Koiranelämää Provencessa

Ammattilaispyöräilyn vuoden päätapahtuma, Ranskan ympäriajo eli Le Tour de France, on nyt meneillään kolmatta ja viimeistä viikkoa.
Tämä värikäs näytelmä on houkutellut suuret ihmisjoukot reittien varteen, ja on siellä strategisissa paikoissa ollut myös suomalaisia heiluttamassa suurikokoisia Suomen lippuja.
Ne, jotka eivät ole päässeet paikan päälle, ovat voineet seurata iltapäivisin monen tunnin suoria lähetyksiä Eurosportilta.
Jos pelotonissa eli pääjoukossa ei tapahdu ihmeitä, aina voi tehdä siinä sivussa jotain muuta hyödyllistä. Silloin tällöin olen naureskellut, miten suomenkielinen selostaja Peter Selin pääsee vauhtiin ja kehittää uusia luovia ilmauksia (”Nämä kestävyysurheilun kuninkaat horjuvat ja huojuvat aivan täpöillä, ja joku kaatuu ja lentää pöpelikköön…”
Joku päivä sitten höristelin korviani, kun olin kuulevinani oman nimeni, mutta kysymyksessä olikin veli, jota Selin kehui erinomaisesta tiedottamisesta. Veli on vetänyt Suomen johtavaa pyöräilyseuraa TWD Länkeniä, jonka riveistä löytyvät myös johtavat suomalaiset ammattipyöräilijät kuten Sky Teamissa ajava Kjell Carlström ja Française des Jeux’n Jussi Veikkanen (joista kumpikaan ei valitettavasti ole mukana tämän vuoden ympäriajossa).
Matkan varrella on saanut myös rautaisannoksen ranskalaista ruokakulttuuria, kun Selin on kertonut paikallisista juustoista, viineistä ja ruokalajeista. Reseptejäkin on jaettu. Poika Christer on puolestaan antanut taustatietoa niin reitin varrella olevista historiallisista linnoista kuin laitumella olevista lehmistä ja hevosistakin.
Pyöräilijöiden siirtyessä kohti etelää maisemat ovat muuttuneet, ja hienoja ovat peltoaukeamat, joilla kasvaa sinisiä laventeleita tai keltaisia auringonkukkia.
Näiden maisemien innoittamana olen kaivanut kirjahyllystäni Peter Maylen Provence-aiheisia kirjoja, joita voi lukea toistamiseenkin.
Nyt luin uudestaan Maylen kirjan A Dog’s Life (suomeksi Piskinelämää), jossa karkeakarvainen ranskalainen metsästyskoira kertoo elämäntarinaansa epäonnistuneesta, paukkuarasta metsästyskoirasta isännän metsään hylkäämäksi kulkukoiraksi ja sitten englantilaisen pariskunnan adoptoimaksi kotikoiraksi.
Tuo kirja oli minulle lahja entiseltä USA:n suurlähettiläältä. Sain sen kiitokseksi tärkeän diplomaattisen tehtävän suorittamisesta. Olin menossa Australiaan ja sain tehtäväksi hankkia tämän kaverille presidentti Bill Clintonille Nicole Kidmanin elokuvavideoita.
Missio oli ilmeisesti sen verran tärkeä, että hädin tuskin olin päässyt perille, kun USA:n Sydneyn pääkonsuli jo soitteli ja tarjosi apuaan. Videot löytyivät, noudettiin Sydneyn Manlysta ja toimitettiin sitten Valkoiseen taloon.
Lahjakirja on viehättävä, eikä sen suomenkielinen nimi tee oikeutta koiralle, joka epämääräisestä taustastaan huolimatta näyttäisi olevan jalo ranskalainen ajokoira, mitä ilmeisimmin grand griffon vendéen.