Kennelliiton valtuusto kokoontui jälleen tänä viikonloppuna kevätvaltuuston kokoukseen Espoon Hanasaareen. Mukana oli paljon uusia valtuuston jäseniä, sillä valtuuston kokoonpanosta taisi kolmannes vaihtua viime syksyn yleiskokouksessa.
Lauantaina oli ns. valtuustoseminaari, jossa käsiteltiin ajankohtaisia asioita. Katsoin kuitenkin parhaimmaksi pysytellä kotona neljän seinän sisällä parantelemassa kevätflunssaa.
Sunnuntaina varsinaisessa valtuuston kokouksessa olin paikalla. Ennen kokousta yritin ehdotella valtuuston puheenjohtajalle Eeva Anttiselle, että vetäisi kokouksen ripeästi, jotta ehdittäisiin katsomaan iltapäivällä kolmelta alkavaa Monacon Grand Prix’tä.
Kokous päättyikin jo kahdelta, mutta formuloiden alku jäi näkemättä, kun tuleva ex-naapuri tarjosi vielä punaviinilasilliset kokouksen päätteeksi. Kotiin pääsin kuitenkin vauhdikkaasti, kun bullmastiffeja edustava Auri Leppä tarjosi kyydin. Säästyi samalla Kennelliiton rahoja.
Raha-asiat käsiteltiin kokouksessa, ja hyvältähän tilanne näytti, kun tilinpäätös osoitti yli 1,2 miljoonan ylijäämää. Syynä budjetoitua paljon suurempaan ylijäämään oli, että budjetti oli tehty hyvin varovaisesti, kun otaksuttiin talouden taantuman iskevän myös koiraharrastukseen.
Näin ei käynyt, eikä mainittavaa laskua näy myöskään tänä vuonna. Samaan aikaan jäsenmäärä kuitenkin jatkaa kasvuaan. Niinpä ensi vuoden jäsenmaksuja ei korotettu, vaan vuosijäsenmaksu pysyy 32 eurossa.
Nyt vuosikertomuksen nimellä kulkevan Kennelliiton toimintakertomuksen käsittelyyn kului runsaasti aikaa, kun korjattiin tekstivirheitä. Toivottavasti saamme seuraavalla kerralla huolella valmistellut ja oikoluetut tekstit valtuustolle.
Kokouksessa oli mukava nähdä pitkän linjan borderterrieri- ja dalmisharrastaja Aune Luoso, jolle Kennelliiton hallitus oli myöntänyt kultaisen ansiomerkin. Ei olisi voinut osua parempaan osoitteeseen, sillä niin pitkän päivätyön Aune on tehnyt kasvattajana ja yhdistysaktivistina.
Aunen mukana merkin luovutustilaisuudessa oli hänen jo vuosia Ruotsissa asunut tyttärensä Anja Svensson, joka on jatkanut äidin harrastusta ja kilpailee siellä menestyksekkäästi kasvattamillaan borderterriereillä.
***
Sen verran ehdin formuloita katsoa, että näin miten Monacon kaduilla rytisi. Sebastian Vettelille ojensi voittajan palkinnon tietenkin ruhtinas Albert, ja muutenkin Monacon ruhtinasperhe oli hyvin edustettuna. Perheessä on odotettavissa pikapuoliin häät, kun Albert vie heinäkuun alussa vihille entisen eteläafrikkalaisen uimarin Charlene Wittstockin. Suruakin perheessä on tänä keväänä ollut, sillä Albertin täti, prinsessa Antoinette, kuoli aiemmin keväällä. Meidän koiraharrastajien keskuudessa hänet tunnettiin Monacon kennelklubin puheenjohtajana ja Monte Carlon koiranäyttelyn sieluna.
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
torstai 26. toukokuuta 2011
Tennismuotia
Yksi varmoista kevään merkeistä ovat tenniksen Ranskan avoimet, jotka järjestetään Pariisin Roland Garros’illa toukokuun kahtena viimeisenä viikkona.
Kateeksi on käynyt, kun on nähnyt lehtereillä hellevarusteissa ja panamahatuissa auringonpaisteessa viihtyvää yleisöä, meillä kun puhaltaa kylmä merituuli.
