Viikonlopun junamatkailua

Viikonlopun matkasta Vaasaan tuli lentorajoitusten vuoksi suunniteltua monimutkaisempi, kun jouduin turvautumaan junaan lentojen sijasta.
Onneksi ostin oman junalippuni kaukoviisaasti torstaina heti, kun kuulin BBC:stä Britannian lentokenttien sulkemisesta, ja ehdinkin ennen VR:n internetpalvelimen kaatumista.
Menomatkalla omassa vaunuosastossani oli vain muutama matkustaja. Lukurauhaa häiritsi vain koirat harrastuksekseen ilmoittavan peruspalveluministerin kärsimätön pikkutyttö, jolle istuminen hiljaa junassa oli liikaa.
En pyrkinyt puhuttelemaan ministeriä hänen koiristaan. Sen sijaan törmäsin ravintolavaunussa samassa osastossa matkaa tehneisiin vaasalaisiin, jotka olivat palaamassa Helsingistä kokouksesta junalla lennon peruunnuttua. Kaikki kolme olivat kissaihmisiä, mutta se ei juttua haitannut.
Toinen herroista oli hyvän ruoan ystävä ja keräsi reseptejä. Jouduin tunnustamaan, että en hallitse huushollihommia, ja jos joudun pakon edessä laittamaan kunnon ruokaa, turvaudun ensimmäiseksi Elizabeth Davidin tai Robert Carrierin kokkikirjoihin.
Ulkomuistista muistin ainoastaan klassisen Quiche lorrainen reseptin (joka ei sisällä juustoa, kuten usein virheellisesti luullaan, varsinkin Amerikoissa). Viiniksi suosittelin hyvää St. Emilionia, ja kehuin äskettäin maistamaani vuoden 1998 grand cru’ta.
Ilmeisesti tämä tepsi, koska minulle tarjottiin firmassa Goebbelsin eli propagandapäällikön virkaa, jonka virallinen titteli oli kuulemma markkinointipäällikkö. Kiitin kunniasta, mutta ilmoitin jättäväni tällä kertaa väliin.
Paluumatka Vaasasta sunnuntai-iltana oli monimutkaisempi. Ensin matkasin taajamajunaksi kutsutulla paikallisjunalla Seinäjoelle. Juna oli sen verran hidas, että ehti katsoa maisemia: luhistuneita latoja, tulvaveden huuhtelemia peltoja, ja näinpä pelloilla joutsenparven sekä kaksi kurkipariskuntaakin.
Seinäjoella puhalsi lakeuden halki purevan kylmä tuuli. Siinä ei voinut miettiä, miten lääkäri oli pari päivää aikaisemmin varoittanut kylmettymisestä, kun Oulusta Helsinkiin menevä Intercity-juna oli reilusti myöhässä – kuulemma radan routavaurioiden vuoksi, vaikka joku vääräleuka epäili asialla olleen VR:n perusteita kaivavien myyrien.
Vaunuosastossani oli nyt huomattavasti menomatkaa tiiviimpi tunnelma, sillä Lapissa hiihtämässä olleet liikemiehet olivat joutuneet turvautumaan junaan lentojen sijasta.
Juna teki ylimääräisiä pysähdyksiä, ja niin pysähdyttiin myös Dixissä eli Tikkurilassa, missä nämä lomailijat taiteilivat alakertaan suksipakettiensa kanssa päästäkseen lentokentälle, minne olivat jättäneet autonsa parkkiin lomalle lähtiessä.
Nälkä ehti matkalla tulla, mutta ravintolavaunusta löytyi vain pari reissumiestä. Meno oli sellaista, että pakenin kiireen vilkkaa humalaisten örinöistä takaisin omaan vaunuosastoon. Kotona olin hieman ennen puoltayötä, ja nyt mietin, tuliko uusi flunssa.
Viikonlopun koiranäyttely Vaasan Botnia -hallissa oli hyvin järjestetty ja kaikki pelasi siitäkin huolimatta, että ulkomaiset tuomarit virolaisia lukuun ottamatta joutuivat peruuttamaan tulonsa. Niin sitten näyttely vietiin läpi pääasiassa kotimaisin voimin.
Sunnuntaiaamuna monilla oli hankala matka Vaasaan, sillä yön ja aamun aikana satoi lunta, mutta pienet vastoinkäymisethän eivät koiraharrastajien matkaa keskeytä, mikä on tullut moneen kertaan todistettua.
Omalta osaltani totesin, että viikonlopun jälkeen on hyvä palata normaaliin päiväjärjestykseen eikä tarvitse ensi viikonloppuna miettiä, miten matkojaan järjestäisi.