Maaseuturetki Hämeeseen

Vaikka Kaivarin kulmilla aurinko paistaa ja merituuli vilvoittaa mukavasti, ainakin kerran kesässä on hyvä käydä haistelemassa kesätunnelmia muuallakin.
Lauantaiaamuna olin ylhäällä jo niin varhain, etteivät makuuhuoneen ikkunan ulkopuolella öisin konserttiaan pitävät lokin poikaset olleet vielä kunnolla vaienneet.
Matkan päämääränä oli Hämeenkosken Jokelan kartano, jossa SKKY:n jäsenyhdistys Suomen Griffonyhdistys juhli 40-vuotista taivaltaan. Sekä meno- että paluumatkalla tuli hieman ylimääräistä sightseeing’iä, mutta perille päästiin ihan hyvissä ajoin.
Ei käynyt niin kuin joku vuosi sitten, kun olimme naapurin kanssa matkalla Savitaipaleelle tuomareiksi dalmatiankoirien erikoisnäyttelyyn. Naapuri ajoi ja minä olin kartanlukijan paikalla. Autossa ei ollut sen enempää karttaa kuin navigaattoriakaan, mutta sen verran tiesimme, että itään on suunnattava.
Ensin koukattiin Isonroban poliisiasemalla tekemässä ilmoitus holtittomasti ajaneesta taksikuskista ja sitten suunnattiin Porvooseen ja sieltä itään. Tuumittiin, että jossain vaiheessa tulee Savitaipaleen kyltti eteen. Ei tullut, vaan edessä oli kyltti ja käsi varoittamassa, että olimme tulossa valtakunnan rajalle.
Ei auttanut kuin nolona soittaa näyttelyn järjestäjille ja tunnustaa, että Venäjän rajalla oltiin, ja kysellä ajo-ohjeita. Näyttely alkoi myöhässä, kun tuomaritkin olivat myöhässä. Kotimatkalla naapuri yritti vielä väen väkisin ajaa Mäntyharjua kohti, ja kesti aikansa ennen kuin uskoi, että Mäntyharju on Mikkelin eikä Helsingin suunnassa. No, nähtiin maisemia.
Lauantain vastaisena yönä ja lauantaiaamuna Kaivarin kulmilla satoi. Varustauduin saappailla, sadetakilla, tikkitakilla ja vielä hyttysmyrkyllä. Perillä Hämeenkoskella vallitsi sää, jollaista tavataan sanoa hyväksi sääksi koirien kannalta: ei satanut, ei ollut hyttysiä, eikä ollut paahtavan kuumaakaan, vaan tikkitakillekin oli käyttöä.
Griffoneiden juhlanäyttelyyn oli ilmoittautunut 96 koiraa. Tunnelma oli hyvä, ja sitä täydensi näyttelyn jälkeen kartanon pihalla telttakatoksessa nautittu juhlaillallinen maljoineen kaikkineen. Saipa puheenjohtaja Ari Auvinen historiakatsauksensa jälkeen vielä runsaslukuisen illallisyleisön kohottamaan lasinsa ja esittämään kolminkertaiset hurraa-huudot juhlivalle yhdistykselle.
Ari kertoi, miten takavuosina (ennen maiden välisiä karanteenirajoja ja ylimääräisiä tuontimääräyksiä) Suomen ja Ruotsin griffonväki kokoontui maaotteluun Tukholman ja Helsingin kansainvälisiin näyttelyihin. Toivottavasti tämä perinne saataisiin elvytettyä nyt, kun koirien liikkuminen maiden välillä on jälleen helpottunut.
Päivä Hämeenkoskella oli mukava ja hyvähenkinen, eikä voi kuin toivoa, että Griffonyhdistyksen viime vuosien myllerrys kerran vuodessa tapahtuvine henkilövaihdoksineen on ohitettu ja yhdistys voi viettää tasaisen rauhallista keski-ikää.