Alkukierrosten ottelut ovat olleet kesyjä lukuun ottamatta Rafa Nadalin ja John Isnerin viisieräistä kamppailua. Siksi olen seuraillut myös turnauksen värimaailmaa ja viimeisimpiä muotivirtauksia.
Tenniksen neljällä Grand Slam-turnauksella on kullakin oma tyylinsä. Australialaiset käyttävät paljon omia värejään eli turkoosia ja keltaista, Wimbledonissa luotetaan englantilaiseen tyyliin ja perinteiseen valkoiseen ja USA:ssa pallopojat ja virkailijat on puettu Ralph Laurenin Polo-asusteisiin. Ranskalaiset luottavat tietenkin omaan krokotiiliinsa, Lacoste’en.
Joitakin Ralph Laurenin merimiestyylisiä paitoja olen joskus hankkinut, ja yhdet punaiset pitkät housutkin minulla oli, mutta niiden lahkeet ryvettyivät heti alkuun kerosiiniin ja öljyyn lentotukialuksen kannella Adrianmerellä.
Lacosten villapaitoihin ja poolopuseroihin olen luottanut. Ne osoittavat oikeaksi väitteen, ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa: säilyvät kuosissaan uuden veroisina venymättä ja vanumatta vuodesta toiseen.
Ainoa vahinko poolopaidoille on aiheutunut edesmenneestä lhasa apsostani, jolla oli tapana imeskellä vaatteista nappeja irti ja johonkin puseroon onnistui tekemään napin paikalle reiän. Muuta selitystä nappihimolle en keksinyt kuin että sillä oli varmaan ollut ankea lapsuus Amerikassa.
(Muuten, tiedättekö, mikä on poolopaidan ja golfpaidan suurin ero? Poolopaidassa on resorit hihansuissa, mutta golfpaidoissa ei ole ja hihat ovat muutenkin leveämmät, mutta golfmailan swingin kaarikin on isompi kuin hevospoolossa.)
Pelaajien muotikin muuttuu sesongista toiseen. Suosituimmat merkit näyttävät olevan Nike, Adidas , Fila ja Sergio Taccini. Miesten pelihousujen lahkeet ovat pidentyneet vuosien varrella. Tänä vuonna taivaansininen näyttää olevan muodissa oleva pelipaidan väri.
Nuoret naistähdet puolestaan näyttävät satsaavan rimpsuihin ja röyhelöihin, ja joidenkin peliasut ovat kuin alushameita. Korujakin käytetään, ja kynsilakan väri koordinoidaan peliasun mukaan. Onneksi Williamsin sisarukset ovat poissa turnauksesta, sillä heiltä näki mitä vulgaarimpia asuja ja tietenkin paljon koruja. Yhtenä vuonna Serena Williamsin helminauha katkesi pelin tiimellyksessä, ja helmien keräämisessä olikin työtä! Kovin vaatimattomilta olisivat meikäläisen aikanaan käyttämät Slazengerin ja John Newcomben tennisasut näyttäneet.
Mailoissakin on oma muotinsa. Suomalaisomistuksessa olevan Wilsonin ja Headin mailoja näkee edelleenkin, mutta ranskalainen Babolat on yhä useamman tähden suosikkimaila. Nyt vielä Roland Garros'illa käytetään uusia Babolat -palloja, joiden sanotaan olevan kevyempiä ja lentävän eri tavalla kuin entisten pallojen.
Voittajasuosikkeja minulla ei tänä vuonna ole – kunhan voittajia eivät ole tuo arrogantti serbi, Novak Djokovic, tai puolalaistanskalainen Caroline Wozniacki. Luulen lukijan länsirannikolta olevan samaa mieltä.
PS. Eurosportille olen kyllä jo ehtinyt valittaa suomenkielisestä selostajasta Henry Järvisestä, joka takeltelee kovaäänisesti, lausuu nimet päin honkia eikä osaa analysoida pelien kulkua samalla tavalla kuin englantilaiset kollegansa Eurosport-kakkosella. Joskus valittamisesta on apuakin: takavuosina Eurosportin Jari Hedman korjasi äkkiä kielenkäyttöään kuvatessaan naispelaajia. Isä Hessu kertoi panneensa poikansa järjestykseen!
