Kodittomana kaupungilla

Olo tuntuu kodittomalta, kun yrittää järjestää tapaamisia kaupungilla nyt, kun Strindbergin kahvila on suljettuna remontin vuoksi ensi kevääseen.
Väliaikainen kohtaamispaikka on vielä hakusessa. Kaikkia ei viitsi vaivata kulmakunnan Sikalaan ja Kämp Espalla on vähän liian pröystäilevä - ilmankos prinsessa Victoriakin majoittui Kämpin sijasta meidänkin käyttämäämme hotelli Haveniin.
Tiistai-iltapäivällä kohtauspaikaksi oli sovittu Espan Café Esplanad, kun minua haastateltiin tästä Kaivarin kulmilta –blogista ja yleensä koiraharrastusta koskevista blogeista näitä koskevaa artikkelia varten. Tämä oli kuulemma valittu sen takia, että tässä on asiaa laajemminkin, vaikka useimmilla merkinnöillä on kytköksiä koiraharrastukseen.
Lähes puolitoista tuntia siinä hujahti kuin huomaamatta, kun puhuttiin paitsi blogeista ja sosiaalisesta mediasta myös viestinnästä, tiedottamisesta ja markkinoinnista yleensä, sillä näiden merkitys on lisääntynyt vuosi vuodelta, kun asioiden valmistelu ja päätöksenteko on muuttunut entistä avoimemmaksi ja entisten Hyvä Veli- ja Hyvä Sisar- verkostojen merkitys on vähentynyt.
Ilokseni voin myös todeta, että toimittaja oli lukenut hyvin kotiläksynsä ja perehtynyt hyvin aiheeseensa.
Omalta osaltani jouduin kyllä tunnustamaan, että koirablogit ovat jääneet vähemmälle huomiolle, ja oikeastaan ainoa blogi, jota seuraan kuta kuinkin säännöllisesti, on ulkoministeri Alexander Stubbin blogi.

***
Viime viikolla jouduin myös yllättäen vastaaman puhelinhaastatteluun, kun Koiramme-lehden päätoimittaja Tapio Eerola soitti ja halusi vastausta kysymykseen, olenko ehdokkaana valittaessa Kennelliiton hallituksen puheenjohtajaa nyt marraskuussa. Hän kuulemma haastatteli kaikkia, joiden nimet oli mainittu kentän spekulaatioissa.
Vastasin, että en tiedä, kun Kennelliiton valtuuston jäsenet esittävät puheenjohtajaehdokkaat vasta itse valtuuston kokouksessa, enkä edes tiedä esittääkö kukaan minua.
Jatkokysymykseen, asetunko ehdolle, jos esitetään, vastasin, että tuskinpa kieltäydyn, kun demokratiassa on oltava vaihtoehtoja, mutta aktiivinen pyrkiminen luottamustehtäviin on minulle vierasta.
Jälkijunassa puhelun jälkeen tuli mieleeni, että näitä ”lehdistön” haastatteluja etukäteen markkinoineet olivat varmasti esittäneet hienoja ohjelmajulistuksiaan. Ajattelin kuitenkin, etteiköhän väki tiedä, mitä olen peräänkuuluttanut niin täällä blogissa kuin vuosien ajan puheenjohtajan palstoillanikin: avointa ja ammattimaisesti hoidettu ja johdettua Kennelliittoa, jossa ilman liiallista määräilyä ja byrokratiaa taataan harrastuksen mahdollisuudet kaikille pääkaupungin puudelirouvista pystykorvansa tai ajokoiransa kanssa metsällä liikkuviin ”mettämiehiin”.

***
Englannin kennelklubin Kennel Gazette –lehden marraskuun numerossa on rotuesittelyssä suomenlapinkoira. Tavan mukaan lehti on pyytänyt ulkomuototuomareita nimeämään kaikkien aikojen kolme parasta koiraa.
Mukana on myös suomalainen kasvattajatuomari, ”Toiskan muori” eli Marja Talvitie. Hän nimeää neljä koiraa, jotka ovat POHJ MVA Peski Jiellak, Dagolass Naavanuttu, Lumiturpa Api ja FI MVA Chelville Tapio.