Herrasmiessäännöt kunniaan

Herrasmiessäännöt tuntuvat unohtuvan alalla kuin alalla, kun tavoitteena on voitto mihin hintaan hyvänsä.
Pyöräilyssä Ranskan ympäriajon voitto ratkesi lauantain aika-ajossa päivää ennen seremoniallista viimeistä etappia Pariisin. Voittajaksi nousi espanjalainen Alberto Contador 39 sekunnin erolla ennen Luxemburgin Andy Schleckia.
Saa nähdä millaisen vastaanoton Contador saa Champs-Elyseella, sillä monet pyöräilyn herrasmiessääntöjä vaalivat eivät ole unohtaneet nuoren luxemburgilaisen menettäneen nuo 39 sekuntia pyöränsä teknisen ongelman vuoksi viime maanantaina, jolloin hän joutui luovuttamaan keltaisen johtajan paidan tilanteesta hyötyneelle espanjalaiselle.
Tourin kirjoittamattomien sääntöjen mukaan keltaista paitaa kunnioitetaan, ja sen haltijaa odotetaan herrasmiesmäisesti, mikäli tällä on teknisiä ongelmia kuten kumin puhkeaminen, pyörän rikkoutuminen, kaatuminen ruuhkassa tms.
Tässä tapauksessa Schleck oli mäkiosuudella jättänyt Contadorin hyvän matkaa taakseen, kun hänen pyöränsä ketju ponnahti pois paikoiltaan. Contador käytti tilannetta härskisti hyväkseen, kiri edelle ja otti kilpailun johdon.
Etapin maalin palkintopallilla keltaista paitaa noutanut Contador sai vastaansa aikamoisen buuausmyrskyn, sillä paikalla ollut ranskalaisyleisö halusi reilua peliä, olihan etapin tapahtumia voinut seurata maalipaikalla suorassa televisiolähetyksessä.
Asiantuntijat ja kommentaattorit taas muistelivat, miten edellisinä vuosina suuret mestarit olivat odottaneet vastaavissa tilanteissa pahimpia kanssakilpailijoitaan, ja Contadoria opetettiin, miten mestarin tulee olla mestaruuden arvoinen.

****
Koiraharrastusta ja etenkin koiranäyttelytoimintaa seuratessa tulee samalla tavalla mieleen, miten herrasmiessäännöt tuntuvat usein unohtuvan. Voittoja haalittaessa ei aina muisteta, että voiton on myös oltava (ja sen on nähtävä oltavan) voiton arvoinen, reilulla pelillä saavutettu.
Milloin on epäselvyyksiä koiran omistajasta, jos yksi omistajista sattuu olemaan tuomari, jonka koiraa ei voida esittää samassa näyttelyssä, jossa tuomari arvostelee. Tai jonkun näyttelyn silmäätekevän koira esitetään näyttelyssä, jossa tämä on järjestelyvastuussa, ja omistajatiedot muuttuvat näyttelyluetteloon painetuista siinä vaiheessa, kun tulokset julkistetaan ja koira on pärjännyt. (”Olipa hyvä, että koira tuli toiseksi ryhmässä eikä voittanut, koska silloin olisi tullut liian paljon puhetta…” ) Ei tullut mieleen, olisiko ollut fiksumpaa jättää koira kokonaan ilmoittamatta näyttelyyn.
Meillä on jo nyt melkoinen sääntöviidakko, ja mitä enemmän sääntöjä tehdään, sen enemmän nämä ”fiksut” löytävät porsaanreikiä. Ei kaikki ole sallittua, mitä säännöillä ei kielletä – ei ainakaan, jos ei mietitä vain, miten asiat ovat, vaan miltä ne ulkopuolisista näyttävät. Ja miten voitot saavutetaan.
Siksi olin hiljaisesti tyytyväinen tuosta ranskalaisyleisön buuauksesta.