Kateeksi on käynyt, kun on nähnyt lehtereillä hellevarusteissa ja panamahatuissa auringonpaisteessa viihtyvää yleisöä, meillä kun puhaltaa kylmä merituuli.
Alkukierrosten ottelut ovat olleet kesyjä lukuun ottamatta Rafa Nadalin ja John Isnerin viisieräistä kamppailua. Siksi olen seuraillut myös turnauksen värimaailmaa ja viimeisimpiä muotivirtauksia.
Tenniksen neljällä Grand Slam-turnauksella on kullakin oma tyylinsä. Australialaiset käyttävät paljon omia värejään eli turkoosia ja keltaista, Wimbledonissa luotetaan englantilaiseen tyyliin ja perinteiseen valkoiseen ja USA:ssa pallopojat ja virkailijat on puettu Ralph Laurenin Polo-asusteisiin. Ranskalaiset luottavat tietenkin omaan krokotiiliinsa, Lacoste’en.
Joitakin Ralph Laurenin merimiestyylisiä paitoja olen joskus hankkinut, ja yhdet punaiset pitkät housutkin minulla oli, mutta niiden lahkeet ryvettyivät heti alkuun kerosiiniin ja öljyyn lentotukialuksen kannella Adrianmerellä.
Lacosten villapaitoihin ja poolopuseroihin olen luottanut. Ne osoittavat oikeaksi väitteen, ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa: säilyvät kuosissaan uuden veroisina venymättä ja vanumatta vuodesta toiseen.
Ainoa vahinko poolopaidoille on aiheutunut edesmenneestä lhasa apsostani, jolla oli tapana imeskellä vaatteista nappeja irti ja johonkin puseroon onnistui tekemään napin paikalle reiän. Muuta selitystä nappihimolle en keksinyt kuin että sillä oli varmaan ollut ankea lapsuus Amerikassa.
(Muuten, tiedättekö, mikä on poolopaidan ja golfpaidan suurin ero? Poolopaidassa on resorit hihansuissa, mutta golfpaidoissa ei ole ja hihat ovat muutenkin leveämmät, mutta golfmailan swingin kaarikin on isompi kuin hevospoolossa.)
Pelaajien muotikin muuttuu sesongista toiseen. Suosituimmat merkit näyttävät olevan Nike, Adidas , Fila ja Sergio Taccini. Miesten pelihousujen lahkeet ovat pidentyneet vuosien varrella. Tänä vuonna taivaansininen näyttää olevan muodissa oleva pelipaidan väri.
Nuoret naistähdet puolestaan näyttävät satsaavan rimpsuihin ja röyhelöihin, ja joidenkin peliasut ovat kuin alushameita. Korujakin käytetään, ja kynsilakan väri koordinoidaan peliasun mukaan. Onneksi Williamsin sisarukset ovat poissa turnauksesta, sillä heiltä näki mitä vulgaarimpia asuja ja tietenkin paljon koruja. Yhtenä vuonna Serena Williamsin helminauha katkesi pelin tiimellyksessä, ja helmien keräämisessä olikin työtä! Kovin vaatimattomilta olisivat meikäläisen aikanaan käyttämät Slazengerin ja John Newcomben tennisasut näyttäneet.
Mailoissakin on oma muotinsa. Suomalaisomistuksessa olevan Wilsonin ja Headin mailoja näkee edelleenkin, mutta ranskalainen Babolat on yhä useamman tähden suosikkimaila. Nyt vielä Roland Garros'illa käytetään uusia Babolat -palloja, joiden sanotaan olevan kevyempiä ja lentävän eri tavalla kuin entisten pallojen.
Voittajasuosikkeja minulla ei tänä vuonna ole – kunhan voittajia eivät ole tuo arrogantti serbi, Novak Djokovic, tai puolalaistanskalainen Caroline Wozniacki. Luulen lukijan länsirannikolta olevan samaa mieltä.
