Strategiaa tulipalokiireellä

Viime päivinä puhelin on soinut ja sähköpostiviestejä tippunut tiuhaan. Syynä on Kennelliiton hallituksen puheenjohtajan Helena Sunin allekirjoittama, 10.2. päivätty lausuntopyyntö ehdotetusta Kennelliiton yleisestä jalostusstrategiasta. Irtonippu paperia (laskujeni mukaan 34 sivua) saapui meillekin tänään.
Kun kysymyksessä on milteipä perustuslakiuudistukseen verrattava asiakokonaisuus, kiire, jolla hanketta ajetaan, ihmetyttää. Lausuntojen pitäisi nimittäin olla Kennelliitossa jo 15.3. mennessä, eli lausunnonantoaikaa on vajaa kuukausi, missä ajassa rotujärjestöjen ja –yhdistysten pitäisi kutsua koolle jalostustoimikuntansa ja hallituksensa ja vielä ehtiä laatia tarkkaan punnittu lausuntonsa asiasta. Jäsenille sitä ei ehditä esitellä yhdistyskokouksissa.
SKKY:n osalta tilanne on vielä hankalampi, kun meillä on 25 rotua ja 14 jäsenyhdistystä ja kolme rotukohtaista alajaostoa. Meillä on ensi viikolla aikataulun mukaisesti hallituksen kokous, jonka esityslista on jo matkalla hallituksen jäsenille. Tämä asia joudutaan ottamaan esille ylimääräisenä asiana, minkä jälkeen se pitäisi hallituksen evästysten myötä lähettää lausunnolle yhdistyksille ja jaostoille, joiden kasvattajia paperi koskee.
Siinä sitten nämä yhdistykset kutsuvat kiireen vilkkaa jalostustoimikuntansa valmistelemaan asiaa ja hallituksensa hätäkokoukseen päättämään kannanotostaan, ja me kattojärjestössä kutsumme hallituksen omaan hätäkokoukseemme päättämään lausunnosta kentältä saamamme palautteen perusteella. Tarkkaan harkitun ja huolella punnitun lausunnon tekeminen vie sekin aikansa, kun asioita hoidetaan o.t.o. luottamusmiespohjalla. Ei onnistu!
Kennelliitossa on 135000 jäsentä ja koiria rekisteröitiin viime vuonna yli 50000, joista oli kahdeksan prosenttia meidän rotujemme rekisteröintejä. Kyllä näin isot asiat pitää pystyä hoitamaan harkiten, riittävän pitkällä aikajänteellä – varsinkin, kun esitetyssä muodossa tällä ”strategialla” on kauaskantoiset vaikutukset koirien kasvatukseen. Ei ole lainkaan varmaa, että sillä edistetään sen enempää rotukoirien terveyttä kuin hyvää luonnettakaan – muista rodunomaisista ominaisuuksista kuten ulkonäöstä ei kukaan tunnu huolta kantavankaan.
Jos tämä on vastaus muutaman vuoden takaiseen, sensaatiohakuiseen m.o.t. -ohjelmaan (ovathan osin samat arkkitehdit asialla), ei voi kuin todeta, että antauduttu on! Itse en strategiaa tässä muodossa allekirjoita, ja toivon, että mikäli tämä tekele tuodaan tällä kiireellä Kennelliiton kevätvaltuuston hyväksyttäväksi, valtuusto palauttaa sen bumerangina takaisin uudelleen valmisteltavaksi sellaiseen muotoon, jolla se edistää aidosti Kennelliiton toiminnan tarkoituksen toteutumista, eli puhdasrotuisten koirien jalostusta ja kasvatusta.