Kahvilla Arkadianmäellä

Keskiviikkona illansuussa piipahdin eduskuntataloon haistellakseni valtakunnan päättäjien tunnelmia, kun monet kansanedustajat valmistautuvat jo kevättalven eduskuntavaaleja varten.
Istuntosalissa kuulin käytävän kuluvan vuoden lisätalousarvion ja vuoden 2011 talousarvioesitystä täydentävän esityksen lähetekeskustelua, joten ainakaan kaikki kansanedustajat eivät ehtineet nauttimaan uusista hienoista torkkupeitoistaan.
Lehterille keskustelua kuuntelemaan en ehtinyt, vaan kuulostelin kahvikupin ääressä tämänhetkisiä poliittisia tunnelmia ja odotettavissa olevia teemoja.
Arkadianmäellä seurataan tarkasti mielipidemittauksia ja niissä viime aikoina tapahtuneita heilahteluja. Yleinen mielipide näyttäisi kuitenkin olevan, että suuren suosioharppauksen tehneiden perussuomalaisten kannatus ei välttämättä muunnu edustajanpaikoiksi, koska puolueen kannattajat eivät kenties ole niitä kaikkein aktiivisimpia vaaliuurnille menijöitä.
Sellaiset aiheet kuin talous, työllisyys, hyvinvointiyhteiskunnan palvelut, maahanmuutto tai vaikkapa sukupuolineutraali avioliittolaki tullevat esille loppusyksyn ja talven keskusteluissa. Helsinkiläisiä taas puhuttavat kadunkulmissa kyyhöttelevät ulkomaiset kerjäläiset.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka (jollei yksittäisiä NATO-kannanottoja puolesta ja vastaan oteta huomioon) näyttäisi jäävän taka-alalle.
Suomen talouskasvu romahti viime vuonna kahdeksan prosenttia, ja se aukko on jouduttu paikkaamaan lisäämällä valtion velkaa, jota hoidetaan, kun taloudellinen kasvu piristyy. Siksi talouskasvua edistävät toimenpiteet ovat tärkeitä.

***
Osin samanlaiset kotimaiset aiheet hallitsivat myös viime viikolla pidettyjä USA:n välivaaleja, joissa teekutsulaisten nimellä tunnettu, republikaanien suojissa toimiva protestiliike piti hirvittävää mölyä lisääntyvästä valtion velasta ja budjettialijäämistä – ja pärjäsikin suhteellisen hyvin.
Se jäi monelta huomaamatta, että vaikka USA:n valtion velka on kasvanut ja lähentelee jo 100 prosenttia bruttokansantuotteesta, valtion velan hoitokustannusten osuus bruttokansantuotteesta on itse asiassa alempi kuin 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla. Talousasiantuntijat ovatkin varoittaneet, että liialliset menoleikkaukset voivat jarruttaa talouskasvua vuosiksi, eikä talouskasvua tukevia toimia saisi lopettaa juuri silloin, kun niitä tarvitaan eniten.
Washingtoniin ja osavaltioiden virkoihin haluttiin uusia, politiikassa ryvettymättömiä kasvoja, mutta se ainakin tuli selväksi, että miljonääreillä ja liike-elämässä uransa tehneillä ei ollut kysyntää.
Seurasin mielenkiinnolla Kalifornian kuvernöörin vaalia, jossa republikaanien ehdokas, eBay:n toimitusjohtajana uransa tehnyt monimiljardööri Meg Whitman käytti vaalikampanjaansa omaa rahaansa 140 miljoonaa dollaria eli yli 100 miljoonaa euroa – ja hävisi 30 vuotta sitten kuvernöörinä toimineelle veteraanipoliitikolle Jerry Brownille, joka aikanaan tunnettiin ”kuvernööri kuunsäteenä” utopististen ajatustensa, rocklaulajatyttöystävänsä ja boheemin elämäntyylinsä vuoksi. Lieneekö nyt vakiintunut ja rauhoittunut…