PS. Eurosportille olen kyllä jo ehtinyt valittaa suomenkielisestä selostajasta Henry Järvisestä, joka takeltelee kovaäänisesti, lausuu nimet päin honkia eikä osaa analysoida pelien kulkua samalla tavalla kuin englantilaiset kollegansa Eurosport-kakkosella. Joskus valittamisesta on apuakin: takavuosina Eurosportin Jari Hedman korjasi äkkiä kielenkäyttöään kuvatessaan naispelaajia. Isä Hessu kertoi panneensa poikansa järjestykseen!
sunnuntai 22. toukokuuta 2011
Kun kokous venyy…
Viikko hujahti niin nopeasti, ettei oikein ehtinyt huomaamaankaan, tuumin eilen istuessani frisöörillä. Ohjelmaa näytti riittävän joka päivälle, eikä kaikkia töitä ehtinyt edes tekemään.
Kevään ja kesän tuloakin saa edelleen odottaa, vaikka aurinko paistoi ja ilman piti lämmetä. Ainakin Tehtaankadun ja Kapteeninkadun kulmassa puhalsi niin kylmä merituuli, että vilunväristykset tuntuivat vielä illalla.
Keskiviikkoiltana olin Kasarmitorin laidalla Kääpiökoirayhdistyksen hallituksen kokouksessa. Jokunen hallituksen jäsen valitteli, että kyllä kokoukset venyvät, kun puheenjohtaja on paikalla.
Kokous aloitettiin puoli seitsemältä ja päätettiin vähän kahdeksan jälkeen. Siinä välissä ehdittiin syödä ja puida myös valtakunnanpolitiikkaa, kun hallituksen muodostamiskuviot alkoivat olla selvillä.
Itse kokousasioista tärkein oli Kennelliiton coton de tuléar-päätös, jolla noin 700 rodun koiraa heivattiin Ei jalostukseen -rekisteriin. Rotujärjestöön on tullut paljon palautetta kasvattajilta, jotka eivät ymmärrä, mitä heidän tulisi tehdä, kun itse eivät ole tietääkseen syyllistyneet yhtään mihinkään.
Ohjeet koirien siirtämisestä takaisin jalostuskäytön piiriin ovat epäselvät, ja yllätyksiäkin on tullut, kun kasvattaja on teettänyt jo aiemmin koirilleen DNA-tunnisteet ja polveutumismääritykset, eivätkä nämä olekaan kelvanneet. Epäselvää tuntuu olevan myöskin se, mitä määrityksiä Kennelliitto maksaa, jos mitään, ja mitkä viulut jäävät kasvattajien ja pennunostajien maksettaviksi.
Kääpiökoirayhdistyksen hallitus antoi päätöksestä (jonka tarkkaa sisältöä emme vieläkään tiedä) oman lausuntonsa, joka on luettavissa rotujärjestön uutissivuilta internetistä osoitteessa www.toydogs.net.
Omalta osaltani voin vain toivoa, etteivät muiden rotujen kasvattajat joudu ilman omaa syytään samanlaiseen tilanteeseen.
***
Englannin kennelklubin vuosikokous viime viikon lopulla kuulosti ensimmäisten tietojen mukaan tavanomaista värikkäämmältä.
Kokouksessa käsiteltiin Michael Gadsbyn koiran turkkien käsittelemistä ja testaamista koskeva aloite, joka olisi sallinut talkkia, silikoonia ja hiuslakkaa sisältävien aineiden kuten shampoon ja hoitoaineen käytön koirien turkkien hoidossa ja näyttelykunnostuksessa.
Gadsby oli kerännyt Facebookissa 3500 allekirjoitusta aloitteelleen. Kokousraporttien mukaan nykyinen testausmenetelmä ei aloitteen kannattajien mielestä pitäisi oikeudessa, sillä varmuutta näytteiden koskemattomuudesta ei ole, kun esimerkiksi naapurin koiransa turkkiin suihkuttamaa hiuslakkaa voi ahtaissa tiloissa kulkeutua myös naapurin koiran turkkiin.
Kokous hyväksyi David Cavillin kompromissiehdotuksen, eli turkkien doping-testaukset keskeytetään, kunnes asiasta on tehty kunnon selvitys.
Vielä suurempia muutoksia Englantiin on tulossa, sillä yhdeksän vuotta kennelklubin puheenjohtajana toiminut Ronnie Irving ilmoitti, ettei ole enää käytettävissä, kun kennelklubin hallitus valitsee puheenjohtajan kesäkuun alkupuolella.
Keskustelu Irvingin ansioista ja puutteista on käynyt kuumana, ja yhtä kuumana tuntuvat käyvän spekulaatiot hänen seuraajastaan.
Kevään ja kesän tuloakin saa edelleen odottaa, vaikka aurinko paistoi ja ilman piti lämmetä. Ainakin Tehtaankadun ja Kapteeninkadun kulmassa puhalsi niin kylmä merituuli, että vilunväristykset tuntuivat vielä illalla.
Keskiviikkoiltana olin Kasarmitorin laidalla Kääpiökoirayhdistyksen hallituksen kokouksessa. Jokunen hallituksen jäsen valitteli, että kyllä kokoukset venyvät, kun puheenjohtaja on paikalla.
Kokous aloitettiin puoli seitsemältä ja päätettiin vähän kahdeksan jälkeen. Siinä välissä ehdittiin syödä ja puida myös valtakunnanpolitiikkaa, kun hallituksen muodostamiskuviot alkoivat olla selvillä.
Itse kokousasioista tärkein oli Kennelliiton coton de tuléar-päätös, jolla noin 700 rodun koiraa heivattiin Ei jalostukseen -rekisteriin. Rotujärjestöön on tullut paljon palautetta kasvattajilta, jotka eivät ymmärrä, mitä heidän tulisi tehdä, kun itse eivät ole tietääkseen syyllistyneet yhtään mihinkään.
Ohjeet koirien siirtämisestä takaisin jalostuskäytön piiriin ovat epäselvät, ja yllätyksiäkin on tullut, kun kasvattaja on teettänyt jo aiemmin koirilleen DNA-tunnisteet ja polveutumismääritykset, eivätkä nämä olekaan kelvanneet. Epäselvää tuntuu olevan myöskin se, mitä määrityksiä Kennelliitto maksaa, jos mitään, ja mitkä viulut jäävät kasvattajien ja pennunostajien maksettaviksi.
Kääpiökoirayhdistyksen hallitus antoi päätöksestä (jonka tarkkaa sisältöä emme vieläkään tiedä) oman lausuntonsa, joka on luettavissa rotujärjestön uutissivuilta internetistä osoitteessa www.toydogs.net.
Omalta osaltani voin vain toivoa, etteivät muiden rotujen kasvattajat joudu ilman omaa syytään samanlaiseen tilanteeseen.
***
Englannin kennelklubin vuosikokous viime viikon lopulla kuulosti ensimmäisten tietojen mukaan tavanomaista värikkäämmältä.
Kokouksessa käsiteltiin Michael Gadsbyn koiran turkkien käsittelemistä ja testaamista koskeva aloite, joka olisi sallinut talkkia, silikoonia ja hiuslakkaa sisältävien aineiden kuten shampoon ja hoitoaineen käytön koirien turkkien hoidossa ja näyttelykunnostuksessa.
Gadsby oli kerännyt Facebookissa 3500 allekirjoitusta aloitteelleen. Kokousraporttien mukaan nykyinen testausmenetelmä ei aloitteen kannattajien mielestä pitäisi oikeudessa, sillä varmuutta näytteiden koskemattomuudesta ei ole, kun esimerkiksi naapurin koiransa turkkiin suihkuttamaa hiuslakkaa voi ahtaissa tiloissa kulkeutua myös naapurin koiran turkkiin.
Kokous hyväksyi David Cavillin kompromissiehdotuksen, eli turkkien doping-testaukset keskeytetään, kunnes asiasta on tehty kunnon selvitys.
Vielä suurempia muutoksia Englantiin on tulossa, sillä yhdeksän vuotta kennelklubin puheenjohtajana toiminut Ronnie Irving ilmoitti, ettei ole enää käytettävissä, kun kennelklubin hallitus valitsee puheenjohtajan kesäkuun alkupuolella.
Keskustelu Irvingin ansioista ja puutteista on käynyt kuumana, ja yhtä kuumana tuntuvat käyvän spekulaatiot hänen seuraajastaan.
tiistai 17. toukokuuta 2011
Kultakuumetta
Liikenne Kaivarin kulmille oli sekaisin jo tiistain alkuillasta, ja ratikat ajoivat poikkeusreittejä, kun arviolta 100000 lätkäfania juhli Kauppatorilla Suomen lätkäjoukkuetta. Meteli oli sen mukainen ja kuului tänne asti.
Möykkä alkoi jo sunnuntai-iltana tuloksen selvittyä. Tällaisten kansanjuhlien aikana on parasta pysyä poissa jaloista. Nyt joku oli pudonnut Kappelin katolta. Jotkut toiset uivat Havis Amandan suihkulähteessä, vaikka ilma oli kylmä ja myöhemmin sataa tihuttelikin – mutta ilmeisesti lämmikettä oli nautittu ihan riittävästi.
Katsoin koko loppuottelun alusta loppuun (kuten katson NHL:n playoff-otteluita silloin kun Nelonen Pro 1 niitä suvaitsee näyttää), lätkäfani kun olen, mutta mietin, mennäänkö liian pitkälle.
Uutisissa lätkäkulta oli ykkösuutinen samaan aikaan, kun Brysselissä neuvoteltiin Portugalin apupaketista, New Yorkissa Kansainvälisen valuuttarahaston pääjohtaja ja Ranskan ensi vuoden presidentinvaalien ykkösehdokkaaksi mainittu Dominique Strauss-Kahn määrättiin pidettäväksi vangittuna seksuaalirikosepäilyn vuoksi ja meillä Suomessa mietitään hallituskuvioita.
Aprikoin myös mielessäni, onko presidentti Halonen pyrkimässä johonkin vaaleilla valittavaan virkaan presidenttikautensa päättyessä, kun hän ilmaantui Kauppatorille ojentamaan matkalla maistelleille leijonille avainlippua kuin vaalikampanjassa ikään.
Eipä silti, asiat olivat näin suomalaisittain oikeassa tärkeysjärjestyksessä myös toukokuussa 1995, kun Suomi voitti edellisen kultamitalin. Länsi-Euroopassa muistettiin samana päivänä toisen maailmansodan päättymistä Euroopassa ja natsi-Saksan kukistumista 50 vuotta aikaisemmin monilla juhlavilla Ranskassa ja Britanniassa pidetyillä seremonioilla.
Meillä sitä ei edes huomattu, kun kansa ajeli ympyrää torvet soiden ja Suomen lippuja heilutellen – olihan voitettu Ruotsi lätkässä!
Möykkä alkoi jo sunnuntai-iltana tuloksen selvittyä. Tällaisten kansanjuhlien aikana on parasta pysyä poissa jaloista. Nyt joku oli pudonnut Kappelin katolta. Jotkut toiset uivat Havis Amandan suihkulähteessä, vaikka ilma oli kylmä ja myöhemmin sataa tihuttelikin – mutta ilmeisesti lämmikettä oli nautittu ihan riittävästi.
Katsoin koko loppuottelun alusta loppuun (kuten katson NHL:n playoff-otteluita silloin kun Nelonen Pro 1 niitä suvaitsee näyttää), lätkäfani kun olen, mutta mietin, mennäänkö liian pitkälle.
Uutisissa lätkäkulta oli ykkösuutinen samaan aikaan, kun Brysselissä neuvoteltiin Portugalin apupaketista, New Yorkissa Kansainvälisen valuuttarahaston pääjohtaja ja Ranskan ensi vuoden presidentinvaalien ykkösehdokkaaksi mainittu Dominique Strauss-Kahn määrättiin pidettäväksi vangittuna seksuaalirikosepäilyn vuoksi ja meillä Suomessa mietitään hallituskuvioita.
Aprikoin myös mielessäni, onko presidentti Halonen pyrkimässä johonkin vaaleilla valittavaan virkaan presidenttikautensa päättyessä, kun hän ilmaantui Kauppatorille ojentamaan matkalla maistelleille leijonille avainlippua kuin vaalikampanjassa ikään.
Eipä silti, asiat olivat näin suomalaisittain oikeassa tärkeysjärjestyksessä myös toukokuussa 1995, kun Suomi voitti edellisen kultamitalin. Länsi-Euroopassa muistettiin samana päivänä toisen maailmansodan päättymistä Euroopassa ja natsi-Saksan kukistumista 50 vuotta aikaisemmin monilla juhlavilla Ranskassa ja Britanniassa pidetyillä seremonioilla.
Meillä sitä ei edes huomattu, kun kansa ajeli ympyrää torvet soiden ja Suomen lippuja heilutellen – olihan voitettu Ruotsi lätkässä!
lauantai 14. toukokuuta 2011
Syntymäpäiviä ja jääkiekkoa
Olipa mukava ilta, tuumin perjantaina kotiuduttuani Helsingin Vinttikoirakeskuksesta, missä Henrik Hannelius vietti 70-vuotissyntymäpäiviään ystävien ja musiikin parissa.
Paikalla oli paljon villakoiraväkeä (tietenkin), Henrikin ystäviä ja porvoolaisia naapureita.
Oli mukava nähdä monia sellaisia koiratuttavia, joita ei ole nähnyt vähään aikaan, kuten Aarno Martens ja Saimi ja Ahti Nieminen, jotka viimemainitut ovat edelleenkin aktiivisia snautsereiden parissa, vaikka Mihan –kennel on juhlinut jo jokin aika sitten 40-vuotispäiviään. Naapuri Kari Järvinen oli myös paikalla, ja niin oli Kennelliiton hallituksen jäsen Risto Ojanperä vaimonsa ja tyttärensä kanssa. Ristollahan on myös villakoira schipperkejen lisäksi.
Muutama sana Henrikistä. Hänet olen tavannut jo vuosien ajan Kennelliiton valtuustossa, jossa hän on istunut Villakoirakerhon mandaatilla, sekä Kaivopuistossa, missä hän on ollut sekä tuomarina että näytteilleasettajana.
Henrik on myös oiva esimerkki kasvattajatuomarista, joka ei ole haalinut useiden rotujen arvosteluoikeuksia vaan on keskittynyt omaan rotuunsa. Silti hänellä on ollut tuomaritehtäviä ympäri maailmaa, ja esimerkiksi viime syksynä hän arvosteli rotuaan ensin Messukeskuksen Voittaja-näyttelyissä ja viikkoa myöhemmin Tukholman näyttelyssä. Ei ihme, että monen kiireellä eteenpäin rynnivän tuomarin käy kateeksi!
***
Juhlista jouduin lähtemään ennen niiden päättymistä, koska halusin ehdottomasti nähdä Suomen ja Venäjän välisen lätkän MM-välieräottelun. Ja mikä ottelu se oli, ja mikä maali Mikael Granlundilta. Tuolla rapakon takana maalia kommentoitiin NHL:n internetsivuilla jo kaikkien aikojen komeimmaksi MM-kisojen maaliksi.
Oli hienoa, että suomalaisten itsetunto riitti ottelun voittamiseen. Ja hienoa, miten sopivasti ärsytettiin Venäjän suuria tähtiä, joilta päreet paloivat niin että sekä Aleksanteri Suuri Ovetškin että Ilja Kovaltsuk joutuivat jäähdyttelemään jäähyaitioon. Toivottavasti itsetunto kestää myös sunnuntain finaalissa.
***
Lauantai-iltana olisi ollut toiset syntymäpäiväjuhlat, kun Kaivarin näyttelyn ryhmäkilpailujen seremoniamestari Leena Sarvi täytti pyöreitä vuosia. Orastavan kevätflunssan takia päätin pysytellä kotisalla, etten levittäisi pöpöjä muihin vieraisiin, mutta Kaivarin kukat sain toimitettua perille. Onnea Leena! Hyvää vuosikertaa, kuten kerran totesit.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
