Tulos tai ulos- periaate ei ole yritysmaailmassa kovinkaan vieras. Jos yrityksen tulos ei vastaa tavoitteita, yleensä toimitusjohtaja saa lähteä. Eikä tavatonta ole sekään, että yhtiön hallitus tekee tai joutuu tekemään omat johtopäätöksensä, jos toiminta ei suju niin kuin osakkeenomistajat edellyttävät.
Yleishyödyllisissä yhdistyksissä vastuukysymykset eivät ole aina yhtä selvät, vaikka yhteisten rahojen käytössä pitäisi olla vielä tarkempi kuin omiensa.
Meillä yli 140 000 jäsenen Kennelliitossa on aina mahdollisuus korottaa joko jäsen- tai rekisteröinti- ja muita maksuja, jos ei haluta säästää menoissa. Niinpä nytkin Kennelliiton valtuusto korotti ensi vuoden jäsenmaksua kahdella eurolla.
Olen suhtautunut nihkeästi tuohon jäsenmaksujen korotusautomaattiin lähtien siitä, että korotusten sijasta liitossa pitäisi harrastaa menokuria ja pyrkiä kustannustehokkaaseen toimintaan.
Myös eri toimintojen kannattavuutta ja priorisointia tulisi arvioida ja miettiä, onko meillä tarpeen lähettää puoli tusinaa edustajaa johonkin kansainväliseen kokoukseen, kun yhdellä tai kahdella selvittäisiin. Tai pitääkö jonkun matkustaa satoja kilometrejä viemään syntymäpäiväkukkia? Tai voitaisiinko erilaisten toimikuntien ja työryhmien kokouskuluja leikata käyttämällä nykyaikaisia kokoustamisvälineitä?
Kuntatasolla luottamusmiespäättäjät ovat olleet tyytymättömiä, kun kunnan toimintoja on yhtiöitetty ja päätöksenteko on siirtynyt pois luottamusmiespäättäjien ulottuvilta. Ongelma on tuttu nyt myös Kennelliiton piiristä.
Vielä marraskuun lopussa kerrottiin, että liiton omistaman Showlinkin tappion viime vuodelta odotettiin olevan noin 130000 euroa, mutta nyt tilinpäätös osoittikin yli 170000 euron tappiota. Mitä tapahtui?
Vasta kevään valtuuston jälkeen tiedotettiin, että yhtiön Lohjan toimipisteestä halleineen luovutaan ja henkilökunta siirtyy liiton toimiston yhteyteen Espooseen. Koiramme-lehdessä todettiin yhtiön ehtineen olla Lohjalla vajaat kolme vuotta ja arveltiin Lohjan ”vierailun” aiheuttaneen Kennelliittokonsernille muutaman sadan tuhannen euron tappion.
Syitä tappioihin on sälytetty yhtiön edellisen toimivan johdon harteille, eikä kukaan ole tainnut kysyä, missä yhtiön hallitus oli, kun ratkaisuja Lohjalle muuttamisesta, suuren näyttely-areenan vuokraamisesta ja tilojen remontoimisesta tehtiin - ja kun päätöksiä yhtiön toiminnan tervehdyttämisestä piti tehdä. (Yhtiön hallitukseen kuuluivat vuonna 2009 puheenjohtajana Helena Suni ja jäseninä Hannele Pörsti ja Marja Talvitie ja vuonna 2010 puheenjohtajana Helena Suni ja jäseninä Eeva Anttinen, Risto Ojanperä, Jarmo Palander ja Marja Talvitie alkuvuodesta 2010 ja Kennelliiton toiminnanjohtaja Pekka Ala-Jaakkola 9.8.2010 lähtien, kuten liiton toimintakertomuksissa todetaan.)
Muistan toki hyvin, miten jotkut meistä Kennelliiton hallituksen jäsenistä saivat lukea suurisuuntaisista Lohja-suunnitelmista ja ison lisähallin vuokraamisesta Länsi-Uusimaa- lehdestä. Ihmetys oli melkoinen, kun olisi olettanut, että näin tärkeä asia olisi käsitelty perin pohjin myös omistajaohjauksesta vastaavassa Kennelliiton hallituksessa.
Samalla tavalla ilmoitusluontoisena asiana olemme kuulleet, että yhtiö haastaa entiset johtajansa oikeuteen vaatien heiltä vahingonkorvauksia. Julkisuudessa asia on kääntynyt niin päin, että Kennelliitto menee käräjille, vaikka Kennelliiton hallitus ei ole tällaista päätöstä tehnyt.
