Junior handler -tuomareita ja nuorisoa

Kennelliitosta kyseltiin viime viikolla koiranäyttelytuomareilta, haluavatko he listautua nuorten koiranesittäjien junior handler –kilpailujen tuomareiksi.
Muistutin oitis ilmoittaneeni jo kohta tuomarikortin saatuani, etten arvostele junior handleria silloin enkä tulevaisuudessakaan. Mieltäni en ole muuttanut. Miksi?
Kahdesta syystä:

Ensinnäkään en ole koskaan ollut lapsi- tai nuorisoystävällinen henkilö.
Junior handler – kilpailussa minua riepovat nämä samaan muottiin aikuismaisiin jakkupukuihin pukeutuneet esittäjät (tyttöjähän he taitavat enimmäkseen olla), jotka esittävät koiria samanlaisin elkein. Ilkeämieliset voisivat sanoa, että esittävät enemmän itseään kuin koiria, kun eivät aina ymmärrä hyvän esittäjän olevan näkymättömän koiran ollessa etualalla.
En myöskään tiedä, miten moni on treenannut oman koiransa alusta asti, kun niin usein kysellään junior handleriin valmiiksi koulutettuja näyttelykoiria.
Oman lukunsa muodostavat tietenkin kiihkomieliset vanhemmat, joille nuoren voittaminen taitaa olla tärkeämpää kuin nuorelle itselleen. Tuttu ilmiö myös muualta, kuten juniorifutisvalmentajatuttu kerran valitteli: kyllä nuoret ovat kivoja, mutta ne vanhemmat, joille saisi antaa porttikiellon.

Vielä tärkeämpi syy kieltäytymiseen junior handler –tuomarin tehtävistä on, että mielestäni kilpailu ansaitsee sympaattisen, koirien esittämistä ymmärtävän asiantuntevan tuomarin, jolla on omaa asiaosaamista ja harrastusta myös tällä saralla. On kilpailun ja nuorten väheksymistä, jos tuomariksi valitaan joku koiramaailman tunnettu nimi tai muu julkisuuden henkilö.
Junior handler –tuomareiden koulutus onkin ajankohtainen asia, kun näissä kilpailuissa voi olla panoksena vaikkapa kilpailumatka Cruftsiin Englantiin ja Euroopan- tai Maailmanvoittajanäyttelyyn.

Nuorisotoiminnasta on puhuttu Kennelliiton tärkeänä painopistealueena jo vuosia. Tarkoituksena on tietenkin turvata harrastajakunnan jatkuvuutta. Tällä hankkeella on oma projektityöryhmänsä, joka on tutkinut nuorisotoiminnan kehittämistä jo toista vuotta matkustaen tutustumassa mm. Ruotsin ja meikäläisestä järjestörakenteesta poikkeavan Englannin nuorisotoimintaan. Tuloksia ja ehdotuksia odotellaan.
Nuorisojäsenten osuus kaikista Kennelliiton jäsenistä on ollut viime vuosina hiipumassa ja taitaa olla nyt kahdeksan prosentin luokkaa. Olisi mielenkiintoista tietää, miten moni alennetusta nuorisojäsenmaksusta nauttiva nuori siirtyy ikärajan täyttyessä tavalliseksi vuosijäseneksi – vai viekö opiskelu ja aikuistuminen pois koiraharrastuksesta, kunnes sitten perustetaan perhe ja hankitaan koira ja toivon mukaan tullaan takaisin toimintaan.
Yhtä mielenkiintoista olisi tietää, miten paljon rahaa satsataan nuorisotoiminnan henkilöstö- ja toimikuntien kokous- ja matkakuluihin, kursseihin, kesäleireihin jne. eli miten paljon kustannukset nuorisojäsentä kohti ovat.
Noiden kesäleirien kerrotaan olevan suosittuja, mutta miten monen kaupunkilaisnuoren saa houkuteltua telttailemaan itikoiden keskelle? Ainakaan meidän perheessä sinne ei olisi saanut osanottajaa kirveelläkään – kun oma hevonen ja kesäloman ratsastuskurssit houkuttelivat enemmän.
Kerran pari taisin saada tyttären koiranäyttelyyn hoitamaan koiria – huomatakseni sitten Messukeskuksen jälkeen Hufvudstadsbladetissa ison kuvan, jossa bassetit rötköttävät kopissaan ja tytär oli syventyneenä kirjaan. ”Det är slö att vara på hundutställning” luki otsikossa, kun tämä oli selvitellyt toimittajalle, miten tylsää hänellä ja koirilla oli.
Hevospuolelta oli opittu myös laiskojen koirien esittämisniksit, mutta kirveelläkään ei esittäjää löytynyt – kun koiraihmiset olivat kuulemma niin höperöä porukkaa!
Kun Kennelliitossa on puhuttu nuorisotoiminnasta, olen kysellyt, kuka meitä vanhoja hoitaa. Jos liiton jäsenen keskimääräinen jäsenyysaika on noin viisi vuotta, olisiko satsattava enemmän jäsenistön vaihtuvuuden vähentämiseen?

***
Vanhemmille taitaa tulla lisää nuorison roudaamista, sillä luin äsken Kennelliiton sivuilta liiton vuokraavan tytäryhtiöltään koulutustilaa Klaukkalasta. Yritin etsiä tietoa yleisistä kulkuyhteyksistä niin että niin nuoriso kuin me keskikaupungilla asuvat autottomatkin pääsisimme paikkaan kohtuukustannuksin, mutta eipä onnistanut. Kertokaa, jos tiedätte.