Ohi ovat…

… tämän vuoden koiraharrastusta koskevat kokoukset – luojan kiitos!
Itse olisin ollut valmis siirtymään muihin harrastuksiin jo viikonlopun Messukeskuksen näyttelyiden jälkeen, mutta torstaina oli vielä pitkä kokouspäivä Kennelliitossa, kun ”vanha” hallitus kokoontui vuoden viimeiseen kokoukseensa ja uusi, ensi vuoden alusta aloittava hallitus piti järjestäytymiskokouksensa. Ihan reilunpituinen työpäivä siitä tuli.
Vanhassa hallituksessa oli jälleen paksu nippu paperia luettavana ja paljon pelkkiä rutiiniasioita alkaen poikkeuslupa-anomuksista, kun kasvattajat eivät muista tarkistaa, että pentueen vanhempien terveystarkastukset on tehty ennen astutusta eikä sen jälkeen.
Ja jälleen oli kurinpitoasioita ja viranomaispäätöksiä eläinsuojelurikoksista ja –rikkomuksista sekä eläinten huostaanotosta. Ne eivät ole mukavaa luettavaa.
Kokouksen lomassa nyt viimeistä kertaa vuosikymmenien jälkeen hallituksen kokouksessa läsnä ollut naapuri Kari Järvinen piti puheen muistellen aloittaneensa hallituksessa kenraali Olli Korhosen aikana. Nyt viime vuosina hän on ollut läsnä Kennelliiton valtuuston puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan ominaisuudessa. Hän toki jatkaa Voittaja-näyttelyiden ja vuoden 2014 Maailmannäyttelyn toimikunnan puheenjohtajana sekä Kennelliiton museo- ja kirjastohankkeessa.
Jäähyväislahjaksi hän lahjoitti Kennelliiton tulevalle koiramuseolle aikanaan Tukholmasta Bukowskin huutokaupasta hankkimansa, Han-dynastian aikuisen noin 2300 vuotta vanhan terrakottakoiran.
Hieno lahjoitus, jollaisia ei ole joka maan Kennelliitossa. Yritin ottaa selvää, minkä verran näitä terrakottakoiria maailmalla on ja sain arvioksi viitisenkymmentä. Viime vuonna yksi koira oli huutokaupattavana Hongkongissa, mutta lopullista kauppahintaa en tiedä.
Naapurustossa olevan antiikkikaupan omistajalla sellainen on ollut jo toistakymmentä vuotta, ja silloin tällöin koira on nähtävänä liikkeen ikkunassa. Se on samankokoinen kuin nyt Kennelliiton lahjaksi saama koira, mutta sen rakenne on hieman erilainen, eli etu- ja takakulmaukset ovat niukemmat, mutta hyvin sen voi kuvitella kiinalaisten koirarotujen esi-isäksi.
Kokouksen välillä poikettiin myös katsomaan orastavaa kirjastoa, johon jo pari vuotta varastolaatikoissa olleita Kennelliiton kirjaston kirjoja on alettu purkaa varastohyllyihin ja luetteloida. Toivottavasti pian saadaan oikeat hyllyt ja vanhoille, 1800-luvun loppupuolelta olevien ensimmäisten koiranäyttelyiden luetteloille ja muille arvokirjoille vitriinit, joissa ne ovat turvassa pölyltä ja rasvaisilta sormilta.

***
Uuden hallituksen järjestäytymiskokouksessa valittiin toimikuntien ja työryhmien puheenjohtajat ja osa jäsenistä.
”Valita” on ehkä väärä sana, sillä kysymyksessä olivat pikemminkin ilmoitusasiat, jotka kirjattiin pöytäkirjaan, sillä valinnat oli ”sovittu”, kuten asia ilmaistiin.
Kennelliiton hallituksessahan on ollut tapana, että toimikuntien puheenjohtajat valitsevat toimikuntien jäsenet, ja harvemmin niihin halutaan tai voidaan hallituksessa puuttua.
Tulevaisuudessa olisi kenties paikallaan käydä ihan kokonaisvaltainen keskustelu niin toimikuntien puheenjohtajista kuin niiden jäsenistäkin, jotta työt voidaan jakaa tehokkaammin ottaen huomioon eri hallituksen jäsenten osaaminen, ja huolehtia siitä, että toimikuntien jäsenyydet jakautuvat mahdollisimman laajalle eivätkä samat henkilöt istu useassa toimikunnassa tai työryhmässä.
Toimikunnan puheenjohtajan kannalta on tietenkin helppoa, jos hän voi valita toimikuntiinsa sopivat jäsenet, mutta lopputuloksen kannalta saattaa olla parempi, jos toimikuntiin ja työryhmiin tulee myös sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole mukautuvaisia ja joilla on erilaisia mielipiteitä, sillä sitä kautta parhaat kompromissit saavutetaan.
Naapurimaassamme päätettiin joku vuosi sitten, että toimikuntien puheenjohtajuuksia kierrätetään säännöllisin väliajoin. Silloin kenellekään ei muodostu omaa puolustettavaa reviiriä, ja toimikuntien työhön saadaan myös uutta näkemystä.

***
Tämäkään hallituksen kokous ei sujunut ilman, että viestintä ja tämä blogi eivät olisi joutuneet käsittelyyn.
Joku ilmoitti, ettei hän enää edes suostu lukemaan tätä blogia, kun täällä esitetään vääristeltyä ja virheellistä tietoa. Joku toinen taas toisteli totuutena sanomisiani, joita en ole koskaan sanonut. Eli ehkä kannattaisi sittenkin lukea tekstit ihan tarkkaan ilman ennakkoasenteita – ettei tule huomaamattaan itse levitettyä virheellistä tietoa.
Kun emme elä Valkovenäjällä (Euroopan viimeisessä diktatuurissa, jossa presidentinvaalien jälkeen odotettavissa olevien mielenosoitusten vaikeuttamiseksi pääkaupungin Minskin pääaukiolle on jäädytetty luistinrata!), keskustelu yleisistä asioista on edelleenkin sallittua, ja sen pitääkin olla.

Sissi-chihuahua kylässä

Tuskin olin ehtinyt kotiin torstai-iltana, kun naapuri jo kolkutteli alaovella kainalossaan viime viikonloppuna Italiasta saamansa Empressa Elisabeth eli Sissi.
Sissi on kolme kuukautta vanha chihuahua-tyttö, nätti kuin mikä. Kun chihuahuan pitää olla luonteeltaan kuin pikku-Napoleon, tämä oli juuri sitä: tutki häntä pystyssä koko huushollin, kierteli kirjahyllyt, haisteli nurkissa olevat villakoirat ja pureskeli Messukeskuksessa tuomarilahjaksi saamani Skandinavian vinttikoiria esittelevän vuosikirjan kulmat.
Ja kun aikansa oli touhunnut, halusi syliini ja nukahti saman tien. Naapurin mielestä se oli selvä osoitus, että Sissi tiesi, kuka on Kääpiökoirayhdistyksen puheenjohtaja.
Silti en voi kuvitella itseäni ulkoiluttamassa pientä chihuahuaa, vaikka kuinka nättiä, kun olen tottunut reilumman kokoisiin, ronskimpiin koiriin. En varsinkaan, jos sillä on Kaliforniasta ostetut, jalokivin somistetut kaulapannat ja hihnat, Burberryn takki ja Louis Vuittonin töppöset… Mutta näin käy, kun aikuiset ihmiset hurahtavat pikkukoiriin.