torstai 10. kesäkuuta 2010

Aurinkoinen kokouspäivä

Tänään kävi taas niin kuin niin usein ennenkin: ulkona aurinko paistoi ja oli viikon lämpimin päivä, mutta se kului sisätiloissa Kennelliiton 6. kerroksen kokoushuoneessa – joskin lounas ja pari kahvitaukoa voitiin viettää ulkona viereisellä terassilla.
Kennelliiton hallituksen kokous alkoi tavalliseen tapaan klo 10, mutta tällä kertaa olin kotona jo kuuden kieppeillä, kun usein päivä on venynyt 2-3 tuntia pitempään.
Paperipino ei kuitenkaan ollut paljon tavallista pienempi. En laskenut sivumäärää, mutta koko nippu painoi yli 1,5 kiloa.
Niinpä papereiden lukemiseen kului koko edellinen ilta, kun tapanani on lukea jokainen lippu ja lappu kansainvälisten kokousten pöytäkirjoista alkaen, jotta kotiläksyt tulisi luettua ja olisi perillä käsiteltävistä asioista.
Lieneekö ollut kiittäminen aurinkoista säätä ja elokuulle saakka odotettavissa olevaa kesätaukoa (ellei mitään yllättävää tapahdu), kun tuntui siltä kuin tunnelmat olisivat olleet vähemmän sähköiset kuin jossain aikaisemmissa kokouksissa.
Myös jalostusstrategiaa koskevat jännitteet näyttivät haihtuneen ainakin jonkin verran toukokuun lopun valtuustoseminaarin jälkeen, joten luulisin, että strategian jatkovalmistelu sujuu rauhallisemmissa ja vuorovaikutteisimmissa merkeissä.
Minun asiani ei ole uutisoida päätöksistä, sillä sen tekevät muut, mutta sanoisin, että hyvin suunniteltu ja oikein kentälle markkinoitu on puoliksi tehty niin tässä kuin muissakin hankkeissa.
Olen ollut aina sitä mieltä, että erilaiset mielipiteet ovat rikkaus missä tahansa inhimillisissä hankkeissa. Samanmielisten kokoontumisista harvoin seuraa mitään edistystä; kun asioita hiotaan riittävän kauan erilaisia näkemyksiä edustavien kesken, yleensä löydetään se kompromissi, jonka kaikki hyväksyvät. Sitä kutsutaan aidoksi demokratiaksi, jossa enemmistö tai äänekkäimmät eivät jyrää vähemmistöä.
Ennen kesälomia on vielä Kääpiökoirayhdistyksen hallituksen kokous ensi viikon alussa.
Sitten ajattelin pitää muutaman viikon vapaata nauttimalla mansikoista ja Wimbledonista. Kerran tarjosin koko konttorille mansikoita, kermaa ja Veuve Cliquot’ia, mutta se oli silloin, kun Wimbledon näkyi vielä julkisilla kanavilla – nythän kaikki suuret urheilutapahtumat futiksen MM-kisoja lukuun ottamatta ovat maksukanavilla.
Koira-asioista ei pääse kuitenkaan kokonaan eroon, sillä elokuun lopun Kaivarin näyttely lähestyy ja vaatii oman aikansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti