Muistiinpanoja parilta vuorokaudelta

Oletteko joskus miettineet, miten mukava olisi elää ja olla ilman kelloa ja kalenteria?
Omalta kohdaltani tämä toteutui sunnuntaina sillä seurauksella, että maanantai meni suurimmalta osalta Punaiselle Ristille, eli mitään kovin näkyvää en saanut aikaan. Ja käsi sydämelle: onko se aina edes tarpeellista?
Sunnuntaina iltapäivällä olin tuulen ja tuiskun keskellä Suomen Mopsikerhon vuosikokouksessa Espoossa. Kokous päättyi lyhyeen ja varsinaiset vuosikokousasiat jäivät myöhemmin järjestettävään kokoukseen. Ulkopuolisena mietin, miten monessa yhdistyksessä kemiat eivät toimi ja miten ongelmista voitaisiin selvitä kompromissiratkaisuilla, jos pidettäisiin mielessä, että yhteen hiileen puhaltaminen tunnepitoisista reaktioista huolimatta voi olla se yhteinen etu.
Kokouksen jälkeen ehdin käydä läpi Hasse Lehtisen haastattelua englantilaiselle Dog World-lehdelle. Haastattelu julkaistaan ilmeisesti tuossa laajalle leviävässä koiralehdessä Cruftsin koiranäyttelyn erikoisnumerossa. (Miten moni suomalainen on muuten arvostettu ulkomailla, mutta ei välttämättä profeetta omalla maallaan?)
Sitten oli vuorossa Vancouverista miesten alppiyhdistetty, sekin Eurosportilla, koska en voi sietää joitakin YLE:n paatoksella lässyttäviä selostajia. Miten hieno saavutus Bode Milleriltä, joka on monessa suhteessa oman tiensä kulkija - kontroversielli, täydellisyyteen pyrkivä persoona. Tiesittekö muuten, että Bode Millerillä on oma Turtle Ridge Foundationinsa, joka keskittyy erilaisiin ympäristöprojekteihin sekä nuorisoon New Hampshiren osavaltiossa? On hienoa, että hän kerää rahaa ja kannustaa mm. liikuntavammaisia nuoria urheilun pariin. (Mitä tekevät meillä Virpi Kuituset ja kumppanit?)
Parin tunnin unet ja sen jälkeen jääkiekko-ottelu USA-Kanada. Olipa hulppea ottelu! Siinä missä Sidney Crosby ja Rick Nash veivät taklauksiaan loppuun huomaamatta, että kiekko oli jo muualla, amerikkalaiset olivat jo ladanneet kiekon Kanadan hyökkäysalueelle ja takoivat maaleja. Nolo juttu isäntämaalle.
Jälleen parin tunnin unet, ja herätys klo 7.00 katsomaan Suomen ja Ruotsin lätkämatsia. Hukkaan meni sekin herätys. Samat suuret puheet ja uho oli kuultu jo ennen ottelua, mutta Suomi-pojat olivat kuin vanhasta hidastetusta filmistä: pakit kaatuilivat, ykkösnyrkki Teemu, Saku ja kumppanit eivät päässeet keskialuetta pitemmälle ja jos pääsivät, eivät saaneet yhtään kiekkoa maaliin. Hävetti olla suomalainen.
Onko todella niin, että suomalaisilta puuttuu itseluottamus, kun on aina totuttu kunnioittamaan kuvia ja kumartamaan auktoriteeteille, oli se sitten Ruotsin kuningas, Venäjän tsaari tai EU:n komissio? Mennään maailmalle omaa olemassaoloa anteeksipyydellen kuin aitanpolulla astelevat, Marimekon pönäkköihin raitapaitoihin pukeutuneet emännät ja isännät?
Kuten sanottu, maanantai kirjattiin ilman sen kummempia saavutuksia. Ainoa konkreettinen työ tehtyjen töiden listalla oli tekstiesitys Kennelliiton pörssisijoittamisen periaatteista, joka toivottavasti menee Kennelliiton hallituksen hyväksyttäväksi, jotta tiedetään, mitä tehdään ja minne Kennelliiton jäsenten rahoja sijoitetaan.
Enkä usko, että herätyskello soi toista kertaa leijonien matsia varten varsinkaan, jos meillä Kaivarin kulmilla kesäisin pyörivä "pomo" eli Olli Jokinen ei saa enempää aikaan.