Eli ongelma on meillä sama kuin kunnallishallinnossa: päätökset tehdään yhtiöissä ja niiden hallituksissa, eikä vastuunkantajia enää löydykään. Harvemmin yhdistystoiminnassa edes kysellään, käytetäänkö jäsenten rahoja kustannustehokkaasti tai kuka vastaa, jos tappioita on syntynyt – niin kauan kuin rahaa riittää.
tiistai 17. heinäkuuta 2012
maanantai 9. heinäkuuta 2012
Luontoa ja low-techiä
Kesämökeillään lomailevat siunailevat, miten joku voi jäädä kesällä kaupunkiin, kun oikeaan kesään kuuluu oleilu luonnon helmassa kärpäsineen kaikkineen.
Hyttysiä meillä ei ole näkynyt, mutta luonto tuntuu tunkevan vähän liiankin lähelle. Lähipuistossa iltahämärissä loikkivasta rusakosta ei ole pahemmin haittaa, mutta ne linnut!
Takapihan puuston oksia siistittäessä päästiin eroon variksen pesästä, mutta silti siellä on joka aamuyö ja aamu varsinainen konsertti, kun varikset, lokit ja pienemmät piipertäjät panevat parastaan.
Kadun puolella taas alkaa jo aamuyöstä kaikki desibelirajat rikkova konsertti, kun kimeä-ääninen lintu aloittaa musisointinsa. Puoleen päivään mennessä olen jo saanut niin tarpeekseni tipusta, että kuristaisin, jos tietäisin, missä se vaikuttaa. Linnun lajista ei ole tietoa – pitäisi kai pyytää eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan lintuasiantuntijaa Pertti Salolaista tutkimaan asiaa.
Olympiastadionin Bubi-huuhkaja sen sijaan ei ole viime aikoina antanut aihetta uutisotsikoihin, eikä suurisuuntaisia operaatioita Forumin kauppakeskuksen katolta pesästään tippuneiden huuhkajanpoikasten pelastamiseksi ole tietääkseni tarvittu.
Englannissa sen sijaan oli kriisinpoikanen, kun Wimbledonin tenniskisojen aikana puluja karkoittanut Rufus-haukka varastettiin. Onneksi se saatiin takaisin ennen finaalien käynnistymistä, joten puluista ja muista linnuista ei ollut samanlaista haittaa kuin esimerkiksi Ranskan tai Australian avoimissa.
Tuo Rufus-haukka on nimittäin ollut erinomainen low-tech-ratkaisu puluongelmaan. Se on koulutettu haukka, ja sen tehtävänä on ollut jo neljän vuoden ajan lennellä aamuisin kuuden ja kymmenen välillä Wimbledonin tenniskeskuksen yllä karkottamassa pulut alueelta.
Samanlaista ratkaisua voisi kokeilla Helsingin Kauppatorin lokkiongelmaan. Kaikkea on yritetty, jotteivat lokit kiusaisi torilla kävijöitä varastamalla turistien jäätelöt ja viinerit. Joku vuosi sitten kokeiltiin nauhoitettuja lokin hätähuutoja, mutta kokeilusta luovuttiin tehottomana jo muutaman päivän jälkeen.
***
Itse Wimbledon sujui niin kuin pitikin: britit saivat viimeinkin brittipelaajan miesten finaaliin, mutta voiton vei ajoittain todella hienosti pelannut Roger Federer, joka oli jo aiemmin lähettänyt tuon arrogantin serbin Novak Djokovic’in Pierre-villakoira kainalossaan kotimatkalle Monte Carloon. (Tuo valkoinen kääpiövillakoira on kuulemma ostettu Saksasta, mutta sielultaan serbialainen ja matkustaa aina "Nolen" mukana …) Naisten finaalia en vaivautunut katsomaan, kun en voi sietää Serena Williamsia.
Hyttysiä meillä ei ole näkynyt, mutta luonto tuntuu tunkevan vähän liiankin lähelle. Lähipuistossa iltahämärissä loikkivasta rusakosta ei ole pahemmin haittaa, mutta ne linnut!
Takapihan puuston oksia siistittäessä päästiin eroon variksen pesästä, mutta silti siellä on joka aamuyö ja aamu varsinainen konsertti, kun varikset, lokit ja pienemmät piipertäjät panevat parastaan.
Kadun puolella taas alkaa jo aamuyöstä kaikki desibelirajat rikkova konsertti, kun kimeä-ääninen lintu aloittaa musisointinsa. Puoleen päivään mennessä olen jo saanut niin tarpeekseni tipusta, että kuristaisin, jos tietäisin, missä se vaikuttaa. Linnun lajista ei ole tietoa – pitäisi kai pyytää eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan lintuasiantuntijaa Pertti Salolaista tutkimaan asiaa.
