Puhutaanko vai tehdäänkö?

Kauppalehti Optiossa USA:sta Harvardin yliopistosta Suomen Itsenäisyyden Juhlavuoden Rahaston eli Sitran johtajaksi siirtynyt Marco Steinberg on hutkinut suomalaista yrityskulttuuria ja maassa vallitsevaa konsensusta, kun päivät tuhrautuvat palavereihin ja kokouksiin. Hänen mielestään työaika tärväytyy byrokratiaan.
Kuulostaako tutulta? Tämä ei nimittäin päde vain suomalaisiin yrityksiin, vaan moniin muihin yhteisöihin, myös suuriin valtakunnallisiin aatteellisiin yhdistyksiin.
Kun on luotu monimutkainen byrokraattisten sääntöjen verkosto, pykälien taakse on helppo mennä piiloon, välttää vastuun ottamista ja myös osoittaa omaa erinomaisuuttaan niille, jotka eivät byrokratian mutkia hallitse tai jotka niitä haluavat oikoa.
Joskus tuntuu siltä kuin kokoustaminen ja palavereiden järjestäminen (puhumattakaan 1970-luvun tyylin ”retreteistä” metsän keskellä korpihotellissa) olisi itsetarkoitus ja myös itsesuojelukeino: kun on oikein piirrelty kuvioita paperille, tehty power point -esityksiä ja palaveerattu, voidaan kulkea rinta rottingilla ja kehuskella, miten paljon hienoja asioita on tehty.
Silloin muilta saattaa jäädä huomaamatta, että ne oikeat uudistukset ja ihan aito oikea työ ovat tekemättä.
PS. Vancouverin lätkämatsia odotellessa tulee mieleen, että olisiko sama ilmiö kysymyksessä myös Suomen olympiajoukkueella: siinä missä nämä perinteisten lajien edustajat valittelevat, että maha on ollut kipeänä, suksien voitelu ei ole onnistunut eikä ole monoja, lumilautailijat näyttävät, miten homma hoidetaan!