Sieniviljelyä ja muuta

”Sometimes I feel like a mushroom; I am kept in the dark and fed shit.” (Joskus tunnen olevani kuin herkkusieni – pidetään pimennossa ja ruokitaan p****lla.)
Tällainen kyltti oli joku vuosi sitten kollegan työhuoneen seinällä Washingtonissa, missä olin tilapäiskomennuksella satelliittitelevisio-ohjelmia tuottavassa palvelussa.
Kyltti tuli elävästi mieleeni, kun luin perjantai-iltana Kennelliiton tiedotetta, jonka mukaan liiton 100% omistaman yhtiön toimitusjohtaja ja varatoimitusjohtaja olivat eronneet ja yhtiön hallitus oli nimennyt heidän tehtäviinsä Kennelliiton toiminnanjohtajan ja yhden osastopäällikön.
Nyt jouduin kertomaan kyselijöille, että ei, asiaa ei oltu käsitelty lainkaan Kennelliiton hallituksessa. Minkä tahansa osakeyhtiön hallitus voi tietenkin nimittää yhtiön sisäisiin tehtäviin ketä haluaa, mutta Kennelliiton hallitus vastaa omistajaohjauksesta liiton omistamissa yhtiöissä. Samoin se nimittää toiminnanjohtajan ja osastopäällikkötasoiset virkailijat ja luonnollisesti hyväksyy myös heidän sivutoimensa ja siirtonsa muihin tehtäviin.
Jään odottamaan, mitä seuraavaksi kuuluu…

***
Onneksi ei ole matkasuunnitelmia viikonlopuksi, sillä lentoemäntien ja stuerttien lakko näyttää sotkevan lentoliikennettä perusteellisesti.
Ilmeisesti Finnairin uusi pomo on törmännyt samaan ilmiöön kuin edeltäjänsä, joka tokaisi kiperässä tilanteessa työntekijöiden luulevan, että yhtiö on työntekijöitä varten eivätkä työntekijät asiakkaita varten. Tiistaina hän vihjailikin tulosvaroituksen antamisen yhteydessä, että kansallinen lentoyhtiömme saattaa siirtää joidenkin palveluiden tuottamisen ulkomaille halvemman kustannustason maihin.
Maanantaina brittimedia kertoi British Airways- ja Iberia- lentoyhtiöiden fuusiosta. Samassa yhteydessä muuan lentoliikenteen asiantuntija esitti, ettei fuusio jää viimeiseksi, vaan British Airways’in ostoslistalla ovat seuraavina portugalilainen TAP, suomalainen Finnair ja brittiläinen BMI. Suomessa tästä mahdollisuudesta ei ole paljon puhuttu.

***
Tiistaina oli tuuria. Satuin olemaan kotona, kun postinkantaja soitti ovikelloa ja toi kirjapaketin, joka ei ollut niin iso, että sen olisi joutunut noutamaan pakkasessa ja viimassa Kasarmitorin postista (kun Kaivarin oma posti suljettiin jo vuosia sitten).
Paketissa oli Ayaan Hirsi Alin kirja ”From Islam to America; A Personal Journey through the Clash of Civilizations”. Hän on syntyjään somali, mutta joutui maanpakoon jo lapsena Saudi-Arabiaan, Etiopiaan ja Keniaan ja päätyi sitten monien vaiheiden jälkeen Yhdysvaltoihin. Hän on julkaissut aikaisemmin kaksi bestseller-listoille yltänyttä kirjaa ja toimii tutkijana American Enterprise Institute’ssa.
Toinen kirja on Douglas Rogers’in ”The Last Resort; A Memoir of Zimbabwe”. Kirjassa Rogers kertoo vanhemmistaan, valkoihoisista maanviljelijöistä, jotka kamppailivat säilyttääkseen maatilansa Robert Mugaben hirmuhallinnon Zimbabwessa, missä lähes kaikki valkoiset maatilalliset on joko surmattu tai ajettu väkivalloin maatiloiltaan maanpakoon sillä seurauksella, että maan talous on romahtanut ja ruoasta on pulaa.
Kolmantena paketissa oli amerikkalaisen tennispelaajan James Blaken ”Breaking Back”, kertomus siitä, miten Blake palasi huipputennikseen murrettuaan niskanikamansa ja kärsittyään kuukausia zoster-viruksesta. Tämäkin kirja ylsi New York Timesin bestseller-listalle.
Nyt on sitten riittävästi lukemista viikonlopuksi - jos sään takia on parempi käpertyä sisätiloihin.