Olympiastadionin Bubi-huuhkaja sen sijaan ei ole viime aikoina antanut aihetta uutisotsikoihin, eikä suurisuuntaisia operaatioita Forumin kauppakeskuksen katolta pesästään tippuneiden huuhkajanpoikasten pelastamiseksi ole tietääkseni tarvittu.
Englannissa sen sijaan oli kriisinpoikanen, kun Wimbledonin tenniskisojen aikana puluja karkoittanut Rufus-haukka varastettiin. Onneksi se saatiin takaisin ennen finaalien käynnistymistä, joten puluista ja muista linnuista ei ollut samanlaista haittaa kuin esimerkiksi Ranskan tai Australian avoimissa.
Tuo Rufus-haukka on nimittäin ollut erinomainen low-tech-ratkaisu puluongelmaan. Se on koulutettu haukka, ja sen tehtävänä on ollut jo neljän vuoden ajan lennellä aamuisin kuuden ja kymmenen välillä Wimbledonin tenniskeskuksen yllä karkottamassa pulut alueelta.
Samanlaista ratkaisua voisi kokeilla Helsingin Kauppatorin lokkiongelmaan. Kaikkea on yritetty, jotteivat lokit kiusaisi torilla kävijöitä varastamalla turistien jäätelöt ja viinerit. Joku vuosi sitten kokeiltiin nauhoitettuja lokin hätähuutoja, mutta kokeilusta luovuttiin tehottomana jo muutaman päivän jälkeen.
***
Itse Wimbledon sujui niin kuin pitikin: britit saivat viimeinkin brittipelaajan miesten finaaliin, mutta voiton vei ajoittain todella hienosti pelannut Roger Federer, joka oli jo aiemmin lähettänyt tuon arrogantin serbin Novak Djokovic’in Pierre-villakoira kainalossaan kotimatkalle Monte Carloon. (Tuo valkoinen kääpiövillakoira on kuulemma ostettu Saksasta, mutta sielultaan serbialainen ja matkustaa aina "Nolen" mukana …) Naisten finaalia en vaivautunut katsomaan, kun en voi sietää Serena Williamsia.
sunnuntai 8. heinäkuuta 2012
Kaivari-mainosta
Kaupunkilomaa viettävä ex-naapuri soitteli joku päivä sitten Pihlajasaaren biitsiltä kehottaen ostamaan päivän Iltalehden, jossa Kääpiökoirayhdistyksen Kaivopuiston näyttely oli saanut taas mainosta.
Lehteä en lähtenyt hakemaan. Sen verran sain kuitenkin selville, että lehdessä oli laaja juttu presidenttiparin vapaa-ajan vietosta. Kuvituksena oli viime kesänä Kaivarissa otettu kuva Niinistöstä ja Lennusta ja kuvatekstissä oli mainittu, mikä tapahtuma oli kysymyksessä. Hyvä niin.
Samoin pari viikkoa sitten näyttelyä oli mainostettu Suomessa kokoontuneille pohjoismaisten kennelliittojen edustajille. Kun päivällisristeilyllä laiva ohitti Kaivopuiston, isäntä tietenkin mainitsi sen olevan SKKY:n erkkarin tapahtumapaikka, mistä paikalla ollut Ruotsin kennelliiton hallituksen jäsen ja allrounder –tuomari oli äitynyt kehumaan, miten se on maailman upeimpia näyttelyitä – vaikka ei ole itse koskaan arvostellut Kaivarissa.
Silloin tällöin minulta kysytään, miten me keksimme siirtyä pitämään näyttelyä Kaivariin ja miten me yleensä saimme kaupungilta luvan koiranäyttelyyn tuolla kaupungin paraatipaikalla.
Siitä on syyttäminen yksinomaan hovieläinlääkäriämme Kai Skutnabbia. Me olimme nimittäin pitäneet näyttelyitä 1990-luvulla Tuusulan Krapihovissa, missä näyttelyviikonloppu oli hotelli- ja ravintolayrittäjälle vuoden paras viikonloppu, olihan hotelli täynnä ja parveilihan Krapin puistossa aamusta iltaan toista tuhatta asiakasta nauttimassa ei niinkään edullisista ravintolapalveluista.
Nälkä ja ahneus kasvaa syödessä, ja niinpä hotelliyrittäjä keksi yrittää myydä tilojaan kahteen kertaan. Vain pari kuukautta ennen näyttelyä meille kerrottiin, että emme saa puutarhassa olevaa, puiden varjostamaa aluetta ryhmäkilpailuihimme, koska siellä pidetään häävastaanotto. Oli laskettu, että kun näyttelyä oli ehditty jo mainostaa, emme voisi asialle mitään.
Me tietenkin hermostuimme ja totesimme, että ei käy ja ettei ravintolasaliakaan tuplabuukata yksityistilaisuuteen kahdelle eri asiakkaalle. Niin näyttely siirrettiin kiireen vilkkaa Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskukseen ja Krapiin emme ole sen jälkeen vilkaisseetkaan.
Seuraavana vuonna olimme Otaniemen urheilukentällä. Kenttä oli hyvä ja nurmikko vihersi, mutta Skuti valitteli, että kyllä Kääpiökoirayhdistyksellä pitäisi olla paikka, jossa on jotain tyyliä.
Kun kävelin harva se aamu töihin ja töistä kotiin Kaivarin läpi, mietin usein mielessäni, miten hienosti sinne koiranäyttely sopisi ja miten olisi hienoa palata historiallisille juurille, kun edeltäjämme Suomen Kennelklubin Liitto-osasto oli pitänyt ensimmäisen näyttelynsä Kaivopuistossa olevalla Kaivohuoneella jo vuonna 1922.
Niin anomus laitettiin sisään, ja kaupunki päätti vuokrata meille puiston ensimmäisen kerran vuoden 2000 näyttelyyn.
Hulluja ne ovat, tuumivat monet ystävät ja kylänmiehet, mutta niin vain ollaan oltu Kaivarissa siitä lähtien joka vuosi lukuun ottamatta vuotta 2009, jolloin olimme puiston remontin vuoksi ”evakossa” Oopperan ja Finlandia-talon kulmilla Hesperian puistossa.
Tuon ensimmäisen Kaivarin näyttelyn pitopaikan selviäminen sai aikaan nurinaa joiltakin musiikin ystäviltä, kun uuden musiikin orkesteri UMO olisi ollut myös tulossa pitämään puistossa yleisökonserttia. Jopa radion musiikkiohjelmassa valitettiin, miten UMO:n konsertti siirtyy pois Kaivarista, kun puiston valtaavat ”puudelirouvat Fifeineen”.
Skuti ei valittanut, kun soitin hänelle ja kysyin kelpaako näyttelypaikka. Kyllä kelpasi!
PS. Tämän vuoden Kaivarin näyttely pidetään perinteisesti elokuun viimeisenä sunnuntaina 26.8. Nyt on aika laittaa jo ilmoittautumisia kuntoon, sillä viimeinen ilmoittautumispäivä on 1.8.
Lehteä en lähtenyt hakemaan. Sen verran sain kuitenkin selville, että lehdessä oli laaja juttu presidenttiparin vapaa-ajan vietosta. Kuvituksena oli viime kesänä Kaivarissa otettu kuva Niinistöstä ja Lennusta ja kuvatekstissä oli mainittu, mikä tapahtuma oli kysymyksessä. Hyvä niin.
Samoin pari viikkoa sitten näyttelyä oli mainostettu Suomessa kokoontuneille pohjoismaisten kennelliittojen edustajille. Kun päivällisristeilyllä laiva ohitti Kaivopuiston, isäntä tietenkin mainitsi sen olevan SKKY:n erkkarin tapahtumapaikka, mistä paikalla ollut Ruotsin kennelliiton hallituksen jäsen ja allrounder –tuomari oli äitynyt kehumaan, miten se on maailman upeimpia näyttelyitä – vaikka ei ole itse koskaan arvostellut Kaivarissa.
Silloin tällöin minulta kysytään, miten me keksimme siirtyä pitämään näyttelyä Kaivariin ja miten me yleensä saimme kaupungilta luvan koiranäyttelyyn tuolla kaupungin paraatipaikalla.
Siitä on syyttäminen yksinomaan hovieläinlääkäriämme Kai Skutnabbia. Me olimme nimittäin pitäneet näyttelyitä 1990-luvulla Tuusulan Krapihovissa, missä näyttelyviikonloppu oli hotelli- ja ravintolayrittäjälle vuoden paras viikonloppu, olihan hotelli täynnä ja parveilihan Krapin puistossa aamusta iltaan toista tuhatta asiakasta nauttimassa ei niinkään edullisista ravintolapalveluista.
Nälkä ja ahneus kasvaa syödessä, ja niinpä hotelliyrittäjä keksi yrittää myydä tilojaan kahteen kertaan. Vain pari kuukautta ennen näyttelyä meille kerrottiin, että emme saa puutarhassa olevaa, puiden varjostamaa aluetta ryhmäkilpailuihimme, koska siellä pidetään häävastaanotto. Oli laskettu, että kun näyttelyä oli ehditty jo mainostaa, emme voisi asialle mitään.
Me tietenkin hermostuimme ja totesimme, että ei käy ja ettei ravintolasaliakaan tuplabuukata yksityistilaisuuteen kahdelle eri asiakkaalle. Niin näyttely siirrettiin kiireen vilkkaa Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskukseen ja Krapiin emme ole sen jälkeen vilkaisseetkaan.
Seuraavana vuonna olimme Otaniemen urheilukentällä. Kenttä oli hyvä ja nurmikko vihersi, mutta Skuti valitteli, että kyllä Kääpiökoirayhdistyksellä pitäisi olla paikka, jossa on jotain tyyliä.
Kun kävelin harva se aamu töihin ja töistä kotiin Kaivarin läpi, mietin usein mielessäni, miten hienosti sinne koiranäyttely sopisi ja miten olisi hienoa palata historiallisille juurille, kun edeltäjämme Suomen Kennelklubin Liitto-osasto oli pitänyt ensimmäisen näyttelynsä Kaivopuistossa olevalla Kaivohuoneella jo vuonna 1922.
Niin anomus laitettiin sisään, ja kaupunki päätti vuokrata meille puiston ensimmäisen kerran vuoden 2000 näyttelyyn.
Hulluja ne ovat, tuumivat monet ystävät ja kylänmiehet, mutta niin vain ollaan oltu Kaivarissa siitä lähtien joka vuosi lukuun ottamatta vuotta 2009, jolloin olimme puiston remontin vuoksi ”evakossa” Oopperan ja Finlandia-talon kulmilla Hesperian puistossa.
Tuon ensimmäisen Kaivarin näyttelyn pitopaikan selviäminen sai aikaan nurinaa joiltakin musiikin ystäviltä, kun uuden musiikin orkesteri UMO olisi ollut myös tulossa pitämään puistossa yleisökonserttia. Jopa radion musiikkiohjelmassa valitettiin, miten UMO:n konsertti siirtyy pois Kaivarista, kun puiston valtaavat ”puudelirouvat Fifeineen”.
Skuti ei valittanut, kun soitin hänelle ja kysyin kelpaako näyttelypaikka. Kyllä kelpasi!
PS. Tämän vuoden Kaivarin näyttely pidetään perinteisesti elokuun viimeisenä sunnuntaina 26.8. Nyt on aika laittaa jo ilmoittautumisia kuntoon, sillä viimeinen ilmoittautumispäivä on 1.8.
tiistai 3. heinäkuuta 2012
Pappia tilaamassa
Olen pitänyt itseäni kutakuinkin rauhallisena ja
kärsivällisenä ihmisenä, mutta joskus meikäläiselläkin hihat palaa.
Kuten aamukahdeksalta, kun lankapuhelin soi ja tiedän, ettei kukaan tuttava siihen aikaan soittele. Sitten puhelinvastaajasta kaikuu koko huushollissa, miten joku tilaa virkatodistuksia, varaa seurakuntasalia kastetilaisuuteen tai kyselee pappia häihin tai hautajaisiin.
Ja jos olen ollut myöhemmin päivällä puhelimen vieressä ja vastannut, soittaja kyselee, että onko se kirkkoherranvirastossa.
Ei ole, olen sanonut.
Kun oikein on pänninyt, olen ilmoittanut, että ollaan Eroa kirkosta ry:n pääkonttorissa ja että olisi soittajankin parempi harkita, kannattaako maksaa kirkollisveroja. Joskus en ole voinut vastustaa kiusausta, vaan aloittanut esitelmän siitä, miten valtio ja kirkko pitäisi erottaa toisistaan. Viimeistään siinä vaiheessa soittajat menevät hämilleen, pyytävät anteeksi ja mutisevat, että taisi olla väärä numero.
Kun ryhdyin tutkimaan asiaa tarkemmin, sain selville, että eteläsuomalaisen seurakunnan kirkkoherran virastolla on todellakin sama puhelinnumero kuin minulla, mutta suuntanumero on eri.
Eli hyvät ihmiset, tarkistakaa numero ennen kuin alatte tilaamaan pappia!
***
Wimbledonissa sade on sotkenut peliohjelmaa, mutta on siellä ollut mielenkiintoisiakin otteluita. Skotti Andy Murray näyttää olevan hyvässä vedossa, joten katsotaan, miten pitkälle hän menee, kun hänen puoleltaan kaaviosta on jo Rafa Nadal poissa.
Naisten puolella on onneksi päästy eroon yhdestä kirkujasta, kun Maria Sharapova joutui laulukuoroon. Kun vielä sama tapahtuisi toiselle eli Valkovenäjän Azarenkalle! Andysta puheenollen: Käykää ihmeessä lukemassa Andyn borderterrierin Maggie Mayhem'in tekstejä twitterissä ja katsomassa kuvia Maggiesta ja lajitoveristaan Rustysta. Koirat eivät liene ulkomuodollisesti rotunsa huippuja, mutta hauskoja tekstejä siellä on - ja paljon kuvia, joissa borderit useimmiten näyttävät loikoilevan sohvalla.
Kuten aamukahdeksalta, kun lankapuhelin soi ja tiedän, ettei kukaan tuttava siihen aikaan soittele. Sitten puhelinvastaajasta kaikuu koko huushollissa, miten joku tilaa virkatodistuksia, varaa seurakuntasalia kastetilaisuuteen tai kyselee pappia häihin tai hautajaisiin.
Ja jos olen ollut myöhemmin päivällä puhelimen vieressä ja vastannut, soittaja kyselee, että onko se kirkkoherranvirastossa.
Ei ole, olen sanonut.
Kun oikein on pänninyt, olen ilmoittanut, että ollaan Eroa kirkosta ry:n pääkonttorissa ja että olisi soittajankin parempi harkita, kannattaako maksaa kirkollisveroja. Joskus en ole voinut vastustaa kiusausta, vaan aloittanut esitelmän siitä, miten valtio ja kirkko pitäisi erottaa toisistaan. Viimeistään siinä vaiheessa soittajat menevät hämilleen, pyytävät anteeksi ja mutisevat, että taisi olla väärä numero.
Kun ryhdyin tutkimaan asiaa tarkemmin, sain selville, että eteläsuomalaisen seurakunnan kirkkoherran virastolla on todellakin sama puhelinnumero kuin minulla, mutta suuntanumero on eri.
Eli hyvät ihmiset, tarkistakaa numero ennen kuin alatte tilaamaan pappia!
***
Wimbledonissa sade on sotkenut peliohjelmaa, mutta on siellä ollut mielenkiintoisiakin otteluita. Skotti Andy Murray näyttää olevan hyvässä vedossa, joten katsotaan, miten pitkälle hän menee, kun hänen puoleltaan kaaviosta on jo Rafa Nadal poissa.
Naisten puolella on onneksi päästy eroon yhdestä kirkujasta, kun Maria Sharapova joutui laulukuoroon. Kun vielä sama tapahtuisi toiselle eli Valkovenäjän Azarenkalle! Andysta puheenollen: Käykää ihmeessä lukemassa Andyn borderterrierin Maggie Mayhem'in tekstejä twitterissä ja katsomassa kuvia Maggiesta ja lajitoveristaan Rustysta. Koirat eivät liene ulkomuodollisesti rotunsa huippuja, mutta hauskoja tekstejä siellä on - ja paljon kuvia, joissa borderit useimmiten näyttävät loikoilevan sohvalla.
torstai 28. kesäkuuta 2012
Hajamietteitä
Kyllä kesä on tullut.Jos sitä ei usko sään perusteella (kun on viileää ja joka toinen päivä sataa), ainakin urheilutapahtumien kalenteri on kesäajassa.
Nyt on jo ehditty käydä tenniksen Ranskan avoimet ja golfin
USA:n avoimet ja Wimbledonkin on jo hyvässä vauhdissa (ja on sielläkin
satanut).
Ranskan avoimet kirvoittivat lukijan länsirannikolta tarttumaan puhelimeen. Siksi ei tarvinnut arvailla kuka soittaa, kun puhelin soi heti Jarkko Niemisen ja Andy Murrayn ottelun jälkeen. Lukija kyseli, että etkös sääkin ole sitä mieltä, että Niemisen pitäisi jättää tenniskentät, ettei meidän suomalaisten tarvitse hävetä. Samaa mieltä olin, sillä niin surkea hänen esityksensä oli, kun kipsi tuli. Eli sama ongelma kuin monilla suomalaisilla urheilijoilla isommissa koitoksissa – kun taidot eivät aivan riitä eikä henkinen kantti kestä.
Parissa myöhemmässä viestissä hän siunaili Eurosportin surkeaa selostajaa, kaveria nimeltä Arne Six, joka möläyttelee kaikenlaisia itsestäänselvyyksiä, etten sanoisi tyhmyyksiä. Samaa mieltä olen ollut ja yrittänyt siirtyä Eurosport- kakkosen puolelle, kun siellä englantilaiset selostajat tietävät sentään, mitä puhuvat.
Nyt Wimbledon on jälleen Canal+:lla ja Jari Hedmanin ääni on sentään rauhallisempi, ettei tarvitse samalla tavalla hermostua.
Ylilyönteihin hänkin syyllistyi hehkuttaessaan Niemistä, joka voitti ensimmäisen kierroksen ottelussa vaisusti pelanneen Espanjan Feliciano Lopezin. Kun kentällä koheltava Nieminen oli muka liekeissä ja liikkui kuin pantteri…
Ajattelin, että odotetaan seuraavaa ottelua, ja tänään tulikin sitten murskatappio tuntemattomalle USA-laiselle karsijalle.
Ainoa lohtu oli, että ottelua ei pelattu ns. televisiokentillä, joten koko maailman ei tarvinnut nähdä Suomen lippua heiluttelevaa punatakkista herraa eikä kuunnella suomalaisten fanien mekastusta, joka oli omiaan lätkämatsiin, mutta ei Wimbledoniin.
Tuo urheilutapahtumien televisiointi on oma lukunsa. Ennen Wimbledon ja monet muut tapahtumat lätkän MM-kisoista lähtien nähtiin julkisilla kanavilla, mutta nyt ne on järjestään siirretty maksukanaville.llmeisesti meidän julkisen palvelun televisiossa lasketaan, että suomalaisia ei kiinnosta mikään muu kuin hiihto tai ampumahiihto.
***
Unkarin kennelliiton MEOE:n sotkut ne vain jatkuvat.
Jossain vaiheessa ilmoitettiin, että MEOE ja valtiovalta olivat päässeet sopuun ja kennelklubi oli saanut armon aikaa ensi kesäkuun alkuun rekisteröidäkseen koiria ja järjestääkseen näyttelyjä.Kennelklubin puheenjohtaja ehti jo viestittää, että nyt neuvotellaan sopu kilpailevien rekistereiden kanssa.
Nyt viimeisin tieto kertoo, että tuo armonaika päättyykin vuoden vaihteessa. Joten en aio vielä tilata matkalippuja MV-näyttelyyn.
Myös Unkarin pentutuotanto jatkuu entisellään. Muutama viikko sitten tuli yhteydenotto unkarilaiselta kasvattajalta, joka valitti lähettäneensä Suomeen useita pentuja, jotka oli jätetty maksamatta, mutta joista joku oli saatu Suomen rekisteriin hänen väittämänsä mukaan virheellisesti, koska hänellä itsellään oli koiran vientisukutaulu. En voinut kuin neuvoa häntä tekemään ilmoituksen ostajan toiminnasta meidän Kennelliitollemme ja rikosilmoituksen poliisille, jos uskoo petoksen tapahtuneen. Vahingoniloisena tuumin, että antaapa kauppiaiden käräjöidä keskenään!
***
Koiraharrastajia seuratessa tulee joskus mieleen, ettei näillä kiihkomielisimmillä muuta elämää olekaan, muista harrastuksista puhumattakaan.
Siksi olin yllättynyt, kun pari viikkoa sitten olin sattumoisiin suomalaisten uutiskanavien varassa ja jopa hereillä YLE:n Aamutelevision aikaan.
Kukapa muu siellä esitteli mustia maatiaiskanojaan ja musta-brindleväristä maatiaiskukkoaan kuin Koiramme-lehden päätoimittaja Tapio Eerola. Niin kansantajuisesti ja humoristisesti hän kanojaan ja kukkoaan esitteli, että ihmettelen, miksi häntä ei käytetä useammin, kun rotukoiria pitää puolustaa julkisuudessa. Kyllä hän koiristakin puhui, mutta totesi kanojen olevan helpompia lemmikkejä – niitä kun ei tarvitse nukuttaa sängyssä eikä peitellä viltin alle!
Ranskan avoimet kirvoittivat lukijan länsirannikolta tarttumaan puhelimeen. Siksi ei tarvinnut arvailla kuka soittaa, kun puhelin soi heti Jarkko Niemisen ja Andy Murrayn ottelun jälkeen. Lukija kyseli, että etkös sääkin ole sitä mieltä, että Niemisen pitäisi jättää tenniskentät, ettei meidän suomalaisten tarvitse hävetä. Samaa mieltä olin, sillä niin surkea hänen esityksensä oli, kun kipsi tuli. Eli sama ongelma kuin monilla suomalaisilla urheilijoilla isommissa koitoksissa – kun taidot eivät aivan riitä eikä henkinen kantti kestä.
Parissa myöhemmässä viestissä hän siunaili Eurosportin surkeaa selostajaa, kaveria nimeltä Arne Six, joka möläyttelee kaikenlaisia itsestäänselvyyksiä, etten sanoisi tyhmyyksiä. Samaa mieltä olen ollut ja yrittänyt siirtyä Eurosport- kakkosen puolelle, kun siellä englantilaiset selostajat tietävät sentään, mitä puhuvat.
Nyt Wimbledon on jälleen Canal+:lla ja Jari Hedmanin ääni on sentään rauhallisempi, ettei tarvitse samalla tavalla hermostua.
Ylilyönteihin hänkin syyllistyi hehkuttaessaan Niemistä, joka voitti ensimmäisen kierroksen ottelussa vaisusti pelanneen Espanjan Feliciano Lopezin. Kun kentällä koheltava Nieminen oli muka liekeissä ja liikkui kuin pantteri…
Ajattelin, että odotetaan seuraavaa ottelua, ja tänään tulikin sitten murskatappio tuntemattomalle USA-laiselle karsijalle.
Ainoa lohtu oli, että ottelua ei pelattu ns. televisiokentillä, joten koko maailman ei tarvinnut nähdä Suomen lippua heiluttelevaa punatakkista herraa eikä kuunnella suomalaisten fanien mekastusta, joka oli omiaan lätkämatsiin, mutta ei Wimbledoniin.
Tuo urheilutapahtumien televisiointi on oma lukunsa. Ennen Wimbledon ja monet muut tapahtumat lätkän MM-kisoista lähtien nähtiin julkisilla kanavilla, mutta nyt ne on järjestään siirretty maksukanaville.llmeisesti meidän julkisen palvelun televisiossa lasketaan, että suomalaisia ei kiinnosta mikään muu kuin hiihto tai ampumahiihto.
***
Unkarin kennelliiton MEOE:n sotkut ne vain jatkuvat.
Jossain vaiheessa ilmoitettiin, että MEOE ja valtiovalta olivat päässeet sopuun ja kennelklubi oli saanut armon aikaa ensi kesäkuun alkuun rekisteröidäkseen koiria ja järjestääkseen näyttelyjä.Kennelklubin puheenjohtaja ehti jo viestittää, että nyt neuvotellaan sopu kilpailevien rekistereiden kanssa.
Nyt viimeisin tieto kertoo, että tuo armonaika päättyykin vuoden vaihteessa. Joten en aio vielä tilata matkalippuja MV-näyttelyyn.
Myös Unkarin pentutuotanto jatkuu entisellään. Muutama viikko sitten tuli yhteydenotto unkarilaiselta kasvattajalta, joka valitti lähettäneensä Suomeen useita pentuja, jotka oli jätetty maksamatta, mutta joista joku oli saatu Suomen rekisteriin hänen väittämänsä mukaan virheellisesti, koska hänellä itsellään oli koiran vientisukutaulu. En voinut kuin neuvoa häntä tekemään ilmoituksen ostajan toiminnasta meidän Kennelliitollemme ja rikosilmoituksen poliisille, jos uskoo petoksen tapahtuneen. Vahingoniloisena tuumin, että antaapa kauppiaiden käräjöidä keskenään!
***
Koiraharrastajia seuratessa tulee joskus mieleen, ettei näillä kiihkomielisimmillä muuta elämää olekaan, muista harrastuksista puhumattakaan.
Siksi olin yllättynyt, kun pari viikkoa sitten olin sattumoisiin suomalaisten uutiskanavien varassa ja jopa hereillä YLE:n Aamutelevision aikaan.
Kukapa muu siellä esitteli mustia maatiaiskanojaan ja musta-brindleväristä maatiaiskukkoaan kuin Koiramme-lehden päätoimittaja Tapio Eerola. Niin kansantajuisesti ja humoristisesti hän kanojaan ja kukkoaan esitteli, että ihmettelen, miksi häntä ei käytetä useammin, kun rotukoiria pitää puolustaa julkisuudessa. Kyllä hän koiristakin puhui, mutta totesi kanojen olevan helpompia lemmikkejä – niitä kun ei tarvitse nukuttaa sängyssä eikä peitellä viltin alle!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
