakin.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. "miten paljon tietoa meillä on kerättynä vuosikymmeniltä erilaisin terveystutkimuksin (joista osa taitaa lihottaa vain eläinlääkäreiden kukkaroita),"

    Irrotin tuon osan asiayhteydestä sen vuoksi että Suomessa ja todennäköisesti myös Ruotsissa ovat eläinlääkärit pääseet manipuloimaan asioita jo vuosikymmenten ajan. Tuntuu että tahti vain kiihtyy koko ajan tulevaisuuteen mennessä. Muistan joskus kuulleeni kuinka Saki Paatsama ennnen kuolemaansa sanoi tehneensä suuren virheen kehittäessään lonkka- ja kyynärniveltutkimukset.
    Tahti vaan erilaisten tutkimusten suhteen kiihtyy, ja ketkähän siinä ovat maksumiehinä tämän eläinlääkäreitä rikastuttavan toiminnan takia. Tyhmät kasvattajat ja koiranomistajat vain sallivat tällaisen törkeän manipuloinnin joka tapahtuu jo rotujärjestö lähtöisesti, ja
    Kennelliitto sitten siunaa kaiken tämän muka sen vuoski että paineet kansainvälisesti ovat kovat.
    Tietty viisaita ovat nuo eläinlääkärit edusmiehineen kun osaavat oikeista naruista vedellä, mutta mielestäni noitakin asioita voidaan ja tulisi kyseenalaistaa, varsinkin kun maksumiehiksi haetaan koiranomistajia. Tietty yksi vaihoehto on se jonka olen itse valinnut, en enää tarvitse koirilleni Kennelliittoa enkä rotujärjestöä.
    Vesa Hynninen
    ent.kasvattaja ja järjestöaktiivi

    VastaaPoista
  4. Nyt täytyy kyllä sanoa, että en usko että eläinlääkäreiltä työt loppuisivat, jos meidän ei tarvitsisi tutkia ja hoitaa koirien perinnöllisiä sairauksia. Olisi vain vähemmän sellaisia työpäiviä, jolloin ei tarvitsisi ottaa vastaan tietämättömien/välinpitämättömien ihmisten koiraparkoja, joiden kärsimykset ovat täysin meidän ihmisten aiheuttamia, mutta koira on se joka niiden kanssa joutuu elämään. Viaton eläin, ihmisen paras ystävä! Ei ole todellakaan nautinto korjailla alle vuoden ikäistä koiraa usealla leikkauksella sellaiseen kuntoon, että se pystyisi elämään elämäsä edes jotenkin normaalisti loppuun! Siinä on viimeisenä mielessä ne kaikki rahat, jotka siitä kassaan kilahtavat!!!

    VastaaPoista
  5. Täytyy todeta että rotukoirille tehtävien terveystutkimusten osuus eläinlääkärin tuloista on häviävän pieni. Iso osa palkastahan tulee viimeisen päälle jalostettujen koirien/kissojen perinnöllisten sairauksien ja luonnottoman ulkomuodon/rakenteen aiheuttamien sairauksien ja ongelmien hoidosta ja korjailusta.

    Eli jos eläinlääkärit todellisuudessa olisivat niin kettuja ja ovelia kuin eräässä kommentissa annetaan ymmärtää, niin jalostuseläinten hyvän terveyden varmistamiseksi tehtävien tutkimusten teko kannattaisi tyystin lopettaa jotta rotueläimet olisivat entistä sairaampia = enemmän tienestiä.

    VastaaPoista