perjantai 12. lokakuuta 2012

Kiitoksia jaossa

Joskus on paikallaan jakaa myös kiitoksia, kun on niiden aika ja paikka – vaikka silloin tällöin ollaan jostain asioista eri mieltäkin.
Nyt nimittäin Kennelliiton hallituksen puheenjohtaja Helena Suni on kirjoittanut Koiramme-lehden puheenjohtajan palstallaan aiheesta, josta oli nyt aika muistuttaa eli Kennelliiton toiminnan tarkoituksesta jo siitä hetkestä, kun Finska Kennelklubben - Suomen Kennelklubi perustettiin vuonna1889 (muuten ensimmäisenä kennelliittona Pohjoismaissa).
Tuon ensimmäisen kennelklubin sääntöihin oli kirjattu, että perustajat pyrkivät edistämään nimenomaan puhdasrotuisten koirien jalostusta ja harrastusta mm. näyttelyiden ja metsästyksen avulla.
Kuten Helena toteaa palstallaan, jo alusta lähtien kiinnitettiin huomiota myös yleisiin koiran pitoa koskeviin asioihin kuten terveyteen, mutta hän korostaa miten tänä päivänäkin Kennelliiton sääntöjen mukaan liiton tarkoituksena on valtakunnallisena järjestönä edistää puhdasrotuisten, rekisteröityjen koirien kasvattamista ja käyttöä.
Tämä oli tarpeen sanoa tänä päivänä, kun meillä lehtien otsikoissa julistetaan ”risteytysten” erinomaisuutta ja siinä sivussa runtataan puhdasrotuiset rotukoirat maan rakoon. Taisipa joku keskustelupalstoilla todeta voivansa liittyä Kennelliittoon nyt, kun liitto ei muka aja enää rotukoirien asiaa!
Toki meistä kaikista on itsestään selvää, että Kennelliitto pyrkii rotukoirien edistämisen lisäksi edesauttamaan myös muita, yleisiä koiranpidon edellytyksiä riippumatta siitä, onko koira rotukoira vai sekarotuinen sekoitus, kunhan tuo ensisijainen tarkoitus muistetaan.
Eikä sanojen viilaaminen sääntöihin ole ollut kovin yksinkertainen asia: 1990-luvun puolessa välissä ollessani hallituksen nimittämässä, vuoden 1996 säännöt laatineessa organisaatiotoimikunnassa vietimme pitkät tovit käännellessämme sanamuotoja, joilla nuo ei-rekisteröidyt koirat saatiin sääntöjen tarkoituksen piiriin.
Nyt vain täytyy pitää tuo ensisijainen toiminnan tarkoitus kirkkaana mielessä, jotta erilaiset yksityisyrittäjät eivät omista lempihankkeistaan innostuneina sekoita julkisuudessa toimintamme päämääriä, eli pidetään viesti kirkkaana mielessä.

***
Eilen julkistetusta vuoden 2014 Helsingin Maailmannäyttelyn tuomarilistasta on kuulunut pääosin myönteisiä kommentteja, ja monet ovat todenneet listan olevan todellakin erilaisen verrattuna näihin FCI:n keskivertoarvonäyttelyihin.
Monet suomalaiset tuomarit lienevät pettyneitä, kun kutsua ei käynyt, mutta suomalaiset näytteilleasettajat ovat tyytyväisiä, kun tuomareina ei ole ”aina niitä yksiä samoja”. Monet ulkomaiset ”vakiotuomarit” lienevät yhtä pettyneitä, kun nimeään ei löydykään listasta.
Iloisesti yllättynyt oli Englannissa asuva australialainen ystävä, joka ihmetteli eilen illalla listan julkaisemisen jälkeen, miten meillä oli listalla uusia nimiä ja kasvattajatuomareita ja miten näyttelyymme kelpaa tuomareita myös USA:sta, Kanadasta, Englannista ja jopa Australiasta!
Kääpiökoirayhdistyksen rotujen osalta sanoisin, että listan kanssa voi elää: joillekin roduille oli poimittu tuomari meidän ehdotuksistamme, toisille ei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti