Gilbert S. Kahn 1928-2010

AKC Gazette -lehti toi ikäviä uutisia: intohimoinen amerikkalainen kääpiökoiraharrastaja ja –tuomari, taidemesenaatti ja Yhdysvaltain kennelklubin AKC:n koiramuseon hallituksen puheenjohtaja Gilbert Kahn oli kuollut äkillisesti kotonaan Floridassa helmikuun lopulla.
Gilbert harrasti elämänsä aikana mm. norwichinterriereitä, griffoneita, japanese chinejä, shih tzuja ja cavalierkingcharlesinspanieleita. Hänen chininsä ja shih tzunsa keräsivät USA:ssa lukuisia ryhmä- ja BIS-voittoja.
Tuomaritehtävissä hän oli viimeksi Suomessa Kääpiökoirayhdistyksen Kaivopuiston näyttelyssä vuonna 2001.
Gilbert oli koulutukseltaan sisustusarkkitehti. Hän oli isoisänsä perustaman mediaimperiumin perillisiä ja omisti koirien lisäksi suurimman osan elämästään hyväntekeväisyydelle. Hän ehti toimia mm. New Yorkin Metropolitan-oopperan ja Newportin taidemuseon hallituksissa. Hän oli myös Pennsylvanian yliopiston eläinlääketieteellisen korkeakoulun hallintoneuvostossa, ja hän lahjoitti yliopistolle eläinlääketieteen professuurin ja tuki sen genetiikan tutkimusta.
Valtavasta omaisuudestaan huolimatta Gilbert oli monella tapaa vaatimaton ja tuli toimeen hyvinkin erilaisista olosuhteista lähtöisin olevien ihmisten kanssa, vaikka joskus me tavalliset kuolevaiset hämmästelimme, miten erilaisia monimiljonäärien huolet olivat.
Tutustuin häneen USA:ssa joskus 1980-luvulla, ja sen jälkeen tapasimme milloin Englannissa Cruftsin näyttelyssä (kun näyttely pidettiin vielä Lontoossa ja Gilbert kutsui tuttaviaan päivälliselle Claridge’s-hotelliin), milloin Westminsterin näyttelyssä New Yorkissa tai täällä Suomessa.
Hänen ensimmäisen Suomen matkansa joskus 1980-luvun lopulla muistan kuin eilisen päivän. Hän oli pitkällä Euroopan ja Aasian matkalla, ja matkatavaramäärä oli melkoinen. Olimme menossa lentämällä koiranäyttelyyn Maarianhaminaan, jonne lennettiin pienillä potkurikoneilla. Helsingissä hotellista lähdettäessä matkatavaroille jouduttiin ottamaan ylimääräinen taksi. Lentokentällä kaikki sujui hyvin, kunnes portilla meille ilmoitettiin, että joudumme odottamaan iltapäivälentoa, koska lentokoneessa oli ylipainoa matkatavaran vuoksi. Kun pääsimme viimein perille, Maarianhaminan lentokentällä odotti juhlallinen rivi matkalaukkuja…
Viimeksi muutama vuosi sitten Westminsterin näyttelyssä Madison Square Gardenissa minulta jäi monen rodun seuraaminen väliin, kun Gilbert oli järjestänyt lounaan, kehänlaitapaikat shih tzu-kehän laidalle ja vierailun Pennsylvanian yliopiston aitioon nauttimaan virvokkeita ja tapaamaan legendaarista Josephine Deubleria, eläinlääketieteellisen tiedekunnan kunniadekaania, joka oli ensimmäinen USA:ssa valmistunut naiseläinlääkäri.
Siellä minulle esiteltiin myös tiedekunnan genetiikan tutkimuksen johtaja ja tutkijoita – ja sain kerrankin olla ylpeä, kun he tiesivät heti, että meillä Suomessa oli Leena Peltonen-Palotien kaltainen genetiikan tutkija.
Gilbert tuli myös Helsingin Maailmanvoittaja-näyttelyyn vuonna 1998 mukanaan useita koiria, esittäjiä ja avustajia. Messukeskuksen viereiseen Holiday Inniin oli varattu liuta huoneita ja autotalliin vuokrattu pari autoa. Koirat eivät voittaneet (hyvin amerikkalaistyylinen shih tzu taisi saada kakkosen). Matka oli kuitenkin onnistunut, ja Gilbert kehui ylpeänä, ettei hän edes tarvinnut vuokraamiaan autoja, kun hän matkusti liikennelaitoksen sarjalipulla raitiovaunussa. Kun vilkaisin lippua, kävi ilmi, että hän ei ollut leimannut lippua, vaan oli matkustanut pommilla koko viikon!
Gilbertillä oli tapana tulla kesäisin Eurooppaan ja viettää viikko tai pari Lontoosta käsin risteilyllä. Useat risteilyt olivat Itämeren risteilyjä Helsingin pysähdyksineen, jolloin sihteeri lähetti kutsun lounaalle ja pyysi varaamaan pöydän hyvästä ravintolasta. Yhtenä vuonna toivomuslistalla oli Palace-hotellin Gourmet-ravintola. Siellä viereisten pöytien liituraitaiset businessmiehet höristelivät korviaan, kun Gilbert selosti, kuka hänen koiristaan oli astunut kenen…
Viimeinen risteilylounas oli pari-kolme vuotta sitten Katajanokan Kasinon aurinkoisella terassilla, jossa lounas venyi tavan mukaan useaksi tunniksi, kun käytiin läpi koirien näyttelysaavutuksia ja kerrattiin kaikkien tuttujen tekemiset. Innostus ei ollut laantunut, ja yhtä innokkaasti hän oli ollut vielä helmikuun alussa Westminsterin näyttelyssä.
Suurta persoonallisuutta jää kaipaamaan.