Vilu ja talkkareita ikävä

Nyt tulee mieleen Lontoon ajat, kun tuntuu, että ulkona on lämpimämpää kuin sisällä! Siellä oli huterat yksinkertaiset ikkunat ja lämpötilan laskiessa talvella ulkona nollan kieppeille kysyi todellista urheilumieltä kipaista kolmannen kerroksen makuuhuoneesta toiseen kerrokseen kylpyhuoneeseen aamusuihkulle.
Meidän kulmilla hajosi nimittäin kaukolämpöputki aamupäivällä. Sen seurauksena patterit kylmenivät ja hanoista tulee vain kylmää vettä. Iltapäivällä kerrottiin, että Helsingin Energia korjaa putkea, mutta kauan se on kestänyt…

Kun normaalisti tähän aikaan vuodesta on harmaata ja vettä sataa, nyt on Kaivarin kulmilla oikea talvi kuten yllä olevasta, takapihalta päivällä nappaamastani kuvasta näkyy. Lunta on puolisen metriä.
Tilanne Ullanlinnan kaduilla on sama kuin viime vuonna tammi-helmikuussa: kadut ovat perunapeltoa, parkkipaikat ovat peittyneet lumikasoihin, eikä aina edes tiedä, onko kasan alla autoa vai ei.
Kun ennen lumiaurat olivat liikkeellä jo aamuyöstä, nyt niitä ei ole näkynyt pienemmillä kaduilla juuri lainkaan. Ja kun taloyhtiöissä oli ennen talonmiehet, jotka puhdistivat niin jalkakäytävät kuin talon edessä olevan katuosuudenkin, nyt huoltoyhtiöt hoitavat homman, miten hoitavat.
Talkkareita on muutenkin ikävä, sillä he hoitivat monenlaiset pienet hommat, kun heihin piti yllä hyviä suhteita ja muisti jouluna konjakkipullolla tai muulla sopivalla lahjalla.
Jossain New Yorkissa tulee muutaman kerran talvessa lunta, mutta jo seuraavana aamuna lumi on kärrätty pois kaduilta. Ehkäpä meillä talvi on sittenkin niin odottamaton ilmiö, ettei siihen osata tai haluta varautua, vai onko kysymys yleisestä välinpitämättömyydestä?
Messukeskukseen viikonloppuna tulijoiden onkin parasta varautua allaolevan kaltaisiin näkymiin ja varata paljon, paljon aikaa. Ja lentämällähän tänne taitaa olla turha yrittää, kun Finnairin ammattiliitot ovat ilmeisesti päättäneet ajaa yhtiön sellaiseen tilaan, että se on piankin joko brittien tai jonkun muun ostettavissa.